Muotiteollisuus luo kuluttajille tarpeita ja tyydyttää niitä. Siinä ohessa syntyy myös jätevuoria ja ruumiita.

Huhtikuu oli kierrätyksen ja kestävän muodin teemakuukausi. Vaatevallankumous eli Fashion Revolution kannusti ihmisiä kysymään vaateyrityksiltä hastagilla #whomademyclothes, kuka heidän vaatteensa on tehnyt. Vaatevallankumousviikkoa vietettiin 18.-24. huhtikuuta.

Viime vuonna julkaistu dokumenttielokuva The True Cost sai allekirjoittaneen surun ja vihansekaisten tunteiden saattelemana miettimään tarkemmin omia kulutustottumuksiaan, erityisesti vaatteiden kohdalla. Jos jatkuvasti uusista tuotteista täyttyvien myymälöiden on mahdollista myydä vaikkapa t-paitoja 5 euron pilkkahintaan, on jonkin tämän kaiken taustalla pakko mättää.

Muotiteollisuuden vähemmän siloteltu puoli.

Puhutaan pikamuodista, joka keskittyy kustannustehokkuuteen, jatkuvaan uutuuksien tuotantoon ja vaatteiden nopeaan kiertoon. Suurin osa markkinoilla olevista vaatteista tuotetaan Aasiassa. Valtaosa tekstiiliteollisuuden työntekijöistä on naisia ja työolot usein hyvinkin huonot.

Vaatevallankumouksen liikkeelle panijana oli Rana Plaza vaatetehtaan sortuminen Bangladeshissa kolme vuotta sitten. 1134 ihmistä kuoli ja yli 2500 haavoittui ja onnettomuus onkin pahin vaateteollisuuden historiassa.

Myös Clean Clothes –kampanja (Suomessa Puhtaat Vaatteet) on osoittanut tukensa kun vaatetehtaiden työntekijät ovat vaatineet elämiseen riittävää palkkaa ja parempia työoloja H&M:n sekä Inditexin – joka omistaa esimerkiksi Zara-brändin – kaltaisilta yrityksiltä.

Työntekijöiden ahtaalle ajamisen lisäksi pikamuodilla on vaikutuksia ympäristöön. Esimerkiksi puuvillan viljely kuluttaa valtavasti vettä. Environmental Justice Foundationin mukaan yhden puuvilla-t-paidan tuottamiseen kuluu noin 2720 litraa vettä. Lisäksi viljelyssä käytetyt torjunta-aineet saastuttavat paikallisia vesistöjä ja ovat hengenvaarallisia viljelijöille.

Myös vaatejäte on osaltaan yksi pikamuodin ongelmista. Outi Pyy selvitti syksyllä 2015 blogissaan vaatejätteen kertymistä:

”Kaatopaikoille päätyvien tekstiilien määriä voidaan vain arvioida, sillä niistä ei ole olemassa mitään tilastoja, koska laki ei vaadi erittelemään tekstiilijätteen määrää ja laatua muusta jätteestä. Vuositasolla kaatopaikoillemme on päätynyt arviolta tekstiilijätettä yhteensä 120 milj. kiloa, kun siihen lasketaan mukaan tuotantolaitokset. Kotitalousjätteestä tekstiilejä on n. 4-10%.”

Vuoden alussa voimaan tullut jätelaki EU-alueella ei enää salli vaatejätteen viemistä kaatopaikalle, vaan se päätyy sekajätteen mukana energianpolttolaitoksiin. Tämä ei kuitenkaan ole ideaalitilanne, jos vaatteen hävittämisen sijaan voisi pitää vielä kierrossa.

Vaatejätti H&M lanseerasi tänä keväänä Recycle Week –kampanjan, jossa brändi esittäytyy näennäisen vastuullisena kannustamalla ihmisiä tuomaan turhat vaatteensa H&M myymälöihin, joista ne viedään kierrätettäväksi. Tästä hyvästä vaatteet kierrätettäväksi tuonut kuluttaja saa ostoetua yrityksen myymälöissä – ja voi siis ostaa lisää pikamuotia. Kierrättäminen tällä periaatteella rikkoo pahasti kestävän kehityksen periaatteita.

Aiheeseen liittyen suosittelen lukemaan myös Outi Pyyn blogitekstin, jossa tämä kommentoi kyseistä H&M kierrätyskampanjaa ja avaa asiaa laajemmin.

” Marketing people love to tell you only the positive stuff and steer the consumers focus away from the negative. If this is done intentionally to make the product, service or brand seen more ecological or ethical to the consumer, it is greenwashing.”

Vaikka vaateyritykset eivät varsinaisesti markkinoisikaan itseään henkkamaukan lailla eettiseksi ja vastuulliseksi, löytyy lähes jokaisen pikamuotia tuottavan brändin sivuilta osio niiden yhteiskuntavastuullisuudesta. Usein niissä kerrotaan yrityksen lisänneen luomupuuvillan ja kierrätettyjen materiaalien käyttöä, ainakin osassa mallistoa. Ihan kiva, että yrityksen ottavat askelia kohti vastuullisuutta, mutta se ei vielä riitä.

Kaikkea edellä mainittua kommentoi Voiman vastamainos, jonka ulkoasu on lainattu Zaran tämän kevään kampanjasta. Zaran mainoskuvastossa mallit juoksentelevat iloisina kesämekot ja hiukset liehuen rannalla kirkkaita värejä tupruttavat savupatruunat käsissään. Meidän vastamainoksessamme iloisen värikkäät savutuprut vaihtuivat hätäsoihtujen punaiseen hehkuun ja tehtaan savupiippujen katkuun. Ihana rantakin on päässyt kuivumaan pohjavesien loputtua kesken.

Zara taipui mukavasti Zoriksi. Viesti kuitenkin koskee kaikkia pikamuotia tuottavia vaatealan yrityksiä, ei pelkästään Zaraa tai H&M.