Jani Leinonen suoritti jo toistamiseen brändikaappauksen nimettömänä. Miksi nimettömyys on tehokkaampaa kuin omalla naamalla esiintyminen?
No niin, nyt se on virallista: Jani Leinonen on Tony is Back -videoiden ja -sivuston takana.
Kellogg’s:in ravintoarvoiltaan lähinnä negatiivisten sokerihuurrettujen maissihiutaleiden maskotilla leikittelevät vastamainosvideot kertovat tarinoita isoksi kasvaneista muronmussuttajista. Muotokielensä videot ovat kopioineet hyvinkin tarkasti alkuperäisistä mainoksista, pienet korjaukset kuitenkin muuttavat tilanteen tyystin toisenlaiseksi. Eläköön ne pienet erot!
Videot herättivät huomiota niin Suomessa kuin maailmallakin. Kampanja olikin kohdistettu pääasiassa Pohjois-Amerikkaan. Yhteydet Suomeen oli häivytetty totaalisesti, mutta kyllähän nuo ripeästi tännekin löysivät.
”CANDY”. Tämä video seuraa hyvinkin orjallisesti mainosformaattia, joka tuli tutuksi ainakin meille 1980-luvulla kasvaneille. Kannattaa muuten kiinnittää huomiota videon asiakkaisiin, heistä tulee esiin uusia puolia seuraavassa videossa.
Kuten odotettua, Kellogg’s ei varsinaisesti ihastunut tästä ilmaisesta näkyvyydestä ja pisti juristit asialle. Tony is Back -tilit Twitterissä, Facebookissa ja Instagramissa suljettiin alle 12 tunnissa.
”Palveluntarjoajat eivät olleet yhteydessä minuun tilien kautta. Touhu vain ajettiin alas. Gmail-tililtä ei myöskään pystynyt lähettämään viestejä, vaikka niiden vastaanottaminen onnistuikin vielä”, Leinonen totesi Galleria Zetterbergin aulassa pari päivää videoiden julkistamisen jälkeen.
Youtube ei sentään videoita poistanut – ainakaan vielä. Tonyisback.com-sivulta lähtevät linkkaukset Kellogg’sin sivulle kuitenkin johtavat virhesivulle, joss on teksti: ”You have reached this page from a website that is not connected to or endorsed by the Kellogg Company.”
Leinonen on vahvasti sitä mieltä, että hänen videonsa ovat laillisia taiteen ja parodian kontekstissa. Aiheesta häneltä ei kuitenkaan kyselty vaan portit sosiaaliseen mediaan suljettiin. Tämä on jäätävä muistutus kuluttajakansalaisen asemasta näennäisen vapaassa yhteiskunnassa.
”RICK”. Ehkä Rickille jäi vähän paha mieli edellisen videon tapahtumista. Poliisiväkivalta on suhteellisen ajankohtainen aihe Yhdysvalloissa, tänäänkin törmäsin uutiseen poliisin tappamasta aseettomasta miehestä, jonka auto oli kaikkien epäonneksi hyytynyt tienvarteen.
Miksi Leinonen sitten julkisti projektin nimettömänä? Taustalla oli halu käydä keskustelua yritysten toimintatavoista ja yritysetiikasta. Taiteilijan edellinen kokemus vastaavasta projektista alleviivasi huomiota siitä, että metakeskustelu taiteesta tappaa kaiken muun keskustelun.
Vuonna 2011 Leinonen avustajineen pihisti (tai siis lainasi) Ronald McDonald -patsaan josta tehtiin kopio ja lopulta tuo kopio mestattiin giljotiinilla. Ennen mestausta Youtubessa julkaistiin Food Liberation Armyn (FLA) nimissä terroristien lunnasvideoilta muotonsa lainannut uhkavaatimus, jossa vaadittiin Mäkkäriä parantamaan tapansa. Eivät luvanneet parantaa tapojaan ja kieltäytyivät neuvottelemasta terroristien kanssa.
Keskustelu Mäkkäristä ja tehotuotannon eettisistä ulottuvuuksista tyssäsi vuonna 2011 sillä hetkellä, kun Leinonen paljastui FLA taustapiruksi. Keskustelu elintarviketeollisuuden eettisyydestä väistyi ja alkoi puuduttava keskustelu aiheesta ”Onko tämä muka taidetta?”. Tätä Leinonen halusi välttää ja siksi minäkin olen ollut aiheesta tuppisuuna, vaikka toki olen projektia seurannut jo pidempään.
Sattumalta Leinonen oli lauantaina (itseni ohella) puhumassa Galleria Hippolytessä aiheesta ”Taiteilijat muutoksen tekijöinä yhteisöissä”. Tärähtäneet ämmät -taiteilijakaksikon järjestämä seminaari käsitteli hyvinkin kiinnostavilta kanteilta tätä taiteella vaikuttamisen mahdollisuutta ja siihen soveltuvia keinoja. Tuossa tilaisuudessa Leinonen varoi vielä mainitsemasta Tony is Backiä, ja tyytyi viittaamaan em. FLA-tempaukseen – ja toisti harmituksensa taiteeseen keskittyneestä metakeskustelusta.
Tämä metakeskustelun pelko on monellakin tavalla kiinnostava hommeli. Tästä pitäisi varmaan joskus käydä joku metametakeskustelu: Voiko taiteella nostaa yhteiskunnallisia epäkohtia esiin ja keskusteluun ilman, että keskustelu vääntyy siihen taidekeskusteluun?
Nyt jää nähtäväksi, mihin suuntaan keskustelu lähtee viemään.
”ANNA”. Poliisien edellisessä videossa pieksemä nainen kohtaa yhteiskunnan samoin kuin yhteiskunta kohtasi hänet.
Jonkinlaista ihailua oli Leinosen äänessä, kun hän pohti The Huffington Postin penkomisen määrää Tony is Back -videoiden taustaa selvitellessä.
”Kaikkien näyttelijöiden ja työryhmän kanssa oli tietysti allekirjoitettu vaitiolosopimukset”, Leinonen kertoi kesällä kuvatuista videoista. ”En kuitenkaan tajunnut erikseen kieltää merkitsemästä tätä ansioluetteloon ennen projektin taustojen julkistamista.”
Huffington Postin toimittaja oli tunnistanut yhden videoiden näyttelijöistä, joka puolestaan oli listannut videon tuoreeltaan CV:hen ja samalla merkinnyt ohjaajaksi Leinosen. Siitähän se salaisuuksien verkko sitten lähti hissukseen purkautumaan. No, se meni nyt näin, mutta nyt nähdyt vastamainosvideot ovat vasta alkusoittoa: ensi vuodelle on luvassa täyspitkä dokumentti yritysmaskoteista ja ihmisistä naamareiden takana.
”Tähän mennessä olen haastatellut reilua kymmentä yritysmaskottina työskennellyttä henkilöä jotka ovat joko eläköityneet tai lopettivat koettuaan vedättävänsä huumaantuneita lapsia”, Leinonen kuvailee projektin etenemistä.
Eihän tämä tietenkään ensimmäinen kerta ole, kun Tony päätyy Leinosen tähtäimeen. Esimerkiksi Persten Collectionin (suht tolkullisesti hinnoiteltujen) vedoksien joukossa löytyy tiikeri, ja komeileehan Tony Janin piirtämässä Voima-paidassakin (Tilaa omasi!).
Ja kukapa ei muistaisi tätä Leinosen vapun alla SKP:n käyttöön luovuttamaa julistetta? Valpas kansalainen ei voi olla tunnistamatta taiteilijan kädenjälkeä ja käden omistajaa. Nyt tuo juliste saa rinnalleen The Mascots -elokuvan ennakkojulisteen.
huomaatko yhdennäköisyyden?