Avoin kirje Setalle pinkkipesusta

Pari vuotta sitten HeSeta tuki palestiinalaisista homomiehistä kertovan elokuvan ”The Invisible Men” esittämistä Helsinki Refugee Film Festivalissa; elokuva on osa Israelin hallituksen imagokampanjaa. Palestiinalaiset queer-järjestöt vastustavat sitä, että heidän äänensä omitaan Israelin hallituksen tukemiin projekteihin. Laadin siksi HeSetalle suunnatun kirjeen ja pyysin sille jokusen allekirjoittajan, tärkeimpänä palestiinalaisten lbtiq-naisten järjestö Aswat.

Pinkwashingia, apartheidin peittelyä queer-oikeuksien varjolla, on sittemmin avattu niin Helsingin Sanomissa kuin HeSetan Pride-blogissa. (Mistä HeSetalle kiitos, tekstin julkaiseminen osoittaa hienoa valmiutta keskusteluun!)

Se on kuitenkin yhä ajankohtaista. Kun Tampereella pidettiin maaliskuussa 2015 osana rasisminvastaista viikkoa tilaisuus ”Kun queer ja apartheid kohtaavat”, Israelin suurlähetystö lähetti paikalle israelilaisen queer-aktivistin puhumaan palestiinalaisten queer-ihmisten puolesta (paikalla olleen palestiinalaisen queer-aktivistin yli) ja kääntämään keskustelua pois apartheidista.

Niinpä ajattelin, että kirjeen voisi julkaista nyt Pride-viikolla, koska aihe ei valitettavasti ole vanhentunut. Tarkoituksena on herättää keskustelua rakentavassa hengessä ja saada aikaan linjaus, jonka mukaan Seta (ja muut queer-järjestöt) sanoutuvat irti toiminnasta, jossa queer-oikeuksia käytetään verhona ihmisoikeuksien polkemiselle.

Joitakin taustatietoja on kysymys  ja vastaus –muodossa minusta tehdystä lyhyestä haastattelusta, joka julkaistaan nyt samalla.

 

Syksy Räsänen

ICAHD Finland

Arvon Seta, Helsingin seudun Seta (HeSeta) ja muut Setan paikallisjärjestöt,

 

Marraskuussa 2012 HeSeta taloudellisesti tuki palestiinalaisista homomiehistä kertovan elokuvan ”The Invisible Men” esittämistä Helsinki Refugee Film Festivalissa. HeSetan mukaan tämä oli osa pyrkimystä laajentaa HeSetan sosiaalityön tavoitettavuutta pakolais- ja maahanmuuttajataustaisten hlbtiq-ihmisten suuntaan. Onkin hienoa, että HeSeta ottaa huomioon hlbtiq-ihmisten kirjon toiminnassaan entistäkin paremmin.

 

Elokuvan ”The Invisible Men” tukeminen tekee kuitenkin ongelmalliseksi se, että se on osa Israelin hallituksen ”Brand Israel”-imagokampanjaa, jonka tarkoituksena on peittää Israelin hallituksen apartheid-politiikka ja palestiinalaisalueiden sotilasmiehitys.

 

Israelin valtio on perustamisvuodestaan 1948 saakka pitänyt lähes jatkuvasti palestiinalaisia sotilashallinnon alaisina. Ainoa poikkeus oli muutama kuukausi sen välissä kun Israel vuonna 1966 lopetti sotilashallinnon rajojensa sisällä ja 1967 miehitti Gazan kaistan ja Länsirannan, mukaan lukien Itä-Jerusalemin. Sen lisäksi, että Israel pitää miehityksen alla 4.5 miljoonaa palestiinalaista ilman kansalaisuutta, Israel myös kohtelee alemman luokan kansalaisina niitä 1.5 miljoonaa palestiinalaista, joilla on Israelin kansalaisuus ja estää 5 miljoonaa pakolaista palaamasta koteihinsa Palestiinassa.

 

Israelin hallinto niin Israelin rajojen sisällä kuin sen miehittämillä alueilla perustuu yhden ihmisryhmän -israelinjuutalaisten- etuoikeuksien takaamiseen muita ihmisryhmiä -palestiinalaisia arabeja- sortamalla. Etelä-Afrikan valtiollinen yhteiskuntatieteen tutkimuslaitos Human Sciences Research Council sekä kansalaisyhteiskunnan symbolinen oikeusistuin Russell Tribunal on Palestine ovat todenneet, että Israelin järjestelmä täyttää kansainvälisessä laissa määritellyt apartheidin tunnusmerkit.

 

Israelin miehityspolitiikan ovat tuominneet niin YK:n turvallisuusneuvosto, YK:n yleiskokous, EU kuin Suomen hallituskin, ja se on kasvavan kansainvälisen kritiikin ja oikeudenmukaiseen ratkaisuun tähtäävän toiminnan kohteena. Sen sijaan, että Israel olisi muuttanut toimintaansa, se on reagoinut aloittamalla mittavan imagokampanjan nimeltä ”Brand Israel”, jonka tarkoituksena on maalata apartheidin päälle kuva Israelista edistyksellisenä ja tasa-arvoisena maana.

 

Eräs osa tätä imagokampanjaa on pinkwashing, hlbtiq-ihmisten identiteetin ja ongelmien hyväksikäyttäminen Israelin esittämiseksi positiivisessa valossa ja palestiinalaisten negatiivisessa. Elokuva ”The Invisible Men” on, sisältönsä kiinnostavista ja koskettavista puolista huolimatta, osa tätä kampanjaa. Elokuvan tekeminen ja sen julki tuominen ulkomailla ovat saaneet tukea Israelin hallitukselta. Tällaista tukea saavien taiteilijoiden tulee sitoutua siihen, että rahoituksen tarkoitus on ”edistää Israelin valtion politiikkaa kulttuurin ja taiteen keinon, mukaan lukien auttamalla luomaan positiivista kuvaa Israelista”. Saman sopimuksen mukaan he eivät saa julkisesti kertoa toimivansa Israelin hallituksen puolestapuhujina.

 

On ironista, että vaikka elokuvan ”The Invisible Men” esittämisen tukemisen hyvänä tarkoituksena olisi kertoa pakolaisten ongelmista, samalla osallistuu kampanjaan, jonka yhtenä tavoitteena on varmistaa, että miljoonat pakolaiset eivät pääse palaamaan koteihinsa.

 

Ohjaaja Yariv Mozer on puolustanut elokuvaansa sanomalla, että se auttaa palestiinalaisia queer-ihmisiä. Palestiinalaisten itsensä näkemys asiasta on kuitenkin toinen. Palestiinalaiset queer-järjestöt PQBDS, Al-Qaws ja Aswat ovat jyrkästi tuominneet sen, että palestiinalaisia queer-ihmisiä käytetään Israelin apartheidin peittelemiseen, ja ovat pyytäneet olemaan osallistumatta pinkwashingiin. Elokuva ”The Invisible Men” onkin ollut protestien kohteena vuoden 2012 San Francisco International LGBT Film Festivalilla ja Vancouver Queer Film Festivalilla.

 

Pinkwashingin vastustaminen ja Israelin hallituksen imagokampanjaan osallistuvien elokuvien boikotti on osa kattavaa akateemista ja kulttuuriboikottia, jota palestiinalainen kansalaisyhteisö on pyytänyt kansainväliseltä yhteisöltä vuodesta 2004. Boikoteilla oli suuri merkitys Etelä-Afrikan apartheidin lopettamisessa, ja ne ovat tärkeä, väkivallaton tapa vaikuttaa oikeudenmukaisen ratkaisun puolesta myös Israelin/Palestiinan tapauksessa. Tähän boikottiin ovat osallistuneet mm. sellaiset tunnetut tekijät kuin Judith Butler, John Greyson, Marilyn Hacker,  Barbara Hammer Adrianne Rich sekä John Berger, Ken Loach, Alice Walker, Roger Waters ja Stephen Hawking.

 

Suomessa ei pinkwashingia ole Israeliin tiimoilta tätä ennen ollut. Kesällä 2012 oli kuitenkin samantyyppinen tapaus, kun islamofobinen järjestö Finnish Defence League halusi osallistua Tampere Prideen. Tällöin Pirkanmaan SETA linjasi, että ”yhdenvertaisuutta ei voi edistää syrjimällä muita ryhmiä, esimerkiksi uskonnollisen tai etnisen taustan vuoksi, vaan kaikkien ihmisarvon kunnioitus on kaiken lähtökohta”.

 

Elokuvan ”The Invisible Men” näytös ja Tampere Pride ovat menneisyyttä, mutta pinkwashing tulee varmasti esille jatkossakin eri yhteyksissä. Pyydämme siis, että niin Seta kuin myös HeSeta ja muut paikallisjärjestöt tekevät Pirkanmaan SETAn tapaan selvän linjauksen, jossa ne sanoutuvat irti kaikenlaisista kampanjoista ja toiminnasta, jossa hlbtiq-oikeuksia käytetään verhona ihmisoikeuksien polkemiselle.

 

Vilpittömästi,

 

Aswat (palestiinalaisten lbtqi-naisten järjestö)

 

Umayya Abu-Hanna, kirjailija

Li Andersson, kansanedustaja

Sirkku Kivistö, psykologi

Anna Kontula, kansanedustaja

Leena-Maija Rossi, tutkija

Syksy Räsänen, aktivisti

Maria Seppälä, toimittaja

 

Arabikansojen ystävyysseura

Israeli Committee Against House Demolitions (ICAHD) Finland

Miksi haluat nostaa pinkwashing-aihepiiriä Suomessa esiin? Mikä on kirjeen tarkoitus?
Pinkwashingia käytetään Israelin apartheidin peittelemiseen, ja minä vastustan apartheidia.

Israelin sortopolitiikka on erittäin epäsuosittua Euroopassa. Jopa Saksassa kaksi kolmannesta väestöstä suhtautuu siihen negatiivisesti. Tämä on Israelin hallitukselle vakava ongelma, koska miehityksen ja apartheidin jatkuminen ei ole mahdollista ilman EU-maiden tukea.

Koska apartheidia on vaikea myydä, Israelin hallitus on päättänyt sen sijaan korostaa Israelin väitettyä suvaitsevaisuutta, demokraattisuutta, tasa-arvoisuutta, ympäristötietoisuutta ja niin edelleen, jotta sen ihmisoikeusloukkaukset hautautuisivat positiivisen pöhinän alle. Tämän kääntöpuolena on negatiivinen kohina, eli palestiinalaisten mustamaalaaminen.

Pinkwashing on osa tätä ’Brand Israel’ -kampanjaa. Pinkwashing ei tähtää queer-ihmisten aseman parantamiseen sen enempää Israelissa kuin miehitetyillä palestiinalaisalueillakaan. Sen sijaan se hyväksikäyttää palestiinalaisten queerien identiteettiä ja ongelmia heitä sortavan järjestelmän ylläpitämiseksi.

Sikäli kun pinkwashing pitkittää apartheidia, se edesauttaa israelilaisen yhteiskunnan luisumista yhä enemmän oikealle ja siten vaikeuttaa myös israelilaisten queerien asemaa.

Kirjeen tarkoituksena on kasvattaa tietoisuutta pinkwashingista Suomessa, avata keskustelua ja tuoda palestiinalaisten queerien mielipide kuuluviin.

Tuntuu, että tämä Suomessa vielä varsin tuntematon aihe ihmisille, mitkä ovat olleet viime vuosien esimerkkejä pinkwashingista?

Tietääkseni Israeliin liittyen suomalaisten järjestöjen taholta on ollut vain yksi tapaus, kirjeessä mainittu elokuvan ”The Invisible Men” näyttämisen tukeminen. Muslimivastainen järjestö Finnish Defence League on myös käyttänyt pinkwashingia sanomansa levittämiseen.

Israelin hallitus panostaa Suomessakin julkisuuskuvansa kiillottamiseen. Esimerkiksi Israel oli Juutalaisen kansallisrahaston kautta edustettuna vuoden 2014 Maailma kylässä -festivaalilla. (Kepa päätti sittemmin olla enää ottamatta kyseistä järjestöä festivaalille, koska se on osallinen ihmisoikeusloukkauksiin.) On luultavaa, että Israelin apartheidin kannattajat turvautuvat pinkwashingiin jatkossa enemmän Suomessakin.

Millainen kanta israelilaisilla ja palestiinalaisilla hlbt-järjestöillä on pinkwashingiin?

Palestiinalaiset queer-järjestöt Al-Qaws, Aswat ja PQBDS ovat jyrkästi tuominneet palestiinalaisten queerien identiteetin ja ongelmien käyttämisen Israelin apartheidin peittelemiseen.

Israelilaiset valtavirrassa olevat queer-järjestöt harjoittavat pinkwashingia. Esimerkiksi Voiman vuoden 2012 artikkelissa ”Miehityksen pinkkipesua” mainittu Aguda toimii yhteistyössä Israelin hallituksen kanssa queer-turismin edistämiseksi, ja se myös yrittää omia palestiinalaisten äänen itselleen.

Israelilaiset queer-järjestöt ovat ajaneet queer-väen oikeuksia Israelissa vakuuttamalla, että he hyväksyvät yhteiskunnan sellaisena kuin se on, joten yhteiskunnan pitäisi hyväksyä heidät. Tämä on tarkoittanut armeijan ylistämistä ja juutalaisten etuoikeutettua asemaa ajavan politiikan hyväksymistä, ja sulkenut pois mahdollisuuden solidaarisuuteen palestiinalaisten kanssa.

Poikkeuksiakin on. Esimerkiksi Kvisa Shchora (”Musta pyykki”) on israelilainen queer-järjestö, joka vastustaa myös apartheidia. Mutta Musta pyykki on marginaalinen, kuten kaikki israelilaiset järjestöt, jotka kannattavat yhtäläisiä oikeuksia etnisyyteen katsomatta.

Miten tunnistaa pinkwashing? Onko se valtiollista politiikkaa vai jotenkin peitellympää?

Pinkwashing on osa Israelin hallituksen ja sen käyttämien markkinointifirmojen kehittämää imagokampanjaa. Siihen osallistuvat muutkin tahot, erityisesti useat Israelin apartheidia kannattavat yhdysvaltalaiset järjestöt. Pinkwashingia tuetaan rahallisesti niin hallituksen kuin esimerkiksi Tel Avivin kaupunginkin taholta.

Kaikki pinkwashingia tekevät eivät tietenkään ole suoraan sidoksissa Israelin hallitukseen. Aina ei ole ilmeistä, milloin näin on tai ei ole.

Esimerkiksi Israelin hallitus rahoittaa taiteilijoiden matkoja ulkomaisiin tapahtumiin sillä ehdolla, että he ajavat Israelin hallituksen politiikkaa eivätkä kerro olevansa sen lähettiläitä. Hallitus on myös hakenut israelilaisia homoja Israelin imagomarkkinointiin ulkomaille kulukorvauksilla.

 

Esimerkki tästä nähtiin vuoden 2015 Rasisminvastaisen viikon yhteydessä Tampereella järjestetyssä tilaisuudessaKun queer ja apartheid kohtaavat”. Paikalle tuli israelilainen queer-aktivisti puhumaan palestiinalaisten queer-ihmisten puolesta (paikalla olleen palestiinalaisen queer-aktivistin yli), ja viemään keskustelua pois apartheidista. Kysyttäessä poliittisesta asemastaan henkilö ei identifioinut itseään minkään tahon edustajaksi, mutta hänestä tehdyssä Helsingin Sanomien haastattelussa kerrottiin, että hän oli Suomessa Israelin suurlähetystön asioilla.

Israelin queer-aktivistien saavutusten tai palestiinalaisten queerien ongelmien esille tuominen ei sinällään ole pinkwashingia. Pinkwashingista on kyse silloin, kun näitä saavutuksia ja ongelmia käytetään peittämään ja normalisoimaan apartheidin ja sotilasmiehityksen läpitunkema tilanne.

Mikä on oma suhteesi Palestiinaan ja palestiinalaisiin ihmisoikeusjärjestöihin?

Israelin apartheidia ja sotilasmiehitystä vastustavat kansainväliset ja israelilaiset järjestöt ovat palestiinalaisten kumppaneita. Esimerkiksi pinkwashingin vastustamisen perusteena on se, että palestiinalaiset queer-järjestöt vastustavat sitä ja pyytävät muitakin tekemään niin. Toimimme itsenäisesti, mutta palestiinalaisten kansalaisyhteisön linjauksia seuraten.

Olen järjestön Israeli Committee Against House Demolitions (ICAHD) Suomen haaran varapuheenjohtaja. ICAHD on vuonna 1997 perustettu israelilainen järjestö, jolla on haaroja eri maissa.

Toimin ajoittain myös järjestössä International Solidarity Movement (ISM), joka tekee ihmisoikeustyötä miehitetyillä palestiinalaisalueilla. ISM:ssä on mukana palestiinalaisia, israelinjuutalaisia ja kansainvälisiä aktivisteja, ja se toimii suoraan paikallisten palestiinalaisten kanssa ruohonjuuritasolla.

Päivitys 1.7.2015

Seta, HeSeta ja Pirkanmaan Seta vastaa kirjeeseen.

Kommentoi Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja: