splash_image.jpg

Spfffftsshh!

”Jengil tippuu silmät päästä kun ne näkee tän näyttelyn”, hehkuttaa Skandinavian tunnetuimpiin graffitimaalareihin kuuluva Trama.

Ensimmäisen piissinsä 36-vuotias Trama vetäisi 11-vuotiaana vuonna 1986. Nyt kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin miehellä on sama kiilto silmissä, kun hän vetää paperille luonnoksia ensimmäisestä isommasta näyttelystään.

”Jengi luulee salettiin, että nää on printtejä, mutta mä oon tägänny kaikki. Tähän tulee Fuck the Cops, luvassa on 80-luvun Trama-stailia”, hehkuu elävä legenda yllään takki, joka on peittynyt aerosolipaineesta tihkuneista maalipisaroista.

”Nuorina skedejätkinä me oltiin pöllimämässä spraypurkkeja Keravalla, ku poliisit tuli siihen ja vei takapihalle, piti puhuttelun ja löi palleaan niin kovaa kun lähti. Lopulta ei voinu ku nauraa ja tulla pummilla junalla takas Korsoon.”

”Kytät hakkas meidät ja nyt ihmiset kysyy miks mun käteen on tatuoitu FTC?”

Trama on graffitijengi FTC:n jäsen. Lyhenne tulee sanoista Fuck the Cops.

”Me ei todellakaan oltu mitään graffitihipstereitä.”

Hän luettelee kovimpia FTC:ssa mukana olleita tekijöitä: Comedy, Krylon ja Dakaze. Kaikki nimiä, jotka loistavat Suomen graffitin kulta-ajasta kertovan, Anne Isomursun ja Tuomas Jääskeläisen Helsinki graffiti -kirjan sivuilla sekä useissa eurooppalaisissa alan lehdissä ja kirjoissa.

Trama tunnetaan ”kinginä”, joka toi punkin Suomen graffitiskeneen. Alkuaikoina 1980- ja 1990-lukujen taitteessa FTC:hen otettiin enemmän jengiä mukaan, mikä oli Traman mielestä toisaalta hyvä, koska ”sit ku meni vuosia eteenpäin ni nähtii ketkä pysyy siinä for life”.

”Me ei hirveesti sillo 80-luvun alkuaikoina maalattu, kun me asuttiin Korson lähiössä. Kaiken muutti se ku me tultiin Helsinkiin ja nähtiin et tääl on muitakin muksuja, että oli jotain niin isoo ku Helsinki. Me tultiin aina viikonlopuiksi riehuu tänne Helsinkiin. Oli pakko näyttää mitä me osataan, ku täällä oli kaikki ne graffitimasterit.”

Traman punkkikausi alkoi vuoden 1992 kieppeillä, seuraava talvi oli varsinaista junabuumin aikaa.

”Ei se Korso kuitenkaan ikinä unohtunu siihen juttuun, ku me oltiin aina junalinjoilla hengattu. Junnuna liikuttiin Helsingistä Korsoon pääradan varrella; me ollaan tehty kaikki linjat ja keskusta, ja kaikkialla missä on ikinä hengannu.”

Overground 2 -kirjassa Trama kertoo, kuinka radan varret täyttyivät tägeistä ja throw upeista, junat sisuksia myöten saivat kyytiä yhtä lailla kuin kaupungilla hienostorouvien turkikset. Comedyn kanssa pelattiin risti-nollaa ihmisten ikkunoihin, himaan ei menty ennen kuin maalipurkit oli tyhjennetty. Mikään mesta ei säästynyt.

”Kun sitä tekee aktiivisesti, sitä tekee ihan kreisinä, aina maalit messissä, en mä oo ikinä käsittänyt että tästä vois tulla lasku.”

Oikeudessa Trama on ollut graffiteista noin viisi kertaa, ”no about”.

Vakavimman jutun puinti kesti käräjäoikeudessa kaksi viikkoa vuonna 2001. Myöhemmin jutun vääntöä jatkettiin hovissa 2004 ja 2005 paikkeilla.

”Me saatiin 120?000 euroa vahingonkorvauksia yhteisvastuullisesti 16 prosentin viivästyskorolla. Hovissa mikään ei muuttunut, se meni ihan läpihuutona koko juttu. Toi on ihan älytöntä, että viivästyskorot lähtee rullaamaan tekopäivästä. Siis ennen kuin meidät on tuomittu niin vahingonkorvaukset rullaa jo.”
”Mä aina vaan hehkutan että mulla on vahingonkorvauksia 300?000 euroa. Voihan se olla enemmänki, it’s a lot of money!”

16 prosentin viivästyskorolla mikä tahansa summa kaksinkertaistuu aina viidessä vuodessa. Viiden vuoden päästä tekohetkestä korvausvaatimukset tuplaantuivat 240?000 euroon, kymmenen vuoden päästä 480?000 euroon ja viidentoista vuoden jälkeen vuonna 2013 summa saavuttelee jo 960?000:ta euroa.

”Vuonna 1992 junan maalaamisesta sai 725 markkaa. Kymmenen vuotta myöhemmin samanlaisesta duunista tuli 20?000 euroa. Oikeudessa tuli esimerkiksi ilmi, että VR:n kumihanskat maksoi 160 euroa tsipale puhdistuksessa. Mehän kyseenalaistettiin niiltä, että ootteks te tilannu ne Nasalta!”

Trama on kutsunut käsittelyään oikeusmurhaksi. ”Siinä oli niin monta juttua mitkä olis pitäny kaatua saman tien, miten poliisit valehteli, ja miten ne jäi kiinni siitä. Sitä ei huomioitu ollenkaan.”

Poliisit olivat Traman mukaan pakottaneet todistajan kertomaan asioita, jotka eivät pitäneet paikkaansa. Lopulta oikeudessa todistaja murtui ja kertoi koko oikeuden edessä, kuinka poliisi oli pakottanut hänet todistamaan väärin.

”Meidän asianajaja meni sanomaan tuomarille, että tää pitää tutkia koko juttu, koska sama poliisi on kuulustellut meitä kaikissa jutuissa. Meitä syytettiin yhteensä noin viidestäkymmenestä jutusta, mutta ei se oo enää puolueetonta jos poliisi pakottaa jonkun valehtelemaan.”

”Tuomari vaan sitten sanoi, että seuraava asia, koska juttuja oli niin paljon, eikä siinä sitten tapahtunut yhtään mitään.”

Keskelle samaa oikeudenkäyntiä ilmestyi ylimääräinen rei’ittämätön paperi, joka putosi lattialle syyttäjän nipuista.

”Lapussa luki keltaisella huomiotussilla korostettuna, että minä ja mun kaveri ollaan Etelä-Helsingin kovimmat jätkät ja että nää on pakko tuomita. Meidän asianajaja poimi sen paperin lattialta ja meni näyttää tuomarille, että mikäs lappu tää on. Kaikki oikeudenkäynnin paperithan pitää olla kaikilla osapuolilla. Ei siinä muuta sanottu ku, että seuraava juttu.”

”Kyllä mä ymmärrän ihan täysin, totta kai me ollaan tehty pahoja juttui, mut tää vaan kertoo tästä oikeusjärjestelmästä, et kyllähän tässä pitäisi tuomita näytöillä.”

”En mä tiedä. Jos mä maksan sen laskun niin mun pitää maksaa myös mun frendin osalta, koska meidät tuomittiin yhteisvastuullisesti.”

Yhteisvastuullisesti tuomituista vahingonkorvauksista pääsee vasta, kun koko summa on maksettu kaikkien osalta. Ulosottomiehet eivät jaa saatavia, vaan ottavat siltä, keneltä on otettavaa. Lain mukaan korvausvelvollisten on maksettava osuutensa siitä vajauksesta, joka jää maksukyvyttömiltä tai maksamista pakoilevilta saamatta – riippumatta siitä, onko joku syyllistynyt tekoon vähemmän kuin toiset.

”En mä ala marisee jos mut on tuomittu tietystä tagista. Mutta minkä takia mä alan maksaa jos junalinjalla on 120 metriä graffitia? Mun graffiti tuomitaan ja mä joudun maksaa kaikkien muidenkin teot.”

Rikokseen perustuvan korvaussaatavan ulosoton määräaika on 20 vuotta. Määräajan umpeen kuluminen tarkoittaa myös saatavan lopullista vanhentumista. Mutta mistä lähtien tämä 20 vuotta tarkalleen määrittyy?

”Jos sä maksat sentinkin valtiolle ni se sun velkataakan vanhenemisprosessi menee nollille. Jos mä meen nyt duuniin ja maksan veroja, ni se jatkuu siitä sen kakskyt vuotta, sen takia mä en voi maksaa penniäkään.”

Ulosottoviranomaiset pyrkivät siihen, että velallinen maksaa velkansa vapaaehtoisesti maksukehotuksella. Jos maksua ei saada, tehdään palkan, eläkkeen, elinkeinotulon tai omaisuuden ulosmittaus.

”Mä elän niin, ettei mulla oo mitään mun nimissä, enkä maksa mitään valtiolle. Mä en voi tehä midist, can’t do shit”, Trama naurahtaa. ”En mä tiedä kauan tässä vielä menee. Mä en voi maksaa veroja, ja mä imen kaiken rahan sosiaaliluukulta. Kyllä mua vituttaa, jos mua ei vituttais tää ni mähän oisin ihan öissä.”
Mutta miten oikeussalien ja jättituomioiden jälkeen graffiti vielä jaksaa kiinnostaa?

”Kokeilin akvarellia, mut ei se laveeraus oikein sujunu. Se on se spraymaali ja akryylit, joilla mä tykkään tehdä.”

Näyttelyitä Tramalla on aikasemmin ollut ihan muutama. Sen sijaan ulkomaisissa graffititapahtumissa taiteilija on matkustanut paljon ja niistä hän tykkää eniten – samalla tapaa vanhoja kavereita, aikaisempia jaardien jannuja.

”Mä oon ollu aika kova bommaaja, ja mä haluan tuoda sen tohon näyttelyyn kirjoituksen muodossa. Se, etten mä halua värejä kertoo siitä, että mä oon tehny aika paljon hopealla ja mustalla. Se on black & white se koko juttu ja mä haluan et ihmiset näkee sen. Ei aina tarvii kertoo väreillä, ettei siinä oo paljon
selittelyn varaa. Toi mustavalkonen on just sitä mitä me tehtiin junnuna, hopea ja musta, se on se koko juttu!”

”Tää on nyt 25-vuotistaiteilijaurani huipennus”, Trama repeää leveään nauruun. ”Graffitia on aina ollu ja sitä tulee aina olemaan, that’s it. Graffiti on mun elämä.”

_______________

Sanastoa

Bommaus: tagin kirjoittaminen mahdollisimman moneen paikkaan

Jaardit: junavarikko

Outline: kirjainten ääriviivat

Kolmedeet: Kirjaimia korostava perspektiivi, outlainien jatke

Tagi: nopeasti tehty tyylitelty nimimerkki. Tagi on taiteilijanimi, jonka graffitimaalariksi aikova valitsee itselleen. Jokaisella graffitimaalarilla on yksi tai useampi tagi, joka voi vaihdella.

Traman Fuck the Cops! -näyttely 6.–29. toukokuuta Make Your Mark Galleriassa Helsingin Suvilahdessa, http://makeyourmark.fi.

Kukka Ranta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *