Jämsässä poliitikko joutui murhayrityksen kohteeksi. On kertakaikkisen järkyttävää, että toinen murhayrityksen epäillyistä oli uhrin entinen puoluetoveri ja että teon motiivi löytyy politiikasta. Tämän ohella on puhetta riittänyt myös toisen murhamiehen taustasta Soldiers of Odin -ryhmässä.

Aina Soldiers of Odinia ei ole rasistisena ja vaarallisena ryhmänä haluttu nähdä.

Porukan perusti loppuvuodesta 2015 avoimesti kansallissosialistiksi (siis natsiksi) julistautunut henkilö ja on hämmentävää, miten kenellekään on voinut jäädä epäselväksi sen toimintaa ajavat rasistiset motivaatiot. Silti Odineille löytyi runsaasti ymmärrystä. Pääministeri Juha Sipilä pohti, että ”Kyllähän jokainen arjessa ymmärtää, että jos lapsia kuljetetaan harrastuksiin tai kouluun tai niin edespäin”. Myöskin oli suosittua todeta, että eivät kaikki SoO-jäsenet ole rasisteja (näitä väitettyjä ei-rasisteja ei kuitenkaan näyttänyt haittaavat marssia rasistien ja natsien rinnalla).

Vaikka monet ovat vähätelleet Soldiers of Odin-ryhmän rasistisuutta ja vaarallisuutta viimeisen viiden vuoden aikana, ovat äänet kellossa hiljalleen muuttuneet. Ryhmä on astunut kaapista umpirasitisena ja väkivaltaan uskovana, mutta tämän avoimuuden taustalla ei suinkaan välttämättä ole oma valinta.

Tammikuussa 2016 Soldiers of Odinin jalkauduttua Tampereelle ryhmän katupartio sai odottamattomia seuralaisia. Pelleasuihin ja -meikkeihin sonnustautunut Loldiers of Odin -porukka tuli hyppimään, pomppimaan ja ilakoimaan tummanpuhuvien miesten ympärille.

Moni tuhahteli moiselle hassuttelulle ja kuulimme jopa puheenvuoroja sen puolesta, että tämä touhu loukkasi Odinin sotilaiden oikeutta turvata yleinen järjestys. Itse pidän Loldiers of Odinin toimintaa merkittävänä osana nähtyä yleisen mielipiteen muutosta. He tekivät näkyväksi sen, mitä ei haluttu nähdä.

Julkaisimme keväällä 2016 Loldiers of Odinin tekemän Pelle-Sanomat-lehden ja käsittelimme aihetta myös artikkelein. Kirjoitin tästä myös viime vuonna ilmestyneeseen Nauti tyhjyydestä -kirjaani:

Väkivaltaan tai väkivallan uhkaan ei välttämättä kannata vastata väkivallalla ja väkivallan uhalla. Karnevalismi, parodia ja huumori ovat hyviä työkaluja silloin, kun halutaan siirtää keskustelun aloite pois väkivallalla uhkailevalta ryhmältä.

Loldiers of Odin -ryhmän pellet loksahtavat osaksi pitkää jatkumoa. Samaan jatkumoon kuuluvat keskiajan karnevaalit, joiden avulla pyrittiin hahmottamaan pelottavaa, muuttuvaa maailmaa. Ruhtinaiden ja pappien vallan oikeutus kyseenalaistettiin näitä pilkkaamalla. Narrin tehtävä on aina ollut osoittaa, missä parodia piilee, ja sanoa valtaa pitävistä se, mitä muut eivät ehkä voi sanoa.

Loldiers of Odin -klovnit paljastavat hassuttelullaan rasistipartion tahattoman koomisuuden: kun mustiin pukeutuneet miehet etsivät konflikteja öisillä kaduilla, mutta ympärille kerääntyy tappelijoiden sijaan pellejä keppihevosineen, akti on silkkaa komediaa. Nyrkein on vaikea vastata klovnien punaneniin ja dadaan.

—

Katupartio, joka yritti kiven kovaa irtisanoutua rasismista ja jonka perustajan kansallissosialistinen ideologia selitettiin yksityisajatteluksi, menetti melko pian mahdollisuutensa hovikelpoisena toimimiseen ja paljasti lopulta todelliset karvansa: Marginaaliin painunut porukka on näyttäytynyt kaduilla yhdessä avoimesti kansallissosialismin nimiin vannovan, aseellista vallankumousta tavoittelevan ja yhteispohjoismaista diktatuuria havittelevan Suomen Vastarintaliikeen rinnalla. Samoin odinit ja Vastarintaliike ovat kannustaneet toisiaan omilla nettisivuillaan.

Ehkä tarvittiin myös hieman karnevalistista spektaakkelia, jotta rasistinen katupartio näyttäytyi kaikille juuri sinä, mikä se on.

Nyt vuonna 2020 kiinnostaisi kuulla näin jälkikäteen kommentteja niiltä Odineja ja muiden rasistilaumoja ymmärtäneiltä. Että oliko järkeä vähätellä ja näin tehdessä normalisoida ajatusta rasistisista katupartioista ja tästä toiminnasta? Nämä ovat hyviä hetkiä itsereflektiolle ja oman perinnön miettimiselle – että millaista maata on ollut rakentamassa.

Itseäni hämmentää tähän liittyen ehkä eniten se, että löytyy poliitikkoja, jotka ovat kokeneet vieläkin asiakseen näyttäytyä ja jopa kaveerata näiden väkivaltaisten rasistien kanssa. Näiden rasistien arvomaailma ei ole voinut tulla yllätyksenä kenellekään ja yhteistyötä on tehty ihan tietoisesti ja merkityksellisten viiteryhmien yleistä hyväksyntää nauttien.

En suostu hyväksymään useimmilla päiväkodin pihalle jäänyttä ”Mutku ei me tiedetty!” -selitystä. Tai ”Oho, vahingossa” -väitettä. Ainakaan omassa elämässäni en ole havainnut riskiä siitä, että epähuomiossa olisin tämän porukan kanssa päätynyt samoihin kuviin tai marssimaan samassa rintamassa. Mikäli näin olisi tapahtunut, olisin tehnyt siitä melko nopeasti johtopäätöksiä. Kaikille moinen ei ole tainnut tulla mieleen.