Karnevalismi, parodia ja huumori eivät ole ainoita keinoja puuttua epäkohtiin – eivätkä ne yksistään riitä. Ne ovat kuitenkin verrattoman hyviä työkaluja.

Häiriköt-päämaja seuraa kulttuurihäirintänä tunnettua ilmiötä ja kommentoi sen kautta yhteiskuntaa. Taiteen ja aktivismin sekainen kulttuurihäirintä voidaan nähdä poliittisena taiteena, luovana aktivismina tai jonkinlaisena sekoituksena molempia. Epäilemättä näkyvin kulttuurihäirinnän ilmentymä Suomessa vuonna 2015 oli Loldiers of Odin.

Helmikuussa 2016 tapasin Karri Miettisen, eli Palefacen, lounaan merkeissä – tarkoituksena oli pohtia maaliskuussa julkistettavan Häiriköt-päämajan avajaisbileiden settilistaa ja ohjelmaa. Kerroin jo varmistuneesta ohjelmasta ja mainitsin, että Loldiers of Odinin Helsingin osasto tekee ensiesiintymisensä tilaisuudessa ja tulee esittämään kutsun kaikille kiinnostuneille osallistua pellearmeijan toimintaan. Tässä kohdassa Karri alkoi suorastaan täristä jännityksestä.

”Kuule Jari, mulla on nauhoitusta vaille valmiina Loldiers-biisi.”

Hyvin pikaisesti sovimme, että tuo uusi biisi jätetään Palen setin viimeiseksi ja sen aikana loldierit astuvat parrasvaloihin. Tarjoaisimme spektaakkelia sitä janoavalle yhteiskunnalle. Biisin jälkeen Paleface voi poistua lavalle ja pellet voivat jäädä, no, pelleilemään.

Jatkoimme lounaalta Karrin työhuoneelle, jossa hän esitti biisin akustisesti ja samalla avasi sen taustaa. Emme suostu pelkäämään (Loldiers Anthem) -kappaleen pohjana toimii irlantilainen kapinalaulu Come out, Ye Black and Tans.

”Olen vuosia halunnut esittää tuon kappaleen yleisölle, mutta irlantilainen kapina ei ole oikein istunut minun suuhuni ja olen miettinyt sopivaa teemaa suomenkielisille sanoilla. Loldiers of Odin tarjosi sen”, Miettinen kertoi työhuoneellaan Lauttasaaressa, entisissä Luottokunnan tiloissa.

Työhuoneelta jatkoimme Miettisten kotiin kahvittelemaan ja jatkojalostamaan ideaa. Muutaman tunnin päästä ollessani jo ulko-ovella kengät jalassa ja takki päällä kysäisin, mitä seiskatuumaisen tekeminen maksaa?

”Eihän se paljoa maksa”, Karri totesi ja loppu onkin historiaa.

Seiskatuumainen Loldiers Anthem -sinkku saapui juuri painosta ja se julkaistaan Vantaan taidemuseo Artsissa, Eläköön vinyyli -näyttelyn avajaisten yhteydessä.

Seiskatuumaisen kansitaiteilijaksi valikoitui itseoikeutetusti Häiriköt-päämajan visuaalisesta ilmeestä vastaava Helsingin ja Kööpenhaminan välillä aikansa jakava yhdysvaltalaistaiteilija-graafikko Scott Caris. Kansikuvassa yhdistyvät Palefacen kasvot, norjalainen black metal -estetiikka ja pelleteema. Yhdistelmä on hieman häiritsevä, kuten asiaan kuuluukin.

Nimi Come Out, Ye Black and Tans viittaa Irlannin itsenäisyyssodan aikaan kuninkaallisia poliisivoimia avustaneisiin Black and Tans -joukkoihin (”mustaruskeat”), joita britit värväsivät palvelukseen vuosina 1920–21. Valtaosa mustaruskeista oli ensimmäisen maailmansodan veteraaneja, ja joukot tulivat tunnetuiksi kovista otteista. Vuonna 1922 Irlannin kuninkaalliset poliisivoimat ja samalla Black and Tans -joukot lakkautettiin. Kappale on silti jäänyt elämään.

Lokakuussa 2015 Kemissä toimintansa aloittanut, rasistisesti motivoitunut Soldiers of Odin -katupartioliike (S.O.O.) herätti välittömästi vilkasta keskustelua astuttuaan julkisuuteen. Keskustelua epäilemättä vauhditti se, että partion puhemiehenä esiintyi henkilö, joka ei peitellyt kansallissosialistista arvomaailmaansa, poseerasi natsiupseerin koppalakissa ja Suomi-konepistooli sylissään. Populistinen maahanmuuttokeskustelu ja netissä jalansijaa saaneet sivustot loivat kasvualustan aggressiivisesti esiintyneille katupartioille ja S.O.O. levittäytyi nopeasti useisiin kaupunkeihin – myös Tampereelle.

Tammikuussa 2016 Odinin sotureiden askeltaessa Tampereen Hämeenkatua hämärän jo laskeuduttua he saivat seurakseen uuden – ja odottamattoman – partion. Loldiers of Odin oli astunut julkisuuteen. Siinä missä Odinin sotilaat rakensivat identiteettinsä väkivallan uhan varaan, Odinin pellet vastasivat karnevalismilla.

Loldiers of Odin putosi suoraan ylpeään jatkumoon, josta löytyvät myös esimerkiksi muinaiset hovinarrit. Vääntämällä ruuvin ääriasentoon ja kieltäytymällä keskustelusta rasistien määrittelemillä termeillä pellearmeija paljasti Soldiers of Odinin uhoon sisäänrakennetun koomisuuden. Jos katupartio valmistautuu neuvottelemaan nyrkein itse määrittelemällään hyvä–paha-akselilla, se ei ole kykenevä vastaamaan klovnien punaneniin ja silkkaan dadaan.

Riistämällä Soldiers of Odinilta mahdollisuuden keskustella nyrkein, klovnit riistivät samalla myös ryhmän ainoan argumentin.

Tässä kuulkaat tehtiin suomalaisen aktivismin historiaa. Meno oli kunnollista.

Populismi nojaa usein kansallistunteeseen ja pelkoihin: ulkoa tuleva esitetään uhkana, jonka vastustaminen on jopa pyhä velvollisuus. Tätä populistista retoriikkaa voidaan viljellä niin eduskunnan täysistunnoissa, netissä kuin kemiläisellä kerhohuoneellakin. Ei ole uusi keksintö projisoida omia pelkoja vieraaksi koettuihin henkilöihin ja kanavoida yhteisön tyytymättömyyttä yhteisön ulkopuolisiin. Samat peruslainalaisuudet taitavat toimia niin koulun pihamaalla kuin kansainvälisessä politiikassakin.

Ihmisluonnolle emme ehkä voi mitään, mutta pystymme aina rakentamaan parempaa yhteiskuntaa. Osoittamalla näkemämme epäkohdat, jokainen meistä voi kantaa kortensa kekoon. Tätä Lodiers of Odin on tehnyt hyvinkin ansiokkaasti. Karnevalismi, parodia ja huumori eivät ole ainoita keinoja puuttua epäkohtiin – eivätkä ne yksistään riitä. Ne ovat kuitenkin verrattoman hyviä työkaluja, ja ne tulisi aina pitää käsillä. Maailma tarvitsee pellejä, Suomi tarvitsee pellejä ja myös sinä tarvitset pellejä.

Palefacen & huolestuneiden kansalaisten Emme suostu pelkäämään (Loldiers Anthem) on kunnianosoitus Loldiers of Odinille ja kaikille muillekin kipeästi tarvitsemillemme pelleille. Oli kunnia saada osallistua sen julkaisemiseen, ja toivottavasti se osaltaan kannustaa kuulijaansa puuttumaan rohkeasti kohtaamiinsa epäkohtiin.

Artikkeli julkaistaan myös Eläköön vinyyli -näyttelyn kirjassa.