podcastit

Piraattiradion paluu

Vaikka ensimmäiset suomalaiset podcastit on kuultu jo vuonna 2005, käsite on tuttu yllättävän harvalle. Vähitellen yhä useampi iso mediatalo on kuitenkin alkanut tuottaa itsenäisiä podcasteja perusohjelmistonsa lisäksi, ja rintamalle on noussut myös paljon täysin itsenäisiä toimijoita.

iPod ja broadcasting. Termi ”pod­casting” tulee sanoista, jotka viittaavat äänitiedostojen siirtämiseen Applen MP3-soittimeen. Termi on myöhemmin määritelty myös lyhenteeksi sanoista ”portable on demand”, sillä podcastit eivät ole enää Applen yksityisomaisuutta.

”Podcastissa on teknologinen osio ja genreosio”, määrittelee podcastien sielunelämää Suomen podcast-keisariksi julistautunut vapaa toimittaja ­Olli Sulopuisto.

”Podcast on teknologian osalta netistä tilattavaa audiota. Mikä tahansa mp3, jonka lataat nettiin, ei ole podcast. Ideana on nimenomaan tilaaminen: kun tilaat podcastin kerran, saat sen kaikki jaksot jatkossa automaattisesti.”

Sulopuiston mukaan podcastit eroavat genrenä puheradio-ohjelmasta.

”Vaikka podcasteissa on teemoja, jotka voisivat toimia puheradiossa, se on silti intiimimpää. Radiokanavilla on yleensä aika isot kuulijamäärät, ja sisältöön tietenkin vaikuttaa se, millä saa lisää yleisöä. Kun on mahdollista tehdä pienemmälle yleisölle juttuja, voi myös upota syvemmälle aiheeseen. Tekijän näkökulmasta voi olla kiva, että voi kunnolla nörtteillä aiheesta ja luottaa siihen, että kuuntelijoilla on jo joku kiinnostus tai pohjatieto käsiteltävästä aiheesta.”

Kuulijan näkökulmasta intiimiys liittyy Sulopuiston mukaan myös siihen, että podcastin voi kuunnella silloin, kun haluaa ja se itselle parhaiten sopii.

”Radio on usein taustalla, ja sieltä kuunnellaan mitä tahansa. Podcast laitetaan todennäköisemmin päälle, kun haluaa kuulla juuri tästä aiheesta ja on aikaa syventyä siihen. Podcasteja kohtaan on ehkä aktiivisempi ja kiinnostuneempi suhtautuminen kuin radioon.”

Vaikka podcasteja on tehty Suomessa yli kymmenen vuotta, ovat ne vasta nyt lyömässä läpi. Ensimmäisen aallon tekijöistä moni pudonnut pois alkuinnostuksen jälkeen, ja vasta muutaman viime vuoden aikana on alkanut tulla paljon uusia tekijöitä.

”Podcastien kuulijamääristä on vaikea saada dataa, eikä kuulijatutkimusta ole vielä tehty”, kertoo Sulopuisto.

”Yle Areenasta voi saada jotain viitteitä siitä, millaisista kuulijamääristä puhutaan. Antti Holman Radio Sodoma on ollut hitti suosituimman jakson reilulla 32 000 latauskerralla. Yksittäisten ohjelmien suhteen muutama tuhat kuulijaa per jakso olisi varmaan hyvä, 10 000 jo paljon. Eli pienistä määristä vielä puhutaan.”

Mainosrahoitteisia tahoja podcastien kehitys ei Sulopuiston mukaan tunnu vielä erityisesti kiinnostavan, koska yleisöt ovat niin pieniä. Perinteisten mediajättien ulkopuolella kynnys podcastien tekemiseen on kuitenkin matala.

”Tekijälle suurin kustannus on se oma aika. Radiokanavilla ei ole kau­heasti painetta tehdä mitään niiden perusohjelmien lisäksi. Kentällä on tilaa muille kuin perinteisille mediataloille ja mahdollisuuksia on paljon!”

Sulopuisto haluaisi nähdä tulevaisuudessa etenkin kolmen trendin nousun suomalaisissa podcasteissa:

”Äänessä saisivat olla kaikki muut kuin keski-ikäiset valkoiset miehet, joita itsekin siis tietysti edustan. Ruskeat Tytöt on tästä hyvä esimerkki. Kynnys on podcasteissa periaatteessa matala erilaisille ei-valtavirtaa edustavien tekijöiden työlle ihan eri lailla kuin perinteisessä mediassa. Kun itsekin on mies, haastattelee usein miehiä, tekee juttuja miehisistä aiheista ja edistää sitä omaa hegemoniameininkiä: sitä kaipaisi jotain vasta­painoksi.”

”Hauskuus ja komiikka on asioita, jotka saisivat myös nousta podcasteissa isompaan rooliin. Suomessa asiapitoisuus on podcasteissa vahvana esillä, mutta ovathan podcastit myös ajanvietettä. Jenkeissä iso genre ovat pod­castit, joissa muutama hauska tyyppi jauhaa paskaa keskenään, ja onhan sellaista kiva kuunnella.”

”Lisäksi mua kiinnostaisi tarinankerronta. Perinteisen haastattelumuodon sijaan olisi tilaa toisenlaiselle kerronnalle: tarinoille, joissa voi olla joku pointti – tai olla olematta!”

Voiman omat podcastit

Voima tuotti omaa podcast-sisältöään jo vuonna 2010 Fifi Audio -projektin merkeissä. Monen muun toimijan tapaan Voimankin podcastit vaipuivat unohduksen yöhön noustakseen taas uudestaan pintaan. Voima tuottaa tällä hetkellä kolmea podcastia.

Mikä meitä vaivaa?

Popfilosofi ja tietokirjailija Pontus Purokurun ja järjestötyöntekijä ja blogaaja Veikka Lahtisen podcast kysyy, mikä meissä ja kaikessa on pielessä. Yhteiskuntakritiikissä on tapana syytellä muita. Mikä meitä vaivaa panostaa itsekritiikkiin ja niin sanottujen hyvien tyyppien tekemän politiikan setvimiseen.

Satiirista, samppanjasosialismista ja sardonisesta sanailusta koostuva show on kohahduttanut muun muassa toimittajia, vasemmistolaisia ja suomalaisten alkoholinkulutuksesta huolestuneita lääkäreitä. ”Itseään purkavien miesten” dynamiikka syntyy popfilosofisista ränttäyksistä, hyväntahtoisesta kampittamisesta ja poliittisista vitseistä.

Tekijät julistautuvat noloiksi heti ensimmäisessä jaksossa, sillä nykyään noloa on vilpitön kannan ottaminen ja omien korttiensa näyttäminen.

Podcast keksii uuden ongelman jokaisen ratkaisemansa vanhan tilalle: Miten meitä hallitaan noloudella? Mikseivät konsultit aja Wolt-autoilla limsaa lähiöön? Onko kaikki mennyt parempaan suuntaan, vai onko tulevaisuus peruttu? Mihin asti kuluttaja-aktivismi riittää? Mitä tekemistä Pekka Haavistolla on Darth Vaderin kanssa? Kuinka saada uusia ystäviä kolmekymppisenä? Miten purkaa myrkyllistä maskuliinisuutta?

Kymmenen senttiä, kymmenen minuuttia

Vesa Linja-aho on Metropolia-ammattikorkeakoulun autoelektroniikan lehtori, sosiaalisen median suurkuluttaja, huonon huumorin ystävä ja blogaaja. Kaikki mediatyypit on jo käytetty tai vähintään kokeiltu – nyt myös podcast. Ehkä viivyttelyn taustalla on ollut peruskoulun musiikintunneilta alitajuntaan jäänyt oman äänen sitkeä häpeäminen.

Podcast on mediana haastava: siinä missä blogikirjoituksen tai lehtijutun voi vain silmäillä läpi, podcast on kuunneltava kokonaan – eikä samalla voi oikeastaan tehdä muuta keskittymistä vaativaa. Linja-aho pyrkii pitämään jaksot lyhyinä, noin kymmenen minuutin pituisina – siitä elohopeakuumemittarin käyttöohjeesta pöllitty nimi Kymmenen senttiä, kymmenen minuuttia. Tässä ajassa saa käsiteltyä yhden asian tai näkökulman. Kymmenen senttiä, kymmenen minuuttia -podcastissa käsitellään tiiviisti ajankohtaisia yhteiskunnallisia aiheita. Ensimmäisissä jaksoissa ovat puhuttaneet vankien ihmisoikeudet sekä se, miksi Lielahden surma ei aiheuta samanlaista poliittista keskustelua kuin Turun joukkopuukotus.

Linja-aho haastattelee mielellään mielenkiintoisia tyyppejä, varsinkin sellaisia, jotka eivät saa muuten ääntään kuuluviin – haastateltava saa olla äänessä sen toiset kymmenen minuuttia, mielellään enemmänkin!

Hulluudesta kuolemaan

Hulluudesta kuolemaan -podcastissa keskustellaan isoista ilmiöis­tä inhimillisellä otteella. Jaksojen kuluessa kuljetaan hulluudesta kuolemaan ja nostetaan pöydälle myös seksuaalisuus ja normaalius.

Podcastissa keskustelevat Ina Juva – akateeminen pätkätyöläinen – ja Anna Miettinen – insinööri ja kulttuurituottaja.

He pohtivat aiheita henkilökohtaisten kokemusten kautta ja uudesta tulokulmasta. He hakevat inspiraatiota keskustelulle tutkimuksesta ja tuovat pöytään näkökulmia, jotka eivät välttämättä pääse esiin julkisessa keskustelussa.

Hulluus ei ole aina pelkästään inspiroiva selviytymistarina. Kuka pääsee hoitoon, ja mitä se kertoo yhteiskunnasta? Miten hulluuden käsite on muuttunut, ja mihin se mahtaa olla menossa? Seksuaalisuutta tarkastellaan lesbonaisten maailmasta käsin, ja sitä kautta pohditaan, onko tasa-arvo jo täällä.

Hulluudesta kuolemaan esittää, ettei normaalius ole niin harmitonta kuin sen arkipäiväisistä tulkinnoista voisi ajatella. Harmitonta ei kai ole kuolemakaan.

Kommentoi Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja: