Ovatko lelut ja pelit vain leluja ja pelejä?

Legoista rakennettu keskitysleiri järkytti 25 vuotta sitten. Puolalaisen Zbigniew Liberan teos yhdisti holokaustikuvaston lasten leluihin. Vaikka natsi-Saksan pahuutta ja holokaustin pohjatonta kauhua on käsitelty taiteen keinoin lukemattomia kertoja, synnytti tämä lasten lelut aiheeseen yhdistävä teos kenties poikkeuksellisen paljon paheksuntaa. Huoli teoksen antisemitistisyydestä helpotti siinä vaiheessa, kun New Yorkin The Jewish Museum otti teoksen osaksi kokoelmiaan.

Sen lisäksi, että Zbigniew Libera rakensi keskitysleirin Legoista, hän myös teki sille aidon näköisen pakkauksen. Koska taiteilija sai teokseen tarvitsemansa palikat Puolan Legolta, lisäsi hän pakkaukseen maininnan tästä yhteistyöstä ja Legon logon. Legon toimistolla tästä ei varsinaisesti ilahduttu.

Liberan keskitysleiri palasi mieleen, kun keskustelu Afrikan tähden rasistisuudesta ja kolonialistisuudesta leimahti (jälleen). Afrikan tähti on epäilemättä ikonisin suomalainen lautapeli, kaikki ovat sitä pelanneet ja moni tuntuu ajattelevan, että koska peli on tarkoitettu lapsille, on sen merkityssisällöt puhtoisia kuin vastasyntyneen sielu. Näinhän ei tietenkään ole.

Argumenttina Afrikan tähden ongelmattomuudesta käytettään myös sitä, että pelin 1940-50-lukujen taitteessa suunnitellut Kari Mannerla ei ollut rasisti eikä hän tarkoittanut peliä rasistiseksi. Ajatuksen logiikka kulkee siis niin, että koska pelin tekijällä ei ole ollut pahoja tarkoituksia, ei pelissäkään voi olla ongelmia. Tämä argumentti ei kuitenkaan kauheasti kanna.  Nuoren pelintekijän motiivi ei varmaankaan ole ollut tietoisesti kantaa ottava, vaan peli heijastaa enemmän tiedostamatta oman aikansa vallitsevia arvoja ja käsitystä maailmasta. Peliä ei silti tarvitse tietenkään kieltää, mutta kyllä sen maailmankuvasta pitää voida käydä kriittistä keskustelua ja samalla osoittaa tämän ajan pelaajille, mikä siinä on pielessä.

Samoin keskustelussa on vedottu siihen, että kyseessä on ”vain peli”. Tämä argumentti on sikäli pöhkö, että juuri Afrikan tähden ongelmista huomauttaminen johtaa toistuvasti poikkeuksellisen kovaääniseen huutoon, joka juurikin alleviivaa peliin liittyvää arvolatausta.

Tuleeko näkymätön näkyvämmäksi, jos viittauspisteen vaihtaa? Kolonialismilla viitataan useimmiten 1400-luvulta 1900-luvulle jatkuneeseen siirtomaiden aikaan. Tuona aikana eurooppalaiset muun muassa tyhjensivät Afrikan mannerta rikkauksista. Vaikka Euroopan valtiot luopuivat 1900-luvulla muodollisesti siirtomaistaan, ei tämän rikkauden lähde kuitenkaan ole ehtynyt. Nykyään materiaalivirtoja tosin hallinnoivat useimmiten länsimaista johdetut yhtiöt. Myös Kiina on tullut apajille.
Afrikan tähti on Kari Mannerlan suunnittelema, vuonna 1951 ilmestynyt lautapeli ja klassikko. Siinä pelaajat pääsevät huomaamattaan osallistumaan juuri tuohon rikkauksien rohmuamiseen, ja sen arvokkaimman aarteen löydyttyä poistumaan mantereelta vieden vauraudet mukanaan. Myös Suomi on saanut osansa näistä rikkauksista ja edullisista raaka-aineista. Hyvinvointimme ei rakennu vain oman ahkeruutemme ja sisumme varaan.
Suomi ei kuitenkaan ole täysin riippuvainen ulkomailta tulevista raaka-aineista. Lappi on pitkään ollut raaka-ainevarasto, josta on tarvittaessa haettu hyvinvointia ja rikkauksia, ja samalla jätetty paikallisille tuhottu ympäristö.
Lapin hippu on kuvitteellinen peli, joka siirtää Afrikan tähden asetelman Suomen Lappiin. Tällä kertaa voittaja on se, joka ensimmäisenä löytää Lapin hipun ja kuljettaa sen Jäämeren radan kautta Kirkkoniemen satamaan.

Olen monesti miettinyt myös tunnelmia ja mietteitä peliä valmistavan Pelikon toimistolla. Ei pelin ole tarkoitus olla rasistinen, mutta sitä se on ja nyt se todellakin on päätynyt öyhöttävän porukan symboliksi. Ei kovinkaan kunniakasta, mutta pelin vetäminen markkinoiltakaan ei ole ongelmatonta. Puhumme kuitenkin pelistä, joka on ollut 70 vuoden ajan yksi Suomen myydyimmistä lautapeleistä. Raha ratkaisee ja kukapa sitä lypsylehmän haluaisi hävittää.

Toisaalta Kari Mannerla teki pelistä 2000-luvulla uudistetun version. Inkan aarteessa pelimekaniikka ja estetiikka on lainattu suoraan Afrikan tähdestä, mutta tässä versiossa kadonnut aarre pitää palauttaa alkuperäisille omistajilleen. On vaikea kuvitella, etteikö Mannerla olisi itsekin huomannut klassikkopelinsä asetelman vanhentuneen ja halunneen päivittää pelinsä tälle vuosituhannelle. Harmillisesti vaan Afrikan tähden asema osana suomalaista kulttuuria on niin vahva, ettei edes pelin tekijä itse pysty syrjäyttämään sitä noin vain.

Haastattelin Lego-palikoista keskitysleirin tehnyttä Liberaa taannoin. Keskustelimme myös siitä, mitä lelut yleensäkään kertovat meistä.

”Legomaailma edustaa koko maailmaa, arkielämää ja fantasioita, se on ainoastaan yksinkertaistettu äärimmilleen”, Libera totesi.

Liberan Legoteokseen sisältyi myös lisäpakkauksia.

Liberan keskitysleiriteoksen herättämä paheksunta rinnastuu Afrikan tähden ympärillä käytyyn keskusteluun siten, että molemmissa keskusteluissa lasten lelut nivoutuvat maailman pahuuteen. Viattomuuden ajan symboleista tulee pahasta sanansaattajia. Tämä nivoutuminen tuntuu ymmärrettävästi pahalta, koska kukapa ei haluaisi suojella lasten viattomuutta. Samalla suojelun kohteena saattaa olla myös oma lapsuus, johon lähes kaikilla taitavat sisältyä ainakin jossain määrin Legot ja Afrikan tähti.

Todellisuus ei kuitenkaan muutu silmät sulkemalla ja kovasti toivomalla. Vaikka Afrikan tähti ei ole tarkoituksella rasistinen ja kolonialistinen, se kuvastaa – ja toisintaa – aikaa ja maailmaa, jotka olivat tuota hyvinkin olennaisesti. On tietenkin ikävä huomata, että osa omaa lapsuutta saattaa sisältää moisia arvoja.

Voi myös kysyä, mikä on se suomalaisuus, jonka osa Afrikan tähti on. Samalla, kun Suomessa väännettiin pelin ongelmallisuudesta, joukko suomalaisia turisteja joutui ongelmiin Auschwitchissa koska he keksivät heilutella natsitervehdyksiä. Jos lasten lelut ja pelit kuvastavat maailmaa, ei kannata syyttää kuvastinta, mikäli kuva ei miellytä.

Liberan Lego-keskitysleiri on läpeensä hirvittävä ja ahdistava teos. Kenties tästä ahdistavuudesta ei pidä syyttää taiteilijaa, joka vain kuvastaa meidän ihmisten rakentamaa maailmaa.