splash_image.jpg

Mainosvallankumous

Toukokuussa aktivistit suorittivat Britanniassa historian suurimman mainostauluvaltauksen.

Brandalismi on yhdistelmä brändiä ja vandalismia. Brandalistit ovat joukko brittejä, jotka ovat vuodesta 2012 vallanneet mainostauluja. He poistavat niistä mainokset ja korvaavat ne taiteella.

Ryhmä valtasi toukokuussa kymmenessä kaupungissa ympäri Britanniaa kahden päivän aikana 365 valaistua mainostaulua – niitä Suomenkin katukuvasta tuttuja – ja vaihtoi tilalle taidejulisteita. Lupia ei ollut eikä niitä ollut kyselty.

Mutta miksi näin toimitaan?

”Mainonta ei vastaa olemassa oleviin tarpeisiin vaan se luo uusia. Eikä mainonta tyydy pelkästään luomaan tarpeita, vaan se luo turvattomuuden tunnetta, koska emme voi himoita jotain ilman että tunnemme puutetta”, porukan äänitorvi, ”Bill Posters”, toteaa sähköpostitse.

Muodon puolesta brandalistit eivät ole keksineet pyörää uudelleen. Taiteilijat lainailevat runsain mitoin aiemmin toteutetuilta häiriköinneiltä.

Kulttuurihäirinnän vanhempi valtiomies Ron English on kaapannut mainostauluja teoksillaan jo useammalla vuosikymmenellä. Onkin sopivaa, että English osallistui tähän kampanjaan omalla teoksellaan.

Mainostaulujen laajamittainen kaappaaminen on puolestaan tekniikka, joka on tunnettu muun muassa Public Ad Campaignin tempauksista. Myös Public Ad Campaignin perustajan ja puuhamiehen Jordan Seilierin teos löysi tiensä brandalismin vapauttamiin mainostauluihin.

”Seilier on hyvä ystävämme”, Bill kertoo.

Mukana taideteoksia tuottamassa oli 40 taiteilijaa, ja monet teoksista kommentoivat kysymyksiä, jotka liittyivät niiden sijoituspaikkoihin.

Poliisiaseman viereen ripustettu juliste vaati oikeutta poliisiväkivaltaan kuolleille, ja pikavippifirman päämajan vieressä kyseenalaistettiin firman toiminnan eettisyys.

Mainossabotaasit aiheuttavat usein vahingontekoja. Brandalismissa on pyritty mahdollisimman vähäisiin omaisuusvahinkoihin ja tehokkaaseen toimintaan, eikä mainostauluja avata väkivalloin.

Ryhmän nettisivulla on seikkaperäinen ja kuvitettu ohje siihen, kuinka avata taulu ja vaihtaa oma juliste mainoksen tilalle.

Mainosten luomat haavekuvat ovat aina tavoittamattomia. Vuonna 2011 mellakat järisyttivät Britanniaa, ja maailmalle levisi kuvia, joissa nuoret varastivat muotivaatteita ja kulutuselektroniikkaa.

”Vähävaraiset varastivat niitä tavaroita, joita heidät oli opetettu himoitsemaan”, kuuluu kommentti brandalismileiristä.

Kulutuskulttuurin kritisoimisen lisäksi tempaus palautuu myös julkisen tilan hallintaan. Brandalismin esittämiä keskeisiä kysymyksiä ovat:

”Miksi liikemaailma kuvittelee, että sillä on oikeus tuputtaa kuvastoaan ja arvojaan meille pyytämättä meiltä lupaa? Kenen julkinen tila tämä on ja kenelle kaupunki kuuluu?”

”Koemme, että kaupunki olemme me.”

www.brandalism.org.uk

Ron Englishin & Jordan Seilierin haastattelut Fifissä.

Jari Tamminen

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu