Näin vaalien alla (joissa tosin en saa äänestää) muistuu se, että ihan kaikkien olisi aina hyvä pitää mielessä se mistä kulloisissakin vaaleissa päätetään. Joidenkin ehdokkaiden ja puolueiden avausten perusteella saattaisi kuvitella esimerkiksi, että polttoaineveroon liittyvät asiat liittyvät hyvinvointialuevaaleihin. Eivät muuten liity.

Tämä tapa puhua vaalien alla asioista, joista valittavat edustajat eivät tule päättämään ei tietenkään ole uusi ilmiö. Tuntuu oikeastaan olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus ohjata keskustelua sivuraiteille sen sijaan, että katsottaisiin ne olennaiset keskustelunaiheet. Kullakin puolueella on omat lempiaiheensa ja tämä niin sanottu derailaaminen saattaa tietenkin olla yksittäisen ehdokkaan (ja puolueen) kannalta hyödyllistä. Media voisi kuitenkin vaatia ehdokkailta enemmän, pyytää heitä pysymään asiassa ja julkaista vain niitä kommentteja, jotka liittyvä aiheeseen.

Journalisti-lehden päätoimittaja Maria Pettersson muistutti median vastuusta viime vuonna järjestettyjen kuntavaalien alla ja samat koronarajoitukset vaikuttavat tälläkin kertaa vaaleihin.

”Normaalioloissakin journalisteilla on paljon valtaa määritellä, mistä vaaleissa puhutaan ja kuka pääsee julkisuuteen kertomaan näkemyksistään. Tänä vuonna se korostuu eli journalismin valta kasvaa, samoin sosiaalisen median. Myös vaalikoneiden merkitys vahvistuu entisestään erityisesti nuorempien äänestäjien keskuudessa.”

Journalistit valitsevat ihan itse jatkaa keskustelua aiheeseen liittymättömästä bensaverosta tai valtion velkakellosta kunnallis- ja aluevaalien alla. Samoin journalistit lähtevät mukaan keskusteluun maahanmuutosta silloinkin, kun se ei aiheeseen oikeasti liity. Tai vaihtoehtoisesti journalistit voivat tietenkin valita toisin.

Vaalikone, ystävä vai vihollinen?

Yksittäisten toimittajien ja toimitusten ohella kiinnittäisin huomiota myös vaalikoneiden suunnittelijoihin. Nuo laitteet kun ovat muodostuneet melko keskeiseksi osaksi vaaleja ja moni perustaa äänestyspäätöksensä niiden antamiin neuvoihin.

Ja toistuvasti vaalikoneissa kysellään asioita, jotka eivät ihan oikeasti liity käsillä oleviin vaaleihin. En esimerkiksi ole ihan varma, että liittyykö tämän kertaisiin vaaleihin Ylen vaalikoneessa tiedusteltu kanta eutanasiasta. Toki vastaus voi kertoa jotain ehdokkaan arvomaailmasta, mutta hämäävätkö nämä kysymykset äänestäjiä luulemaan, että nyt valitut edustajat tekisivät asiaan liittyviä päätöksiä?

Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Veikko Isotalo avaa Politiikasta-mediassa hyvin vaalikoneiden hyviä ja huonoja puolia.

”Vaalikone tuo ehdokkaalle näkyvyyttä ja uskottavuutta ilman kampanjavarojen käyttöä. Vaalikoneen valmistaneelle medialle kone tarjoaa verkkovierailuja, mikä lisää mainostuloja, sekä lähdeaineiston politiikan toimituksen artikkeleihin. Äänestäjälle vaalikone on oikopolku äänestyspäätöksen tekoon. Kaikki vaalikoneen tekoon osallistuvat tahot hyötyvät, mikä tekee siitä erittäin kannattavan mediatuotteen.”

Isotalo kuitenkin muistuttaa, etteivät vaalikoneet ole ongelmattomia. Niissä ehdokkaita tentataan koneen suunnitelijoiden ehdoilla ja asettamissa raameissa, joissa ei ole juurikaan liikkumatilaa. Isotalo määritteleekin nykymuotoiset vaalikoneet eräänlaisiksi ”politiikkainterventioiksi”. Erityisen ongelmalliseksi nämä interventiot tekee se, että koneen algoritmeja ja toimintalogiikkaa ei avata käyttäjille. Kun tiedämme vaalikoneiden oikeasti vaikuttavan äänestyskäyttäytymiseen tarjoutuu niiden tekijöille hyvä mahdollisuus käyttää näkymätöntä (tai ainakin huonosti näkyvää) valtaa yhteiskunnassa.

Koska pienetkin muutokset algoritmissa voivat vaikuttaa siihen, keitä ehdokkaita suositellaan kenellekin, on tämä mystilliseksi jäävä osa prosessia merkittävä. Koneissa logiikka voi esimerkiksi palkita ehdokasta, joka vastaa mahdollisimman neutraalisti kaikkeen. Onkin ollut hauskaa kokeilla vaalaissa vaikkapa Helsingin Sanomien vaalikonetta niin, että valitse jokaiseen vastaukseen sen keskimmäisen, neutraalin vastauksen ja katsoa, kenet kone arpoo kaikista mauttomimmaksi, hajuttomimmaksi ja mitään sanomattomimmaksi ehdokkaaksi. Itseäni maantieteellisesti lähinnä olevalla vaalialueella, Vantaalla, Hesarin vaalikone tarjoaa tällä strategialla osuvimmaksi puolueeksi kokoomuksen. Yksittäisistä ehdokkaista kolmen kärjen muodostavat Tomi O. Pälve (ps), Marjo Koistinen (kok) ja Ilkka Korhonen (kd, sit.).

Pälve oli muuten Hesarin vaalikoneessa keskivaihtoehtojen kanssa sataprosenttisesti samaa mieltä. Tämä on kenties tulkittavissa vaalikoneet kyseenalaistavaksi trollotteluksi tai sitten vaan huikean kyyniseksi strategiaksi tehdä itsensä mahdollisiman vähän ketään ärsyttäväksi ehdokkaaksi. Onneksi sentään joissain vaalikoneissa on huomattu poistaa vastauksista se neutraali keskivaihtoehto ja ehdokkaan sekä äänestäjän on pakko päättää johonkin päin kustakin asiasta. Aina kannattaa myös tarkastaan sen tarjotun ja hyväksi kokemansa ehdokkaan vastausten perusteet. Toisinaan sitä voi päätyä olemaan samaa mieltä tyystin erilaisin perustein ja toisissa kysymyksissä nämä erilaiset perusteet ja arvot voivatkin johtaa tyystin vastakkaisiin näkemyksiin.

Vaalikone, Jumala koneessa?

Voima-lehden Tuomas Rantanen rinnasti vuonna 2007 vaalikoneet antiikin teatterissa kehnoa juonenkuljetusta avustamaan nostettuun jumalhahmoon. Tämä Deus ex machina, eli Jumala koneesta on odottamaton ja epälooginen juonenkäänne, jossa tarinaan liittyvä ongelma poistetaan ilman yhteyttä juoneen. Rantanen muistutti tuolloin, että myös monet etujärjestöt ja painostusryhmät ovat valjastaneet vaalikoneet oman vankkurinsa keulille. Tämä tietenkin lisää moniäänisyyttä, mutta koneista putkahtavien vastausten ohella kannattaa muistaa kiinnittää huomiota myös siihen, kenen konetta katsoo.

”Vaalikoneen laatija jäsentää aina poliittista todellisuutta arvioimalla mitkä kysymykset ovat tarpeeksi tärkeitä tullakseen huomioiduksi. Samalla annettavat vaihtoehdot rajaavat ratkaisujen avaruutta. Rujot pelkistykset tai vastausvaihtoehtojen päällekkäisyys kertovat kysymysten laatijan viattomasta osaamattomuudesta, toisinaan nimenomaan paatuneesta ammattitaidosta johdattelun armoitetulla saralla.”

Hyviä vaaleja kaikille ja menestystä kaikille hyville tyypeille! Vaalit ovat aina ihmisen parasta aikaa.