Kun Budweiserin nimi muutettiin Americaksi, luulin kohdanneeni erityislaatuista hulluutta. Sitten muistin Karjala-oluen ja Suomi-viinan.

Kellepä tulisi yllätyksenä se, että Amerikan Yhdysvalloissa ratsastetaan kansallistunteella ja omalla erinomaisuudella. Sitähän amerikkalaiset tekevät ja ovat osanneet sen saman ajatuksen meillekin myydä t-paitojen printeissä ja viihdeteollisuuden sokerikuorrutetussa propagandassa. Hyvää työtä, jenkit!

Hieman silti yskiskelin tässä taannoin, kun luin, että jättipanimo Anheuser-Bush vaihtaa ikonisen Budweiser-oluen nimen Americaksi. Siis ihan oikeasti. Juo kansakunta, juo unelma, juo.

Nimenvaihdos on väliaikainen, voimassa marraskuuhun saakka ja koskee ainoastaan oluttölkkien kylkiä.

Tiedotteessaan firman varatoimitusjohtaja Ricardo Marques todisti väkevästi:

”We are embarking on what should be the most patriotic summer that this generation has ever seen, with Copa America Centenario being held on U.S. soil for the first time, Team USA competing at the Rio 2016 Olympic and Paralympic Games. Budweiser has always strived to embody America in a bottle, and we’re honored to salute this great nation where our beer has been passionately brewed for the past 140 years.”

Oluttölkin muutkin tekstit on muutettu ja siellä on vähän sitä sun tätä tilkettä liittyen Yhdysvaltain historiaan. Naama sulaa ja tekee pahaa.

Vaikuttavatkohan käynnissä olevan presidenttiskabojen esivaalit myös siihen, että käsillä on kaikkien aikojen patrioottisin kesä Yhdysvalloissa. Ei voi tietää. Itse ehkä olisin sanonut, että kesästä tulee pateettisin seurattuani Trumpin kohellusta, mutta mistäs minä tietäisin. Enhän minä saa edes äänestää niissä vaaleissa. Onneksi saan juoda olutta.

Yllättyisittekö muuten, jos kertoisin, että presidenttikandidaatti Trump ehtikin jo ottamaan kunnian tästä nimenvaihdoksesta? Tuskin. Kun Fox Newsin toimittaja tiedusteli Trumpilta, että oliko hänellä jotain tekemistä tämän kanssa, Trump vastasi (tietenkin) että: ”He ovat niin haltioituneita siitä, mitä meidän maastamme tulee, että he päättivät vaihtaa nimen jo etukäteen.”

Tietenkin.

Kun tässä nytten sitten olen hulluuden partaalla tämän hulluuden kanssa, tajusin kuitenkin hienoisen itsereflektion kautta, että samaa hulluutta meilläkin piisaa yllin kyllin.

Karjala-olut on MM-skabojen aikaan taas huolehtinut siitä, että Suomen lippu liehuu kaljapullojen lomassa kun kiekkoilijat kiekkoilee. Ja Suomi-viina oli viime vuonna litramäärällä mitattuna Alkon neljänneksi suosituin juoma. Tallinnassa jos katsoo viunatarjontaa, niin siellähän ovat rivissä marsalkka Mannerheimilla ja talvisodalla myytävät viinat.

Tulisi Suuri muinainen ja huuhtoisi tämän kaiken pois.

Tästä palautuu myös mieleen Minna Henrikssonin installaatio North State vuodelta 2008. Henriksson oli kerännyt sekalaisia tuotepakkauksia, jotka kaikki ratsastivat kansallistunteella – ja siis liittyivät juurikin Suomeen.

Installaation tuotteet ulosmittasivat kansallisvaltioomme yhdistettäviä positiivisia tuntemuksia ja pyrkivät näin hyökkäämään kuluttajien tunnekeskuksiin. Ne pyrkivät henkimään kukin tavallaan jotain myyttistä suomalaisuutta ja monet tuotteista myyntilukujen valossa siinä onnistuivatkin.

Silvia Hosseini kirjoitti installaatiosta tuoreeltaan Mustekalaan:

”Teos näyttää, kuinka kansallismielisillä viesteillä houkutellaan kuluttajia. Viestit voivat olla hienovaraisia, silloin ne kätkeytyvät arkiseen kuvastoon: jogurttipurkkien pyöreisiin puolukoihin, kivennäisvesipullon sinivalkoiseen etikettiin ja perunamuhennopakkauksen kylkeen, jossa tomera mummo hymyilee tuttavallisesti ruudullinen esiliina yllään. Viestit välittyvät myös paketeissa ja mainoksissa olevien kuvien ja tekstien kliseisen suomalaisista maisemista. Vesi, tunturi ja viljapelto ovat tyypillisiä miljöitä, ne esitetään useimmiten sellaisinaan, ihmisistä tyhjinä ja kutsuvina. Toisinaan maisemissa patsastelevat suomalaisen kulttuurin ja kirjallisuuden myyttiset hahmot – tai vaaleahiuksiset, reippaat ja ryhdikkäät tavikset.

Installaation tuote-etikettien ja mainosten tekstit ovat täynnä kansallisuutta korostavia adjektiiveja. Laadusta kertovat sanat: vahva, korkealuokkainen, kirkas, puhdas ja täysi, on tuotteissa liitetty alkuperästä kertoviin adjektiiveihin, joita ovat perinteinen, hämäläinen, kotimainen, alkuperäinen ja suomalainen. Aina tehokas retoriikka ei tunnu edes vaativan laatusanaa: myymälän marjatiskissä voi lukea ytimekkäästi vain: ’SUOMI.’

Suomalaisina markkinoidaan myös tuotteita, joiden alkuperä on selkeästi jossain toisessa maassa tai kulttuurissa. Kahvi on valikoitu ’suomalaiseen makuun”’ja hampurilainen on ’maajoukkuehampurilainen’. Suomalaisuutta korostetaan myös niissä tapauksissa, joissa tuotteen omistus on siirtynyt ulkomaille: Dansukkerin sokeripakkaukseen tuli pian omistajanvaihdoksen jälkeen sinivalkoinen väritys ja kaksi Suomen lippua.”

Ei kai tästä kaikesta voi muuta päätellä, kuin että me kuluttajakansalaiset olemme keskimäärin aika helposti vietävissä ja todella urpoja. Ja sitä meiltä siis mitä ilmeisimminkin halutaan, kyllähän me muuten ihmiskuntana parempaankin pystyisimme (olemme sentään lentäneet kuuhun, halkaisseet atomin ja kaikkea).

Juokaa siis itsenne kunnon kansalaisiksi!

Ikuinen klassikko: Canal+, Karjala-olut, Karjala takaisin ja jatkosota. Koska miksipä ei ja onhan urheilu sillai tavallaan sotaa ja kyllä tämä kunnioittaa veteraaneja ja vähän niinku veretaanejahan noi pelaajatkin ovat ja kukapa meistä nyt ei seuraisi Mertarantaa teräsmyrskyyn.