Yhdeksäntenä nälkälakkopäivänä juttelemme ohikulkijoiden kanssa aamusta iltaan ja ihmettelemme sitä, miten syvästi tämä aihe meitä yhteisesti koskettaa. Ja mietimme asiaa oikeudenmukaisuuden kannalta.

Ilmasto-oikeudenmukaisuus tarkoittaa ilmastonmuutokseen liittyvien asioiden pohtimista reiluuden näkökulmasta. Siitä kirjoittaessa meidän on oltava tietoisia etuoikeutetusta asemastamme länsimaalaisina ja keskiluokkaisina ihmisinä. Meidän täytyy kuulla niitä ympäri maailmaa, jotka ovat tutkineet – ja todella kokeneet – näitä asioita paljon meitä syvemmin.

Ensimmäinen oikeudenmukaisuuskysymys koskee reilua taakanjakoa: kuten kirjoitimme jo aiemmin, ilmakehään voidaan tuottaa kasvihuonekaasupäästöjä enää rajallinen määrä ennen kuin laukaisemme katastrofaalisen ilmastonmuutoksen. Suomalaisten hiilijalanjälki on paljon suurempi kuin osuutemme maailman väestöstä ja hallituksen nykyinen, kunnianhimoiseksi sanottu tavoitekin johtaisi lähes kolme kertaa suurempaan hiilibudjettiin meille kuin mitä soisimme muulle maailmalle. Ilmastonälkälakkomme vaatimus hiilineutraaliudesta 2025 mennessä ottaa globaalin budjetin huomioon ja pyrkii rajoittamaan tulevia päästöjä oikeudenmukaisella tavalla.

Siitäkin oikeudenmukaisuudesta voidaan toki olla montaa mieltä (tässä, tässä, tässä ja tässä). Vaatimuksemme ei nimittäin huomioi menneitä päästöjä.

Maailmassa, jossa edelleen vaadimme kehittyviä maita maksamaan velkansa rikkaille maille, on absurdia, ettemme ota huomioon historiallisia päästöjä. Fossiilisten polttoaineiden käyttö on syynä ilmastonmuutokseen. Siitä on ollut tieteellinen konsensus jo ainakin 1980-luvulta lähtien. Konsensuksesta huolimatta olemme jatkaneet kasvihuonekaasupäästöjen tuottamista kiihtyvällä vauhdilla.

Vaikka menneisyyden päästöjä ei voidakaan tehdä tekemättömiksi, voidaan sanoa, että meillä on velkaa, joka pitää maksaa. Näin on erityisesti, koska ilmastonmuutoksen seuraukset jakaantuvat epätasaisesti globaalin pohjoisen ja etelän välillä. Ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan ihmisiin kaikkialla maailmassa, mutta sen vakavimmat vaikutukset – massiiviset satokadot, vesipula, sietämättömät helleaallot ja näistä seuraavat nälänhädät ja pakkomuuttoaallot tulevat keskittymään ja keskittyvät jo nyt maihin, joiden päästöt ovat pienimmät ja joiden voimavarat sopeutua ovat vähäisimmät.

Olemme ilmastonmuutoksesta kärsiville velkaa sen, että autamme sopeutumisessa ja toivotamme heidät tervetulleiksi, mikäli he joutuvat lähtemään kotimaastaan.

Epäsuhta ilmastonmuutoksen syiden ja seurausten välillä on vielä korostuneempaa alkuperäiskansojen kohdalla. Heidän perinteiset elämäntapansa usein myötävaikuttavat ilmastomuutokseen vain vähän tai jos lainkaan ja samaan aikaan ilmastonmuutos uhkaa heitä eniten.

Eikä meidän tarvitse puhua Amatsonin heimoista nähdäksemme tämän. Meillä Suomessa saamelaiset kokevat ensimmäisten joukossa ilmastonmuutoksen vaikutukset, kun lauhemmat talvet tekevät lumiolosuhteista ennustamattomia vieden poroilta ruoan ja zonoottisten sairauksien levitessä yhä pohjoisemmaksi.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset jakautuvat epäreilusti myös yksilöiden välillä. Maailman väestöstä kymmenesosa on vastuussa puolesta kaikista kasvihuonekaasujen päästöistä samalla, kun köyhin puolikas tuottaa vain kymmenen prosenttia päästöistä. Tämä osoittaa eron globaalin pohjoisen ja globaalin etelän välillä, mutta on myös epätasa-arvoa yhteiskuntien sisällä. Tutkimukset osoittavat, että jopa saman maan sisällä köyhä väestö, etniset vähemmistöt  ja muut marginalisoidut ryhmät tulevat kokemaan ilmastonmuutoksen rankimmat vaikutukset.

On ollut selvää jo pitkään, että eksponentiaalinen talouskasvu on kestämätöntä.

Ilmastokatastrofin välttämiseksi edes ”vihreä kasvu” ei ole realistinen vaihtoehto – ei riitä, että kulutamme eri tavalla vaan meidän pitää kuluttaa vähemmän. Tämä nostaa esiin uusia kysymyksiä oikeudenmukaisuudesta. Emme elä reilussa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, ja kun pyydämme ihmisiä tinkimään kulutustottumuksistaan, kysymykset tasa-arvosta, reiluudesta ja uudelleenjaosta nousevat väistämättä esille.

Kolmas vaatimuksemme Elokapinassa on vaatimus kansanraadista. Se päättää, miten näihin kysymyksiin vastattaisiin ja miten taakka jaettaisiin reilusti. On vaikea kuvitella, että edustavasta kansalaisten joukosta koostuva elin päättäisi, että pienen vähemmistön sallitaan jatkaa kulutustaan ja tuottaa kasvava osuus kutistuvasta päästökakusta samalla, kun väestön enemmistö joutuu tekemään epämukavia muutoksia omiin elämiinsä.

Liity oikeudenmukaiseen kapinaan tulemalla moikkaamaan meitä Kansalaistorille tai esimerkiksi osallistumalla uusien iltaan huomenna keskiviikkona klo 18!