Seitsemännen päivän tunnelma on protestissa rauhallinen, mutta päättäväinen. Aurinko paistaa ja ilmassa on odotusta. Maanantaina on tukimielenosoitus klo 17  ja viikko protestia tulee täyteen. Viikonloppu on ollut virkamiesten ja poliitikkojen osalta hiljainen, mutta mediaa on edelleen paikalla käynyt ja toivomme keskustelun myös päättäjien kanssa jatkuvan huomenna.

Eilen kirjoitimme siitä, kuinka hallituksen sanat ja teot eivät ole linjassa kun he sanovat, että ”Ilmastonmuutos on ihmiskunnan suurin uhka” ja samaan aikaan vitkuttelevat tai jopa jatkavat ilmastotavoitteiden vastaisia toimia.

Myös kansalaisyhteiskunta käyttää toisinaan kieltä, joka viestii eri tason uhasta kuin sen mitä teot ja toimintatavat kommunikoivat. Kun Elokapina julistaa ilmasto- ja ympäristöhätätilan ja puhuu kriisitilanteesta, on meidän mielestämme vain järkevää, että keinomme viestivät samaa. Tällä hetkellä viestimme hätätilaa esimerkiksi tällä nälkälakolla ja perjantaisella katublokilla. Jos jatkaisimme vain esitteiden jakamista tai tavanomaisten reittiä marssimista, viestisimme rivien välissä, että tilanne on hallinnassa. Sen sijaan käytämme keinoja, jotka todella viestivät sitä, että ilmastokriisi on täällä ja meidän on toimittava nyt.

Yksilön kulutusvalinnat eivät ole ratkaisu ilmastokriisiin. Sen olemme nähneet viime vuosikymmeninä. Lisäksi ilmastokriisi on niin massiivinen uhka, että sen kantaminen on yksilötasolla liiallinen taakka. Uskommekin, että ilmastoapatia, joka yhteiskuntaamme vaivaa, johtuu kriisin mittasuhteista ja voimattomuuden tunteesta, joka siitä seuraa. Siihen ei kuitenkaan auta silmien sulkeminen: se ei auta missään hätätilanteessa. Tilanteeseen auttaa tosiasioiden ja niiden herättämien tunteiden tiedostaminen.

Ajattelemme myös, että jokaisella yhteiskunnan jäsenellä on resurssiensa mukaan eettinen vastuu nousta kritisoimaan päättäjien toimia, jos ne ovat vahingollisia yhteiskunnan jäsenille, ympäristölle, muille eläimille ja tuleville sukupolville. Poliittiset päätökset koskevat meitä jokaista, ja poliitikoilla on vastuu muuttaa toimintatapoja, jos yhteiskunnan rauha ja sen jäsenten tulevaisuus vaarantuu niistä. Kansalaisella taas on velvollisuus vastustaa ja muuttaa politiikkaa, joka ei ole huolehdi tästä vastuustaan ja mieluiten jo ennen kuin olemme peruuttamattomasti ylittäneet mahdolliset keikahduspisteet.

Voimme ajatella, että tässä tilanteessa meillä on vastuu ympäristöstä samoin kuin meillä olisi vastuu rotkon reunalla palloa pelaavista lapsista: vaikka tilanne ei näyttäydy juuri nyt hengenvaarallisena, jos lapsijoukko jatkuvasti siirtyy vääjäämättömästi lähemmäs rotkoa, ja pallo käy jo useita kertoja rotkon reunalla (metsäpalot, kuivuus ja niistä aiheutuvat konfliktit ja pakkomuutto, tulvat, hirmumyrskyt ja niin edelleen), jokainen voi miettiä, missä vaiheessa puuttuisi itse lasten leikkiin. Ilmastokriisi kulkee vielä tätäkin vertauskuvaa paljon uhkaavammin kohti tuntematonta tulevaisuutta. Me toivomme, että koet tärkeäksi puuttua tilanteeseen.

Emme uhkaile tai saata häpeään vaan yritämme voimaannuttaa ja kannustaa.

Jokainen meistä toimii tietenkin vaikutuspiirinsä ja voimavarojensa puitteissa.

Elokapinassa tärkeää on väkivallattomuus ja uusiutuva kulttuuri, jossa huolehditaan niin yksilön, toisen, yhteisön kuin koko planeetankin hyvinvoinnista kestävästi. Sen takia meille nälkälakkoilijoille oli tärkeää, että kolmas protestoija lopetti juuri silloin, kun koki omien rajojensa tulevan vastaan. Tänään me kaksi jäljellä olevaa lakkoilijaa jatkamme protestia, mutta tiedämme – tunnemme kehoissamme – ettei nälkälakko voi jatkua loputtomiin. Taistelun ilmastokatasfrofia vastaan on kuitenkin jatkuttava. Haluamme hyvinvointia. Kaikille.

Toivomme täällä keltaisessa teltassa, että tulet osoittamaan tukesi meille ja huolenpitosi yhteistä tulevaisuuttamme kohtaan huomenna maanantaina klo 17 tänne Kansalaistorille. Tapahtumassa on ohjelmaa ja pidämme huolta turvaetäisyyksistä.