Ai Weiwein taidetta on myös aktivismismia. Tate Moderniin taiteilija asetteli 100 miljoonaa auringonkukasiementä, joista jokainen on kannanotto.
”Ai Weiwei on alkanut tunnustaa”, kertoo Guardian 14. huhtikuuta hongkongilaisen, hallituksen valvoman Wen Wei Po -sanomalehden raportoineen. Lehden mukaan Ai olisi alkanut tehdä yhteistyötä viranomaisten kanssa ja poliisi olisi löytänyt todisteita muun muassa veronkierrosta, pornografian levittämisestä ja kaksinnaimisesta.
Ai Weiwein siskon Gao Gen ja hänen vaimonsa Lu Qingin mukaan tiedot ovat absurdeja, ja Ai Weiwein pidätyksessä 3. huhtikuuta on kyse yksinomaan tämän poliittisesta aktivismista.
Ai Weiwein perheelle ei ole vieläkään virallisesti ilmoitettu pidätyksestä, eikä hänen olinpaikastaan ole mitään tietoa. Ain itsensä lisäksi pidätettynä ja käytännössä kadoksissa on myös hänen ystävänsä ja assistenttinsa Wen Tao, hänen serkkunsa Zhang Jingsong, hänen kirjanpitäjänsä Hu Mingfen ja hänen ryhmässään työskennellyt suunnittelija Liu Zhenggang.
Amnesty Internationalin mukaan on syytä pelätä, että heitä kaikkia kidutetaan ja pahoinpidellään vankeudessa.
Ai Weiwein taidetta ja poliittista aktivismia ei voi erottaa toisistaan. Kun 9?000 lasta oli kuollut Sichuanin maanjäristyksen romahduttamissa, surkeasti rakennetuissa kouluissa toukokuussa 2008, Ai teki yhteistyötä aktivisti Tan Zuorenin kanssa selvittääkseen, keitä lapset olivat. Ai julkistikin blogissaan 5?385 nimen listan ja lukuisia tutkimuksesta kertovia artikkeleita sillä seurauksella, että viranomaiset sulkivat blogin toukokuussa 2009.
Tan Zuoren puolestaan joutui oikeuteen ja tuomittiin viideksi vuodeksi vankilaan. Ai Weiwei ei kyennyt osallistumaan oikeudenkäyntiin eikä puolustamaan Tania elokuussa 2009, sillä hänet pidätettiin. Pidätyksen aikana häntä pahoinpideltiin niin pahasti, että hän sai aivoverenvuodon.
Tästä huolimatta Ai avasi lokakuussa 2009 Münchenin Haus der Kunstissa näyttelyn So Sorry, jonka yksi osa oli installaatio nimeltään Remembering. Se koostui 9?000:sta museon seinään ripustetusta koulurepusta, jotka muodostavat kiinaksi lauseen ”hän eli onnellisena seitsemän vuotta tässä maailmassa”.
Lause on lainattu maanjäristyksessä kuolleen tytön äidiltä. Näyttelyn nimi puolestaan viittaa niihin tuhansiin tyhjiin pahoitteluihin, joita hallitukset, teollisuuslaitokset ja suuryritykset kaikkialla maailmassa esittävät aiheuttamiensa erheiden ja tragedioiden vuoksi.
Lokakuussa 2010 Ai Weiwei avasi tähän asti kenties eniten julkisuutta keränneen teoksensa, Sunflower seeds -installaation Tate Modernissa Lontoossa. Teos on yksi pakahduttavimmista näkemistäni taideteoksista. Se koostuu yli 100 miljoonasta lattialle levitetystä auringonkukan siemenestä, joita saa katsoa mutta joihin ei saa koskea.
Siemenet ovat posliinia, ja jokainen niistä on erikseen käsin maalattu, kuten installaation ohessa esitettävässä videossa näytetään. Ai Weiwei teetti siemenet tuhatvuotisesta keramiikkaosaamisestaan tunnetussa Jingdezhenin kylässä eteläisessä Kiinassa ja antoi näin työtä kymmenille kylän asukkaille, aivan kuten on muidenkin keraamisten töidensä kohdalla.
Teoksen vaatima käsityö poikkesi keramiikkateollisuuden kaupallis-teollisista nykytrendeistä. Vaikka siemeniä on 100 miljoonaa, ne eivät ole massatuotantoa. Teoksella on siis sosiaalipolitiikkaan ja kulutuskulttuuriin kytkeytyvä viitekehys.
Toinen implikaatio on teoksen ihmisoikeusulottuvuus. Ai Weiwei on väsymättä arvostellut Kiinan viranomaisten toimintaa ja välinpitämättömyyttä, ja monet tuntevat hänet paremmin aktivismista ja ihmisoikeuksien puolustajien väsymättömästä tukemisesta.
Kymmenet tuhannet ihmiset seuraavat häntä Twitterissä, jossa hän on julkaissut paitsi raivoa ja kritiikkiä, myös vitsejä ja aforismeja: ”Mikään ulkoilmaurheilu ei ole elegantimpaa kuin kivien heittely päin autokratiaa; mikään käsikähmä ei ole jännittävämpi kuin ne, jotka käydään kyberavaruudessa.”
Verkon käyttö on tietoista, sillä Ain mukaan vain verkko voi vahvistaa yksittäisen ihmisen äänen niin kovaksi, että siihen on lopulta pakko reagoida. Hän siis ymmärtää jokaisen erillisen viestin painoarvon, aivan kuten hän ymmärtää installaationsa jokaisen erillisen siemenen olennaisuuden.
Teoksen allegorisuus on juuri siinä, että sen valtava massa koostuu huikeasta määrästä pieniä erillisyyksiä. Vaikka esimerkiksi kiinalaisia on kymmenkertaisesti enemmän kuin teoksen siemeniä, silti jokaiselle heistä, jokaiselle yksilölle miljardissa, kuuluva samat oikeudet.
”Yhteiskunta, jolla ei ole ihanteita ja joka hylkää ihmiskeskeisyyden periaatteet ja ihmisyyden perustavat oikeudet ja arvokkuuden”, Ai Weiwei kirjoitti Guardianissa toukokuussa 2009, ”voi selviytyä vain kieltämällä totuuden, kohtuuden ja oikeudenmukaisuuden. Peittely ja petollisuus ovat tämän yhteiskunnan luonne. Ilman valheita se ei voi olla olemassa.”
_______________
Kohtalotoverit Xianbin & Zuoren
Demokratiaa vaativia artikkeleja kirjoittanut aktivisti Liu Xianbin tuomittiin maaliskuussa 10 vuodeksi vankilaan Sichuanin maakunnassa. Liu otti osaa jo vuoden 1989 demokratiamielenosoituksiin ja oli vuonna 1998 perustamassa maanalaista Kiinan Demokratiapuoluetta, minkä vuoksi hänet tuomittiin samana vuonna vankilaan 13 vuodeksi.
Vapauduttuaan 10 vuotta myöhemmin hän liittyi niin sanotun Peruskirja (Charter) 08:n allekirjoittajiin. Peruskirja on alun perin 350 kiinalaisen intellektuellin ja ihmisoikeusaktivistin, kuten tulevan rauhannobelistin Liu Xiaobon allekirjoittama manifesti, joka julkaistiin YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 60-vuotispäivänä 10. joulukuuta 2008.
Sittemmin jo yli 10?000 ihmisen allekirjoittamassa manifestissa vaaditaan ihmisoikeuksien takaamista sekä järjestäytymis-, kokoontumis- ja ilmaisun- ja uskonnonvapautta.
Kiinan viranomaiset ovat viime vuosien aikana ahdistelleet allekirjoittajia monin tavoin, ja vainokampanjaa on aivan viime kuukausina tehostettu vastareaktiona Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan kansannousuihin.
Kumousaalto on myös entisestään kärjistänyt viranomaisten jyrkkää asennetta suhteessa Liu Xiaobon Nobeliin tai esimerkiksi Sichuanin maanjäristyksen uhrien oikeuksia puolustavien aktivistien toimintaan.
Toinen Ai Weiwein mainitsema aktivisti, Tan Zuoren, tuomittiin helmikuussa 2010 viideksi vuodeksi vankilaan ”kumouksellisuudesta”. Virallinen syyte koski sähköpostia, jossa Tan oli kunnioittanut Tiananmenin aukion vuoden 1989 verilöylyn uhrien muistoa.
Käytännössä kyse oli kuitenkin siitä, että Tan oli aikonut julkaista riippumatonta tutkimustietoa Sichuanin maanjäristyksessä sortuneiden koulurakennusten ala-arvoisesta laadusta.
Ai Weiwein mukaan Tanin tuomio osoittaa, että ”Kiinan oikeusjärjestelmä on ottanut suuren askeleen taaksepäin. Tanin ’rikoksessa’ on kyse vain mielipiteen ilmaisusta.”
Artikkelin kirjoittaja on vapaa toimittaja & ihmisoikeusaktivisti.
Jussi Förbom
