Jos kapitalismi olisi ihminen sanottaisiin, että se on sairas – ehkä enemmän mieleltään.
Kapitalismi voi huonosti. Jos kapitalismi olisi ihminen sanottaisiin, että se on sairas – ehkä enemmän mieleltään. Tapasimme Lontoossa filosofi-psykoanalyytikko Slavoj Žižekin, joka on kirjoittanut kapitalismin psykopatologiasta.
Etsimme Slavoj Žižekiä Lontoon Russell Squarella. Britanniassa on juuri ehdotettu työttömille ilmaista psykoterapiaa helpottamaan työttömien ahdistusta.
Slovenialainen psykoanalyytikko Žižek tunnetaan akateemisessa maailmassa ”kulttuuriteorian Elviksenä” ja ”Slavoj the Superstarina”. Meidän on määrä löytää hänet hotelli Presidentistä, mutta näemme vain hotelli Imperialin.
Naureskelemme hotellien nimille: vuonna 1990 liberaalin demokratian heltymättömänä kriitikkona tunnettu Žižek oli Slovenian liberaalidemokraattisen puolueen presidenttiehdokkaana.
Ristiriitainen mies.
Löydämme nuhjuisen herra Žižekin hotellin nuhjuisesta aulasta odottamassa meitä etuajassa.
Mies osoittautuu samaksi You Tubesta ja elokuvista tutuksi hahmoksi. Puhe on lähes loputonta, kädet tekevät ilmassa nopeita kaaria, ja aina välillä käsisirkuksen lomassa Žižek hipelöi nenäänsä neuroottisesti.
Hän ohjaa meidät hotelliaulan rauhalliselle ravintolapuolelle. Emme ehdi tehdä ensimmäistäkään kysymystä, kun mies on jo vauhdissa. Ajatus työttömien ilmaisesta psykoterapiasta kiihdyttää.
”Systeemi tuottaa vaurioita ja me psykoanalyytikot korjaamme niitä. Tähän psykoanalyysiä ei ole kuitenkaan tarkoitettu.”
Kriisi on avain siihen, mikä on pielessä normaalissa valtiossa, marxilainen sanoisi Žižekin mukaan. Kapitalistien kriisi on avain siihen, mikä on ongelma kapitalismissa.
Ei kuitenkaan ole selvä, millaista hoitoa kapitalismi – tai ihminen – tarvitsee. Masennuksen hoidossa käytetään pillereitä, jos ne sattuvat auttamaan. Vaikutussuhteet eivät kuitenkaan ole itsestään selviä. Ei koskaan tiedä, mitä tapahtuu.
”Annetaan pillereitä sorretulle, ja hän saattaakin alkaa tappaa. Otetaan esimerkki. Oletetaan, että olet impotentti, tai paremminkin, en tarkoita että olisit, oletetaan että minä olen impotentti, okei, jotain traumaattista on tapahtunut. Tunnen syyllisyyttä jostakin. Viagralla saan takaisin potenssini. Mitä tapahtuu? Kaikki saattaakin toimia. Tajuan, että syyllisyys onkin ollut turhaa. Mutta saattaa käydä myös toisin: jos syyllisyydentunnettani ei enää tyydytetä, impotenssini saattaakin ilmetä totaalisena masennuksena tai itsemurhana. Etukäteen ei voi tietää. Todellinen syy saattaa jäädä piiloon.”
Emme kuitenkaan ole etsineet Žižekiä käsiimme puhuaksemme psykoanalyysista. Meitä kiinnostaa talouskriisi. Ja kommunismi: erityisesti seuraavana päivänä alkava Kommunismin idea -seminaari, jonka sisäänpääsy maksaa sata puntaa.
Annetaan siis psykoanalyytikon puhua talouskriisistä.
”Vuoden 2008 talouskriisissä yllätti ainoastaan, miten helposti hyväksyttiin näkemys, että kriisi tuli markkinoille kuin tyhjästä. Emmekö muka muista mielenosoituksia, jotka koko vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen säestivät säännöllisesti imf:n ja Maailmanpankin Washingtonissa pidettyjä kokouksia?
Mielenosoittajien kohteena eivät olleet vain tavalliset globalisaatiokriittiset teemat (kolmannen maailman lisääntyvä riisto blaa blaa blaa). Mielenosoittajat arvostelivat, että pankit ovat luoneet illuusion kasvusta leikkimällä kuvitteellisella rahalla: seurauksena uhkaa katastrofi. Myös taloustieteilijät kuten Krugman ja Stiglitz varoittivat jatkuvan talouskasvun apostoleista, jotka eivät oikeasti tiedä, mitkä ovat jatkuvaan talouskasvuun uskomisen todelliset seuraukset.
Vuonna 2004 taloudellisesta romahduksesta varoittavia mielenosoittajia oli kerääntynyt paikalle jo niin paljon, että Washingtonissa määrättiin kadulle 8 000 poliisia ja tilattiin 6 000 poliisia lisää Marylandista ja Virginiasta. Seurasi kyynelkaasua, pamputusta ja joukkopidätyksiä siinä määrin, että poliisin piti ottaa bussit käyttöön. Viesti oli selvä: poliisia käytettiin kirjaimellisesti tukahduttamaan totuus.”
Lontoon kommunismiseminaarin korkea sisäänpääsymaksu on herättänyt paljon keskustelua. Ja onhan se ironista, semminkin kun kivenheiton päässä on British Library, jossa Marx kirjoitti Pääomansa 161 vuotta sitten.
”Konferenssissa on toinenkin tila käytössä, se on ilmainen. Konferenssimaksu on varsin korkea, koska oletimme, että paikalle tulisi ainoastaan 200 ihmistä, ja niillä rahoilla olisimme saaneet maksettua järjestelyjen kulut.”
Žižek vanhana Jugoslavian puolueintellektuellina tietää kommunismin ja totalitarismin metkut. Jugoslaviassa häntä ei pidetty oikeana marxilaisena. Sittemmin Žižek on kirjoittanut laajalti kapitalismin kritiikkiä ja provosoinut keskustelua hylkäämättä kokonaan kollektiivisen ajattelun perinnettä, johon kuuluu monia pannassa olevia diktaattoreita, kuten Lenin ja Stalin.
Muutamaa päivää aikaisemmin Financial Timesissa on julkaistu pitkä Žižekin haastattelu. Financial Timesin toimittaja kävi lounaalla Žižekin kanssa, ja syömisen ohessa puhuttiin kriisistä. Talouslehden kiinnostus ei ole sattumaa. Myös kommunismikonferenssin kaikki 800 paikkaa on myyty loppuun. Finanssikriisiä analysoivat filosofi-kommunistit kiinnostavat julkisuutta nyt, kun kapitalismista saa puhua ääneen eikä sen olemassaolo ole enää itsestäänselvyys.
”Pelastakaa uhanalaiset lajit, pelastakaa maapallo ilmaston lämpenemiseltä, pelastakaa aids-potilaat, pelastakaa nälkää näkevät lapset, blaa blaa blaa. Kaikki muu voi kyllä odottaa, meille kerrotaan, mutta vaatimus pankkien pelastamisesta on ehdoton käsky, joka vaatii välitöntä toimintaa”, Žižek kuvaa kapitalismin arvojärjestystä.
Balilla päätettiin pari vuotta sitten, että ilmastokriisin suhteen on kyllä aikaa, mutta nyt finanssikriisin suhteen aikaa ei ole. ”Nyt on todellinen hätätila. Stop democratic games! Kaikki yhdessä, Obama, Bush, McCain hyväksyivät hätätilan. Tämän kanssa ei pelleillä.”
”Verratkaa pelkästään USA:n pankkijärjestelmän tasapainottamiseen käytettävää 700 miljardia dollaria niihin 22 miljardiin dollariin, jotka rikkaat valtiot lupasivat köyhimpien maiden maatalouksille ruokakriisin hoitamiseen. Vain 2,2 miljardia annettiin.”
Onko pankkien tukisuunnitelma sitten valtiososialismin alku USA:ssa?
”Jos olisi, niin kyllä se olisi hyvin erikoista sosialismia, jonka päämääränä ei ole auttaa köyhiä vaan rikkaita, ei niitä jotka ottavat lainaa, vaan niitä jotka antavat lainaa. Voiko mikään olla ironisempaa kuin, että pankkisysteemin sosialisoiminen on ok ainoastaan silloin, kun se palvelee kapitalismia. Sosialismi on pahasta, ellei se sitten tasapainota kapitalismia.”
No miksi näin on tapahtunut?
”Paine tehdä jotakin on kuin taikauskoista pakkoliikehdintää, kun joutuu seuraamaan vierestä tapahtumaa, johon ei voi vaikuttaa. Eivätkö tekomme ole usein tällaisia eleitä?”
”Sanotaan, että älä jauha paskaa, vaan tee jotain, mutta eikö tämä vaatimus ole tyhmintä, mitä voi sanoa? Ehkäpä me olemme ylipäätään tehneet liikaa viime aikoina, puuttuneet asioihin ja tuhonneet luontoa. Nyt olisi aika istua rauhallisesti ja miettiä, mitä oikeasti tulisi tehdä.
”On totta, että usein vain puhumme sen sijaan, että toimisimme – mutta usein me myös toimimme vain välttääksemme puhumisen ja ajattelemisen. Pistämme esimerkiksi 700 miljardia dollaria ongelmaan miettimättä, mistä kaikki alkoi.”
Ja kuitenkin pankkituki saattaa myös toimia. Taloustieteilijä Keynesin mukaan osakemarkkinoita voi kuvata esimerkillä, jossa meidän on valittava sadan naisen joukosta kauneimmat. Emme saa kuitenkaan valita heitä omien arvostustemme perusteella. Myöskään se ei riitä, että arvaamme, mikä on yleinen mielipide, vaan meidän on arvattava, mitä yleinen mielipide pitää yleisenä mielipiteenä. Kapitalismi on uskomuspeliä: kriisin keskelläkin tärkeintä on vain palauttaa luottamus.
”On paradoksaalista, että pankkituki saattaa toimia, vaikka se ei olisikaan taloustieteellisesti perusteltua.”
Toisin kuin usein ajatellaan, myös kapitalistiset markkinat ovat politiikan tulosta.
”Ei ole olemassa neutraaleja markkinoita: joka tilanteessa toimintaa markkinoilla ohjaa poliittiset päätökset.”
”Ja nykyisen kriisin syy on vuoden 2001 IT-kupla. Silloin USA:ssa tehtiin tietoinen päätös helpottaa luotonantoa ja vähentää romahduksen vaikutusta. Samalla haluttiin tehdä kiinteistömarkkinoista uusi voitontekokone, joka antaisi taloudelle vauhtia.”
Silloin yritettiin talouspoliittisilla päätöksillä estää lama. Tosiasiassa laman seurauksia vain siirrettiin. ”Todellinen kysymys ei ole se, pitäisikö valtion puuttua vaan se, millainen valtion väliintulon pitäisi olla.”
No mitä sitten pitäisi tehdä?
”Kun meitä kiristetään esimerkiksi pankkituella, pitää muistaa, että meitä todella kiristetään”, Žižek sanoo. ”Meidän pitää vastustaa populistista houkutusta näyttää vihamme ja samalla ampua itseämme jalkaan. Tämänkaltaisen impotentin näytöksen sijaan meidän pitäisi kontrolloida vihamme ja muuttaa se kylmäpäiseksi ajatteluksi. Meidän pitää ajatella todella radikaalisti ja toisella tavalla. Millaisessa yhteiskunnassa tällainen kiristäminen on mahdollista?”
Žižek muistelee letkautusta Brechtin Kerjäläisoopperasta: ”Mitä on pankin ryöstäminen verrattuna siihen, että perustaa uuden?”
”Mitä on muutaman tuhannen dollarin varastaminen verrattuna siihen, että finanssikeinottelijat riistävät miljoonilta ihmisiltä heidän kotinsa ja säästönsä? Ja sitten finanssikeinottelijat palkitaan valtion tuella.”
Žižek kysyy, kuka päättää tärkeysjärjestyksestä, jos asioita ei voi enää jättää markkinoiden päätettäväksi.
”Juuri tässä kohden kysymys kommunismista on nostettava esille.”
Kommunismikonferenssin järjestäminen ei ole ollut helppoa, vaikka järjestäjätahona on suvaitsevaisena pidetty Birkbeckin yliopisto. Yliopiston hallinto ihmetteli, miksi kommunismista halutaan puhua yliopistolla, koska sehän on politiikkaa.
”Meillä ei ole mitään kommunismia vastaan, mutta aihe on poliittinen. Miksette järjestä tätä poliittista kokousta jossakin muualla kuin yliopistolla?” kysyttiin. Žižekin kädet heiluvat taas: ”Kyseessä on filosofinen konferenssi.”
Yliopiston hallinto suostui silti vuokraamaan yliopiston tilat kommunismista keskusteleville filosofeille. Vuokra oli yli 10 000 puntaa.
Vaikka yliopisto ei halunnut oikein sotkeutua aiheeseen, maailmanlaajuista vallankumousta havittelevat ryhmät ilmaisivat kiinnostuksensa. USA:n vallankumouksellinen kommunistinen puolue loukkaantui verisesti, kun sitä ei kutsuttu.
”Kyse on totaalisen marginaalisesta ryhmästä idiootteja, jonka johtajana toimii kaveri, jota kohdellaan kuin uudelleen syntynyttä Stalinia. Bob Avakian, ettekö ole kuulleet hänestä? He kysyivät, kuinka saatamme järjestää konferenssin kuulematta heitä.”
Žižek kertoo, että konferenssiin ei haluttu mitään organisaatioita tai puolueita, koska järjestäjät uskovat nimenomaan teoreettisen ajattelun voimaan. Nyt pitää keskustella, miten asiat määritellään teoreettisesti.
”Tämä konferenssi ei käsittele sitä, että Afrikassa lapset kuolevat nälkään ja meidän pitäisi pelastaa heidät. Ei. Tämän konferenssin lähtöoletus on, että kriisi on todella syvä, ja meidän tulisi yrittää ajatella filosofisesti perusolettamat uudestaan. Eikä nyt itketä, että finanssikriisin takia joku menetti puolet omaisuudestaan…”
Tarjoilija tulee paikalle. ”Haluan light-kokiksen, onko sitä pulloissa vai tölkeissä, zero tai light käy oikein hyvin”, Žižek sanoo tarjoilijalle.
”Ette kai ostaneet itse konferenssiin lippuja?” hän kysyy. Nyökkäämme. ”Oh my God”, Žižek taivastelee tavalla, joka onnistuu vain vakaumukselliselta ateistilta.
”Ei se mitään”, yritämme vastata.
Eikö ole ristiriitaista myydä kalliita lippuja kommunismia käsittelevään konferenssiin?
”Pidän saksalaisesta byrokratiasta kertovasta vitsistä. Lenin kirjoitti jossain, että jos saksalainen haluaa tehdä vallankumouksen, niin vallatessaan juna-asemaa hän ostaa ensin laiturialueelle vaaditun lipun. Vasta ostettu lippu kourassaan voi mennä sisälle laillisesti ja sitten vallata tilan.”
Kerromme, että loppuvuodesta Suomessa ylioppilaat valtasivat oman ylioppilastalonsa vuokraamalla sen.
”Mainio idea, sillä vuokraamalla sen he tekivät samalla sopimuksen itsensä kanssa: me vuokrasimme talon vallataksemme sen. On ironista, että täällä Lontoossa kalliin yliopiston soasin opiskelijat kritisoivat järjestettävää kommunismikonferenssia sen kalleuden vuoksi, ja kalleus johtuu osittain siitä, että ystäväni filosofi Toni Negri laskuttaa niin paljon. Kaikki tuntemani marxilaiset ovat hulluna rahan perään. He eivät liikuta persettään ilman muutamaa tuhatta dollaria.”
Suhde kapitalismiin jakaa vasemmistoa optimisteihin ja pessimisteihin. Pessimistit näkevät, että kapitalismi rekrytoi vain lisää poliisivoimia järjestyksen pitämiseen. Optimistisempi vasemmisto taas näkee nykyisessä informaatiokapitalismissa jo lähes kommunistisia piirteitä, kun kaikki digitaalinen tieto ja kulttuuri voidaan jakaa ilmaiseksi.
Jos vasemmisto epäonnistuu, tuloksena on Žižekin mukaan usein fasismi tai pikemminkin fundamentalismi. Esimerkkinä Žižek käyttää Afganistania, jossa oli ennen maltillinen vasemmisto ja maallinen yhteiskunta. Sitten Neuvostoliitto murskasi maltillisen vasemmiston ja USA provosoi islamistisen fundamentalismin.
USA:ssa taas Kansasin osavaltiossa oli vielä 1970-luvulla vahvat vasemmistolaiset perinteet, jotka laukesivat 1990-luvulla oikeistolaiseksi fundamentalismiksi, Žižek kertoo kädet heiluen.
Vasemmiston heikentyminen näkyy myös kaikenlaisessa kulttuurintutkimuksessa. Marxin Pääoma käsitellään yleisenä kulttuurikritiikkinä. Taloudellis-poliittinen kysymys pääomasta on siivottu pois.
Kysymme, mitä vallankumous sitten voisi nyt tarkoittaa. Žižek on kirjoittanut muun muassa Leninistä ja siitä, että vallankumoukselle ei koskaan ole oikeaa aikaa, vaan hetki on otettava.
”Vallankumous on aina ihme”, Žižek toistaa. Hän puhuu esimerkiksi Kreikan nykytilanteesta, jossa on uskoa uuteen. Ranskassa naureskeltiin aluksi primitiivis-anarkistisille kreikkalaisille, mutta nyt suhtautuminen on muuttunut.
”Ihmiset Kreikassa ovat tulleet tietoisiksi. Nyt tarvitaan suuria kollektiivisia tekoja. Vanhat ajatukset pirstoutuneesta ja kodittomasta vasemmistosta olisi syytä pistää syrjään. Valta on myös otettava. Uusi aggressiivisuus lisääntyy.”
Tuossako kaikki? Tähän saakka mies on paasannut vallankumouksesta joka käänteessä ja puolustanut tai ainakin ymmärtänyt Leniniä ja Stalinia – toisin kuin suurin osa nykyvasemmistosta. Onko Žižekin ajattelu sittenkin vain akateemista hehkutusta?
”En ole avoimesti optimistinen”, sanoo Žižek, joka on viimeisessä kirjassaan vaatinut paluuta suuriin kollektiivisiin ratkaisuihin.
Kysymme, mikä katsottaisiin kollektiiviseksi teoksi tai päätökseksi.
Žižek miettii hetken eikä vastaa. Hän jatkaa USA:n finanssikriisistä. Sen alla populistit ovat vaatineet, että älkää auttako Wall Streetiä vaan Main Streetiä, tavallisten ihmisten taloutta.
”Kuitenkin kapitalismin vauraus kulkee ainoastaan Wall Streetin kautta. Auttakaa Wall Streetiä. Toivokaa parasta!”
Vaikka finanssikriisin myötä unelmaa rajoittamattomasta kapitalismista saa taas kritisoida, silti vanha systeemi jyrää. Työntekijöitä erotetaan ympäri maailmaa pelkästään siksi, että kriisi on hyvä tekosyy päästä heistä eroon. Taustalla on myös järjestelmällinen yritys murskata ammattiyhdistystoiminta.
USA:ssa kriisi on nähty mahdollisuutena rikkoa autoteollisuuden vahva ay-liike. Ay-liike yritetään määrätä samankaltaiseen sokkiterapiaan, mistä Naomi Klein on puhunut. Mitä tahansa kriisiä voidaan käyttää hyväksi, jotta saataisiin uusliberalistiset toimenpiteet käytäntöön.
Kleinin nimen mainitseminen pysäyttää sovinistisista vitseistään tunnetun Žižekin. Kun Žižek on tavannut Kleinin, tämä on aina ollut menossa parhaalle ja mahdollisimman kalliille kampaajalle. Tämä ei kuitenkaan ole toisen vasemmistolaisen ajattelijan mollaamista. ”Ei vasemmistolaiselle ole häpeäksi käydä kampaajalla. Itsestä huolehtiminen ei ole epävasemmistolaista. Nauttikaa siitä!” sanoo argentiinalaisen alusvaatemalli Analia Hounien kanssa naimisissa oleva Žižek.
Kapitalismin nihilismi avaa tilaa toisaalta tahtojen taistelulle politiikassa ja toisaalta uskonnon uudelle nousulle, jollekin jolla on ”syvällisempiä merkityksiä”, sanoo täysateistiksi julistautuva Žižek. Hän on pitänyt zen-buddhalaisuutta ihanteellisen sopeuttavana uskontona kapitalismille.
”Olen kohtuullisuutta painottava apokalyptikko. Pelkään että systeemi ei vain kestä. Siitä on merkkejä.”
Siitä huolimatta kapitalismille on länsimaissa annettava tunnustusta myös saavutuksista ja suhteellisesta vauraudesta länsimaissa: ”Ei minulla ole mitään liberalismia vastaan, se on oikein mukavaa. On kaikenlaisia vapauksia. Liberaalidemokratia ei vain tule kestämään ja meidän on varauduttava tulevaisuuteen.”
Historian loppua ennustaneen Francis Fukuyaman lupaus ei ole toteutunut. Fukuyama ennusti Neuvostoliiton romahdettua sekä vihollisuuksien loppua että kapitalistisen talousjärjestelmän lopullista voittoa maailmassa. Kävi toisin. Liberaalin kapitalismin kohtasi ensin ulkoinen uhka, sitten sisäinen. Kriisi on iskenyt ikään kuin kahdessa aallossa. Ensin tuli 9/11-terrorihyökkäys New Yorkiin ja sitten finanssikriisi.
USA ja George Bush reagoivat molempiin kriiseihin lähes samoilla sanoilla: ”Kummallakin kerralla Bush puhui uhkasta amerikkalaiselle elämäntavalle ja nopean ja jämäkän toiminnan tarpeesta vaarojen edessä.”
Entä sitten Barack Obama? Onko hän vasemmistolainen presidentti?
”Pelkään että Obama tulee olemaan yksi suurista konservatiivisista presidenteistä”, Žižek väittää pessimistisesti. ”Ainoastaan vasemmistolainen kykenee tasapainottamaan kapitalismin. Koska jos oikeistolainen pelastaa kapitalismin, teon poliittisuus ilmenisi liian räikeästi.”
Žižek ei kuitenkaan kiellä, etteikö Obaman valinta olisi ollut todellinen poliittinen tapahtuma ja täynnä oikeaa uskoa muutokseen. Olisi mahdotonta kuvitella, että Euroopassa tai monikulttuurisessa Britanniassa valittaisiin musta politiikan johtoasemaan.
Ilmastopolitiikassa Obamaa on pidetty edistyksellisenä. Kapitalismia yritetään tasapainottaa vihreällä energiapolitiikalla.
”Nykyinen kriisi nostaakin johtavaksi vaihtoehdoksi sosiaalisesti vastuullisen ekokapitalismin. Nykyään voidaan myöntää, että ennen kapitalismi riisti liikaa ja tuotti katastrofeja. Nyt uskotaan kapitalismin kykyyn ohjata tuotantoa myös ekologisiin päämääriin ja köyhyyden vastaiseen taisteluun blaa blaa blaa”, Žižek sanoo.
Nykyään työntekijöiden osallistuminen, dialogi asiakkaiden kanssa, ympäristön arvostaminen ja sopimusten läpinäkyvyys ovat Žižekin mukaan avaimia menestykseen: ”Kapitalistit puolustavat sosiaalista vastuuta.”
Tällainen visio jättää kuitenkin kaikki todelliset ongelmat ratkaisematta. Kriisiä ei aiheuttanut pankkiirien ilkeys, eikä siitä selvitä rikkaiden hyväntahtoisuudella. Ongelmana on systeemi. Vallalla on paine pitää koneisto toiminnassa ja laajentaa kapitalistista voitontavoittelua: ”Se on juurrutettu kapitalististen suhteiden järjestelmään.”
Kyse siis ei ole vain liiallisuuksien poistamisesta.
”Kapitalismin dynamiikka sumentaa rajan ’oikeutetun’ sijoituksen ja ’villin’ spekulaation välillä.”
Jos sosiaalisesti vastuullinen ekokapitalismi ei toimi niin, mikä sitten?
”On tärkeää, että tässä taistelussa, ekologisessa kriisissä blaa blaa blaa noudatetaan tiukasti egalitaarista linjaa.”
”Puiden tuhoaminen Brasiliassa tuhoaa maailman keuhkot – tiedättehän? Ja vastuu kuuluisi pelkästään brasilialaisille? Kiinassa sanotaan, että sovitaan vaan jokaiselle universaalit päästörajoitukset – jokaiselle kansalaiselle rajoitukset, mitä saa saastuttaa ja kiinalaiset suostuisivat saman tien. Amerikkalaiset saastuttavat neljä kertaa enemmän kuin muut. Meidän pitäisi noudattaa vanhaa kommunistista vaatimusta olla täysin egalitaarisia.”
Kuka muutoksen sitten toteuttaa? Kuka on vallankumouksen subjekti?
”Ei tule ketään muuta. Me olemme se, mitä olemme odottaneet. Emme voi odottaa, että joku tekisi työn puolestamme.”
”Jos et tiedä, mitä tulisi tehdä, niin ei kukaan voi sitä sinulle kertoa.”
Žižek puolustaa ranskalaisen filosofi Alain Badioun hengessä kommunismin ideaa: ”Kommunistinen hypoteesi on edelleen hyvä, en näe mitään muutakaan mahdollisuutta. Jos meidän on hylättävä tämä hypoteesi, niin kollektiivisen työn alueelle ei jää enää mitään tekemisen arvoista”, Badiou on sanonut.
”Ideaan kiinnittyminen ei tarkoita, että meidän pitäisi pysyä kommunismin ensimmäisessä muodossa, jossa keskeistä oli omaisuus ja valtio. Itse asiassa tehtävänämme, tai jopa filosofisena vaatimuksena, on helpottaa kommunistisen hypoteesin aivan uuden muodon leviämistä.”
”Ei saa unohtaa sosiaalisia vastakkainasetteluja, jotka ovat luoneet tarpeen kommunismille. Vanhan kunnon Marxin käsitys kommunismista ei ollut mikään ideaali, vaan hän näki sen toimintana, joka reagoi todelliseen sosiaaliseen vastakkainasetteluun. Käsitys on vieläkin ajankohtainen.”
Kommunismia tarvitaan toisaalta sosiaalisen eriarvoisuuden kitkemiseen, mutta Žižekin mukaan myös ilmastokriisin ratkaisemiseen kaikille tasa-arvoisella tavalla.
YK:n Kiinan energia- ja ympäristöjohtaja Kishan Khoday kirjoitti, että ”globaalille ja ympäristöystävälliselle kansalaisuudelle koetaan yhä enemmän tarvetta. Ilmastonmuutos halutaan ottaa koko ihmiskunnan yhteisen huolen lähtökohdaksi”.
Žižek painottaa Khodayn sanoissa ”globaalia kansalaisuutta” ja ”yhteistä huolta”. Puhe yhteisestä huolesta ja hyvästä oikeuttaa myös kommunismin elvyttämisen.
”Uusi vapautuksen politiikka ei enää riipu tietyistä sosiaalisista toimijoista vaan useiden toimijoiden räjähtävästä yhdistämisestä. Ennen vanhaan sanottiin, että proletaarilla ei ole mitään muuta menetettävää kuin kahleensa. Me taas olemme vaarassa menettää kaiken: geenimme manipuloidaan, ja joudumme elämään ympäristössä, joka ei enää kohta sovellu elämiseen.”
Kommunismikonferenssin lopuksi Žižek toteaa yleisölle, että nyt on keskusteltu kommunismin tulemisesta kolme päivää. Tästä voisi tehdä myös todellisen tapahtuman, jossa tapahtuisi jotakin historiallista.
”Olisiko mahdollista tehdä jotakin, joka oli hyvin tyypillistä jollekin toiselle ajalle ja laulaa lopuksi eräs i-kirjaimella alkava laulu. En aio sano tämän laulun nimeä ääneen, enkä aio laulaa sitä itse. Mutta te saatte laulaa sen, jos siltä tuntuu.”
Seuraa parinkymmenen sekunnin hiljaisuus ja Internationaali eli Kansainvälinen jää laulamatta. Konferenssi päättyy.
Ehkä uusi kommunismi on oikeasti mahdollinen ilman vanhaa raskasta perintöä.
_______________
Slavoj Žižek (s. 21. maaliskuuta 1949) on slovenialainen filosofi ja kulttuurikriitikko. Žižek on tunnettu populaarikulttuuri- ja elokuvakritiikistään. Hänen ajattelunsa keskeisiä lähtökohtia ovat lacanilainen psykoanalyysi, marxilainen ideologiakritiikki ja Hegelin filosofia. Žižek on puolustanut koko uransa ajan kollektiivista toimintaa ja ajattelumuotoja, jotka sekoittavat kulttuurikritiikkiä, metafysiikkaa, psykoanalyysiä, elokuvaa ja populaarikulttuuria. Samalla hän on erittäin tietoinen kollektiivisten ideologioiden vaaroista ja paradokseista. Hän on ollut töissä Jugoslavian kommunistisen puolueen keskuskomitean marxilaisessa keskuksessa, vaikka häntä ei pidetty marxilaisena. Žižek on siis aina tuottanut päänvaivaa: Entisessä Jugoslaviassa hän ei ollut tarpeeksi marxilainen – nyky-Euroopassa Žižek nähdään marxilaisen teorian rock-tähtenä.
_______________
Kimmo Jylhämön & Hanna Kuuselan haastattelukirja Slavoj Žižekin poliittisesta ajattelusta ilmestyy syksyllä Into Kustannukselta.
Kimmo Jylhämö & Hanna Kuusela
