splash_image.jpg

Misukat pois!

Naiset & ruoka, miksei yhtälö jo muutu?

Kynttilöin koristellussa Hämeenlinnan Vanajalinnassa on tammikuun lopulla lempeän juhlava tunnelma. Ollaan valitsemassa Miss Suomea 2012.

Käytävää pitkin astelee edellisen vuoden missi. Kuvaajat hokevat: ”täällä, tänne, älä karkaa”.

Illan emäntä Lola Wallinkoski esittelee ehdokkaat ja sanoo joka toisesta jotain kakkuihin liittyvää. Bikineissä tepastelevat tytöt ovat laihoja, heitä on vaikea kuvitella leipomassa. Syömishäiriötähän näillä kaunottarilla ei tietenkään ole, siksi on hyvä puhua porkkanakakuista.

Tulva-lehden päätoimittaja Anne Moilanen kirjoitti Helsingin Sanomien Sunnuntaidebatissa vuonna 2010, että aika on ajanut ohi missi-instituutiosta ja kaikki misseyteen liittyvä on ”yhdentekevää tai junttia”. Tekstistä terän vei perustelu:

”2000-luvun lihaa ja verta olevat missikandidaatit sopivat hyveelliseen missi-ideaaliin huonosti. Joukossa tuntuu joka vuosi olevan joku koulukiusaaja, myymälävaras, nisti tai tuleva alastonmalli. Missitarjokkaat tulevat pääosin lähiöistä, maalta tai maahanmuuttajien parista. Ei siellä mitään parhaiden perheiden eliittikoulut käyneitä tyttäriä näy”, Moilanen tylytti.

Moilanen unohti, että eliittikouluistakin tulee koulukiusaajia ja nistejä. Missifinaaleissa ei ole juuri ollut maahanmuuttajataustaisia ehdokkaita. Vaikuttaa siltä, että suomalaisuuden ihanne on yhä vitivalkoinen nainen.

Huonosta argumentoinnista huolimatta Moilanen kysyy olennaisen kysymyksen: onko missikisoissa mitään järkeä?

Kun suora lähetys keskeytyy mainostauoille, missiehdokkaat vaihtavat vaatteita. Toimittajat päivittävät Facebookia.

Valituksi tulee Sara Chafak, jonka isä on marokkolaistaustainen. Chafak käy armeijaa ja haaveissa on nousta korpraaliksi, Ilta-Sanomat tietää.

Chafakin idoli on Wallinkoski, ensimmäinen tummaihoinen missi. Nyt valittu toinen tumma missi osoittanee hidasta murrosta kauneuskäsityksessä. Silti erityisen hyveellisen, kauniin naisen valinta bikinimalleista on vanhanaikaista.

Lähetys on ohi. Glamour on kaukana, kun samat kysymykset toistuvat:

”Miltä nyt tuntuu, missä poikaystäväsi on, voitko antaa jonkun marokkolaisen ruuan reseptin?”

Pikku hiljaa valokuvaajat kyllästyvät. Makunen alkaa ohjata missejä illalliselle. Seuraavana päivänä alkaa missiristeily, siellä toimittajat pääsevät tökkimään missien yksityiselämää.

Uusi halukas uhri sovinismin ja lööppijournalismin riepoteltavaksi on valittu.

Kansainvälinen naistenpäivä 8.3.

Hannele Huhtala

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu