splash_image.jpg

Verot, porsaat & reiät

Maailmankaupasta 70 prosenttia käydään monikansallisten yritysten sisällä. Verosääntely & -valvonta ratkaisevat, mikä maa yrityksiä verottaa – vai verottaako mikään.

Suomen valtio menettää vuosittain 1,6 miljardia euroa yritysten siirtohinnoittelun vääristelyn vuoksi, uutisoi Helsingin Sanomat 8.8.2012. Päivää myöhemmin Verohallinto korjasi eduskunnan tarkastusvaliokunnan raporttiin lipsahtanutta arviota: verotappiot olivatkin ”vain” 320 miljoonaa euroa vuodessa. 

Summa on kuitenkin vain jäävuoren huippu koko ilmiöstä. Otetaan esimerkiksi Suomen Asiakastieto, joka muun ohessa ylläpitää rekisteriä suomalaisten luottotiedoista. Asiakastieto on keplotellut rahoitusjärjestelyn avulla 15–17 miljoonan liikevoittonsa verottajan ulottumattomiin Bahrainiin, kertoi HS uutisessaan 15.8.

Bahrainissa voitoista ei taas makseta senttiäkään veroa. Tällaiset ”lailliset veromenetykset” eivät Verohallinnon arvioissa näy, vaikka valtion kassassa ne painavat yhtä lailla.

Verojen välttely onnistuu hyödyntämällä kansainvälisen verojärjestelmän porsaanreikiä.
Menetelmä perustuu siihen, että samaan konserniin kuuluvien – mutta eri maissa toimivien – yritysten tulisi veloittaa toisilleen myymistään tavaroista tai palveluista markkinahinta. Tätä kutsutaan siirtohinnoitteluksi.

Jos esimerkiksi ohjelmavalmistaja myy ohjelmaansa asiakkaille tuhannella eurolla, tulisi hinnan olla sama myös silloin, kun ostajana on tytäryhtiö toisessa maassa. Tässä on yksi menetelmän heikoista lenkeistä – todellisuudessa täysin vertailukelpoisia markkinahintoja ei ole koskaan käytettävissä. Siirtohintojen määrittäminen on karkeaa arviointia.

Menetelmän käyttö perustuu valtioiden keskenään solmimiin verosopimuksiin, joiden tarkoituksena on estää veron maksu samasta tulosta kahteen maahan. Siirtohinnoittelua voidaan kuitenkin käyttää myös aggressiivisessa verosuunnittelussa. Se vaikuttaa olennaisesti siihen, kuinka paljon ja mihin maahan yritys maksaa veroja.

Yritysten velvollisuus on määrittää siirtohinnat sisäisille liiketoimilleen. Veroviranomaisten tehtävänä on taas valvoa, että siirtohinnat ovat markkinaehtoisia.
Kyse on monimutkaisesta pelistä.

Siirtohinnoittelu on kansainvälisen yritysverojärjestelmän sydän, koska lähes kaikki valtiot verottavat yritysten voittoja. Ideaalitilanteessa yritysten voitot kirjattaisiin maihin, joissa todellinen lisäarvo syntyy. Näin verotulot jakautuisivat maiden välillä reilusti.

Nykytilanne on kaukana tästä. Tämän on myöntänyt myös Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n siirtohintajohtaja Marlies de Ruiter kesäkuussa International Tax Review:lle. Nykyinen siirtohinnoittelujärjestelmä on OECD:n luomus.

Yrityksiltä kuluu paljon aikaa ja rahaa siirtohintojen määrittämiseen, ja silti siirtohintoihin sisältyy paljon liikkumavaraa. Yrityksille voi syntyä houkutin vältellä veroja vääristelemällä siirtohintoja laittomasti. Yksi verotarkastus voi kestää jopa kaksi vuotta. Pelkästään Suomessa valvottavia yrityksiä on tuhansia.

Kehitysmaille siirtohintojen vääristely on edelleen erityisen suuri ongelma, kun yritysten voitot lipuvat sieltä veroparatiiseihin.

Konsulttiyhtiö McKinsey & Companyn entinen pääekonomisti James Henry arvioi tutkimuksessaan vuonna 2009, että kehitysmaiden veromenetykset ylittävät jopa niiden saaman kehitysavun, joka oli tuolloin noin 80 miljardia euroa vuodessa.

Kaikissa kehitysmaissa ei ole lainsäädäntöä, jonka perusteella siirtohinnoitteluun voitaisiin puuttua. Vaikka lainsäädäntö olisikin, ongelmana on usein osaavien virkamiesten puute tai korruptio.

Kansainvälistä siirtohinnoittelumekanismia hyödyntävä verosuunnittelu on taloudellisesti jopa merkittävämpää kuin itse siirtohintojen vääristely. Siirtohintojen vääristely on laitonta, mutta liiketoiminnan ”rakenteen järjestely” on tyypillisesti täysin laillista, kunhan mahdollisesti järjestelyssä siirtyvästä varallisuudesta maksetaan markkinaehtoinen korvaus.

Yritykset voivat hyödyntää eri maiden tarjoamia veroetuja. Esimerkiksi Irlanti on kunnostautunut verokilpailussa houkuttelemalla teknologiayrityksiä. Viimeksi Rovion toimitusjohtaja Mikael Hed kertoi kesäkuussa Irish Timesille, että vihaiset linnut harkitsee toiminnan laajentamista Irlantiin.

Google on puolestaan onnistunut laskemaan todellisen verokantansa 2,4 prosenttiin, kertoi uutistoimisto Bloomberg vuonna 2010. Googlen tuotot kertyivät kuitenkin maista, joiden veroprosentti on reilusti yli 20. Yhdysvalloissa pääkonttoriaan pitävä Google hyödynsi monimutkaisessa verojen välttelyssä Irlannin, Hollannin ja Bermudan tarjoamia porsaanreikiä.

Kansainvälinen verosuunnittelu on arkipäivää suomalaisillekin yrityksille. Stora Enson sellun välitys Brasiliasta hoidetaan hollantilaisessa tytäryhtiössä, vaikka sellu kuljetetaan Ouluun Belgian kautta. Näin sellukaupan 300 miljoonan euron voittoja verotettiin vain 1,5 prosentin verokannalla vuosina 2005–2010.

–––––––––––––––

Näin siirtohinnottelu toimii

Länsimaissa veroviranomaiset valvovat siirtohintojen markkinaehtoisuutta, joka on määritelty laissa. Törkeimmät tapaukset on Suomessakin saatu kuriin.

Esimerkiksi suomalainen uistinvalmistaja jäi vuonna 1982 kiinni, kun se oli myynyt alihintaan valmistamiaan vieheitä irlantilaiselle tytäryhtiölleen, joka myi ne edelleen. Tytäryhtiö oli alihinnoittelun ansiosta tehnyt voittoa 2,4 miljoonaa markkaa vaikka sen myynti oli vain 4,3 miljoonaa. Voittoja ei Irlannissa verotettu.

Korkein hallinto-oikeus kuitenkin velvoitti yrityksen maksamaan hintojen vääristelyllä kierretyt verot Suomeen.

–––––––––––––––

Näin porsaanreiät saadaan umpeen

Siirtohinnoittelun ongelmiin voidaan puuttua pienillä ja suuremmilla toimenpiteillä. Kestävät ratkaisut on tehtävä kansainvälisesti, mutta Suomessakin voidaan tehdä paljon.

1. YRITYSTIETOJEN LÄPINÄKYVYYS
Tiedonsaannin ongelmia voitaisiin helpottaa julkaisemalla yritysten verotiedot ja yhtiörekisterien tilinpäätöstiedot sähköisesti luettavassa muodossa. Tämä olisi hallituksen avoimen datan linjausten mukaista ja laskisi siirtohinnoittelun aiheuttamia kustannuksia. Mallia voidaan ottaa Norjasta.

2. MAKSETTUJEN VEROJEN JULKISTAMINEN
EU:ssa on valmisteilla säännös, jonka mukaan öljy-, kaivos- ja metsäalan yritysten tulisi julkistaa maa- ja hankekohtaisesti maksamansa verot. Päätökset tehdään lokakuussa, ja hallitusohjelmasta löytyisi vahva selkänoja Suomen näkyvälle tuelle.

3. MAAKOHTAINEN KIRJANPITO
Suomi on hallitusohjelmassaan ottanut tavoitteeksi kaikkia kansainvälisiä yrityskonserneja koskevan maakohtaisen kirjanpidon. Yrityksiä tulisi siis velvoittaa julkaisemaan maakohtaisesti tiedot muun muassa tytäryhtiöidensä nimistä, niiden maksamista veroista, voitoista sekä työntekijämääristä. Tämä auttaisi veroviranomaisia kohdistamaan valvonnan oikeisiin yrityksiin. Myös julkisuuden tuoma paine voisi estää pahimpia väärinkäytöksiä.

4. VEROPARATIISIEN KÄYTÖN VAIKEUTTAMINEN
Muiden valtioiden tarjoamien porsaanreikien käyttöä verojen välttelyssä voisi vaikeuttaa esimerkiksi veroparatiisisijoitusten verotusta säätelevää väliyhteisölainsäädäntöä kehittämällä. Samoin Suomessa ensi vuonna käyttöön otettava korkojen vähennysoikeutta rajoittava laki tulee saattaa voimaan niin laajana, että voittojen siirtäminen Suomesta velkajärjestelyin ei enää onnistu. 

5. MARKKINAEHTOISTEN HINTOJEN LÄPINÄKYVYYS 
Yritysten väliset sopimukset pitää saattaa laajemmin yritysten ja verottajan käyttöön, jotta markkinaehtoiset hinnat voidaan määrittää varmemmin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa maan finanssivalvontaviranomainen SEC julkaisee lisenssisopimuksia, joita voidaan käyttää vertailupohjana aineettomien oikeuksien arvon määrittämisessä.

6. AVOIMUUDEN LISÄÄMINEN
Sijoittajien tulee ajaa yritysten hallituksissa avoimuuden lisäämistä. Tämä koskee erityisesti valtio-omistajaa. 

7. LISÄÄ TYÖNTEKIJÖITÄ VEROVALVONTAAN 
Verovalvontaan tulisi palkata lisää osaavaa työvoimaa, samoin valituksia käsitteleviin oikeusasteisiin.

8. SOPIMISMENETTELYJEN KEHITTÄMINEN
Valtioiden ja yritysten monenvälistä sopimista siirtohinnoista tulisi parantaa luomalla nykyistä toimivampi käytäntö ennakkopäätösten saamiseen. Menettely voidaan saattaa voimaan lainsäädännöllä. Maiden välisten riitojen ratkaisua tulee nopeuttaa yhteistyössä.

9. UUSI KONSERNIVEROTUSMALLI SIIRTOHINNOITTELUN TILALLE
EU:n komissio on ehdottanut yritysverotuksen yhtenäistämistä EU:ssa (common corporate consolidated tax base). Tässä mallissa koko yrityskonsernin tulos jaettaisiin maiden kesken laskukaavalla, joka huomioisi muun muassa sen, missä maissa konsernin liikevaihto kertyy. Konsernin sisäisiä liiketoimia ei siis huomioitaisi lainkaan. Tällaisen mallin käyttöönotto vähentäisi mahdollisuuksia keinotella tuloja maasta toiseen.
Järjestelmä olisi toimiessaan hallinnollisesti nykyistä kevyempi, ja yritykset saisivat tasata eri maissa tekemänsä voitot ja tappiot. Malli olisi mahdollista ottaa käyttöön myös nykyisen järjestelmän rinnalla yksittäisessä maassa. Esimerkiksi Kaliforniassa on käytössä vastaava järjestelmä.

10. VEROTIETOJENVAIHDON KEHITTÄMINEN
Valtioiden tulisi kehittää verotietojenvaihtoa varten reaaliaikainen tietojärjestelmä, jotta kaikkien maiden viranomaistietoja voitaisiin hyödyntää monikansallisten yritysten verovalvonnassa tehokkaasti.

Lauri Finér & Matti Ylönen

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu