splash_image.jpg

Sananvapautta tansanialaisittain

Millasta on tehdä journalismia maassa, jossa ei ole julkisuuslakia? Tansaniassa tiedetään, kertoo tansanialainen sananvapausjuristi.

Tansanialainen sananvapausjuristi Mohammed Tibanyendera kertoo, että hänen kotimaassaan on mahdotonta saada tietoa hallituksen toiminnasta.

”Hallitus säätelee kovalla kädellä sitä, mitä kansalaisille kerrotaan. Tietoon on erittäin vaikea päästä käsiksi, eikä media voi kirjoittaa vapaasti.”

Vapaan tiedonkulun kannalta suurin ongelma on se, ettei Tansaniassa ole julkisuuslakia. Maan viranomaisilla ei ole tällä hetkellä mitään laillista velvoitetta antaa tietoa toimistaan tai tarjota hallussaan olevia asiakirjoja journalistien tai muiden kansalaisten käyttöön. Tämä luo vakavia ongelmia demokratialle.

Suomessa juuri vieraillut Mohammed Tibanyendera on Media Institute of Southern Africa -järjestön eli MISAn Tansanian-osaston puheenjohtaja. Hänen johtamansa järjestö pyrkii edistämään median riippumattomuutta, tiedonkulkua ja sananvapautta useissa Afrikan maissa.

MISA on taistellut aktiivisesti, jotta Tansaniassa saataisiin aikaan lakimuutos.

”Aloimme yhteistyön muiden tansanialaisten media-alan järjestöjen, mediatalojen ja ihmisoikeusjärjestöjen kanssa vuonna 2005. Vuonna 2008 teimme hallitukselle ehdotuksen uudeksi julkisuuslaiksi, mutta he eivät ole vieneet sitä parlamenttiin.”

Lupauksia uudesta laista on saatu sittemmin, mutta konkreettiset toimet ovat olleet olemattomia. Vaikka julkisuuslaki saataisiinkin jossain vaiheessa aikaan, Tibanyendera muistuttaa, että siitä on pitkä matka todelliseen muutokseen.

”Pelkkä lakimuutos ei vielä riitä, sillä kansalaisten ja päättäjien pitää myös tuntea laki. Ihmisille pitää tarjota oikeaa tietoa heitä koskevista asioista.”

Tibanyenderan mukaan yksi tansanialaisen journalismin suurimmista ongelmista on lehdistön harjoittama ennakkosensuuri. Tämä johtuu hallituksen tavasta tulkita lakeja.

”Päätoimittajat joutuvat sensuroimaan lehtien sisältöä, sillä lehdistöön sovelletaan kansallisia turvallisuuslakeja sekä rikoslakeja. Muutama päätoimittaja on viime aikoina joutunut oikeuteen juuri näiden lakien takia.”

Maan suurimpiin kuuluva kriittinen poliittinen viikkolehti Mwana Halisi asetettiin julkaisukieltoon elokuussa, kun se kirjoitti paikallisen lääkäriliiton puheenjohtajan Steven Ulimbokan sieppauksesta ja kidutuksesta. Liitto oli lakkoillut pitkään, ja sieppauksen takana epäiltiin olevan hallituksen sotilaita. Hallituksen mukaan tällaisen jutun julkaiseminen vaarantaa kansallisen turvallisuuden.

Tibanyendera kertoo, että pannaan joutuneen lehden jatkosta ei ole vielä tietoa.

”Yritämme päästä hallituksen kanssa jonkinlaiseen sopuun, jotta lehti voisi jatkaa toimintaansa. Lehden tulevaisuus on ollut jo pitkään vaakalaudalla, sillä hallitus on asettanut sille rajoitteita aika ajoin. En tiedä, mitä tällä kertaa tulee tapahtumaan. Hallitus ei sano asiasta mitään, mikä luo ahdistavaa epätietoisuutta.”

Tansaniassa kukkii myös korruptio. Julkisten varojen käytöstä ei anneta ulospäin tietoja, mikä edesauttaa lahjusten käyttöä.

Paikallisen toimittajan kuukausipalkka on vähemmän kuin 100 euroa, eli ylimääräiselle rahalle on käyttöä.

”Toimittajien tekemiin juttuihin on helppo vaikuttaa ruskeilla kirjekuorilla, sillä heillä on tarvetta lisätienesteille. Toimittajilla ei ole myöskään ammattiliittoa, joka ajaisi heidän taloudellisia etujaan”, Tibanyendera kertoo.

Myös lehdet ostavat tietoja, jos niillä on varaa siihen.

”Kun he eivät saa tietoa muuten, ne hankkivat sitä vaikka rikollisin keinoin. Yksi mahdollisuus on antaa rahaa.”

Journalisteja koulutetaan tällä hetkellä neljässä eri korkeakoulussa Tansaniassa. MISAn kautta toimittajat saavat myös täydentävää koulutusta, jota järjestetään yhdessä ulkomaisten järjestöjen kanssa.

Yksi suurimmista haasteista on ollut internetin mukaantulo. Verkon käyttö on lisääntynyt Tansaniassa huimasti viime vuosina yhteyksien nopeuduttua, mutta journalistien keskuudessa sen käyttö on vielä lapsenkengissä. Syvällisempi tiedonhaku ja uutisseuranta on edelleen harvinaista.

MISA ja suomalainen Viestintä ja kehitys -säätiö pyörittävät tälläkin hetkellä toimittajille suunnattua verkkokoulutushanketta. Vuonna 2008 alkanut hanke on ollut Tibanyenderan mukaan erittäin hyödyllinen.

”Olemme jo nyt antaneet arvokasta koulutusta 250 tansanialaiselle journalistille internetin käytössä. Toivon, että he pystyvät tulevaisuudessa hyödyntämään verkkoa entistä paremmin työssään: kirjoittamaan juttuja erilaisista näkökulmista, etsimään tietoa internetistä ja arvioimaan löytämänsä informaation laatua.”

Mikko Siltanen

Kommentoi Facebookissa
Helsinki liikkuu