Tunnetusti zombiet ovat lauma, joka ei anna periksi. Guggenheim Helsinki -projekti palaa aina kuin epäkuolleet Romeron leffassa.

”That is not dead which can eternal lie. And with strange aeons even death may die.”

Jotenkin tuntuu sopivalta siteerata kauhukirjailija H.P. Lovecraftia tämän Guggenheim Helsinki -hommelin kanssa. Se vaan aina pompsahtaa esiin kuin vieteriukko – ja toistuvasti patarumpua hakkaa Hesari.

Eilen saimme kuulla, että valtionyhtiö (siis meidän kaikkien yhdessä omistama), lentokenttiä operoiva Finavia lähtee sponsoroimaan tätä museohanketta. Tänään saimme lukea Hesarista Finnairin viestintä- ja yhteiskuntavastuujohtajalle Arja Suomisen ”aasialaisturistilta” saamasta tiedustelusta: ”Olen tulossa kuudeksi tunniksi Helsinkiin, mitä tekemistä suosittelet minulle?”

”Arja Suominen olisi halunnut vastata, että käväise Guggenheim Helsingissä ja neuvonut sitten mukavaan kahvilaan tai ruokapaikkaan. Koska Guggenheimia ei ole, hän ohjeisti lentomatkustajaa katsomaan Ateneumin Rodin-näyttelyä.”

Eli Finnairin viestintä- ja yhteiskuntavastuujohtaja kokee vaikeaksi keksiä vinkkejä turistille, jos ei ole Guggenheimia. Johtaja vaihtoon, sanon minä, jos noin suppea näkemys Stadin tapahtumista. Jos nyt Guggenheimia jollain korvaisit, niin esimerkiksi Kiasman Ernesto Neto -näyttely tai huomenna HAMissa aukeava Rakkaudella Heino -kokoelmanäyttely voisivat toimia (Hesarin jutusta ei selvinnyt koska ”aasialaisturistin” viesti on lähetetty, joten siksi nämä juuri nyt ajankohtaiset esimerkit).

Tai ehkä hänen kannattaisi neuvoa turisti Mäkkäriin. Onhan sekin kansainvälinen brändi.

No, on ihan ymmärrettävää, että matkailusta elävät yritykset haluavat lisää vetonauloja. Ehkä Guggenheim tosiaan houkuttelisi uusia turisteja. Ehkä jopa melko monta. En kuitenkaan ole nähnyt erityisen vakuuttavia esityksiä siitä, etteikö vastaava investointi ei-Guggenheim-brändättyyn taiteeseen voisi tuoda vastaavaa hyötyä. Ennustaminen kuitenkin on tunnetusti vaikeaa, erityisesti tulevaisuuden ennustaminen. Tässä siis edetään sillä toiveella, että Guggenheim onnistuu tarjoamaan taikakosketuksellaan niin paljon enemmän vastinetta rahalle, että se perustelee brändin lisensiointimaksut.

Tämä lisenssimaksujen ajattelu palautti mieleen Teemu Mäen taannoiset aatokset aiheesta. Jotkut asiat ovat jo edenneet tuon kirjoituksen julkaisuhetkestä, mutta perusajatus kantaa hyvin.

”Guggenheim on nimellisesti non-profit, mutta käytännössä tuottoisa brändi. Silti säätiö on talousvaikeuksissa, sillä se on epäonnistunut pörssisijoituksissaan niin pahasti, että Solomon G:n muinoin kaivosteollisuudella luoma pesämuna on lerpsahtanut. Säätiö on myös tuhlannut viime vuosikymmeninä paljon rahaa, ei niinkään taiteeseen vaan oman organisaationsa palkkioihin ja huikentelevaan tyyliin, jota luksusbrändin julkisivun ylläpito vaatii.

Rahapulan vuoksi G. ei enää juurikaan jaa apurahoja tieteelle ja taiteelle, vaan päinvastoin pyytää lahjoituksia ja yrittää tehdä kokoelmillaan rahaa.

Siksi G. tarvitsee nyt yhteistyökumppaneita, esimerkiksi Helsinkiä.

G:n liiketoimintakonsepti Nykin ulkopuolella on: yhteistyökumppani maksaa G:lle sellaisen museorakennuksen kuin G haluaa ja vuokraa sitten osaamista ja sisältöjä G-säätiöltä. Toiminnan tuotot saa pääasiassa tai kokonaan G.

Liiketoimintariskin kantaa yhteistyökumppani yksin.”

Nytten sitä analyysiä!

Kukapa tietää, ehkä tuo Mäen mainitsema riski kanttaisi. Mutta hieman Gutenbergin galaksia (ks. ed. video) tuhdimpaa lähdettä toivoisin sille. Ja avoimuutta. Meille vakuutetaan, että rahaa kyllä riittää, mutta Finaviakaan ei halua kertoa, millä summalla se on lähdössä tähän peliin. Ja vakuutellaan, että lisenssimaksut eivät ole poissa taiteelta, koska ne tulevat yrityksiltä. Samalla unohdetaan mainita, että ne samat rahat olisi voitu niin halutessa kanavoida kotimaisten taideinstituutioiden  budjetteihin, ei nykkiläisen säätiön fiilistelyihin. Jos siis halutaan investoida turistien houkuttelemiseen ja taide nähdään hyvänä työkaluna siihen.

Väittäisin, että Stadin museokeskittymä (HAM, Kiasma, Ateneum, Taidehalli) on jo nyt aika kova. Amos Rexin myötä se tulee olemaan jopa todella cowa.

Kun Guggenheim Helsinkiä kerran mainostetaan buustina matkailulle, on ymmärrettävää, että Finavian lisäksi myös muun muassa Finnair, Eckerö Line, Tallink Silja, Viking Line ja Helsingin taksit näkevät tämän fantastisena bisnesmahdollisuutena. Niiden vinkkelistä se sitä voi tosiaan ollakin ja ehkä tätä hanketta kannattaisikin käsitellä ihan puhtaasti bisnesmahdollisuutena.  Silloin voitaisiin jättää puhe taiteesta taka-alalle ja tarkastella matkailuinvestointia siihen soveltuvilla mittareilla.

Ehkä Finnairin viestintä- ja yhteiskuntavastuujohtajakin olisi voinut kantaa kortensa kekoon.