Yhdysvaltain pääkaupungin fudisjoukkue luopuu rasistisesta nimestään. Pitkään se kestikin. Pääkaupungin käppäukot olisi kiinnostava uusi nimi.

Yhdysvalloissa – ja hieman muuallakin – on jo pitkään keskusteltu Washington DC:n jenkkifudisseuran nimestä eikä ihme. Kansanmurhan suorittaneen valtion pääkaupungin urheiluseura on nimetty ihan faktisesti tuon kansanmurhan (ehkä oikeammin kansojenmurhan) uhrien mukaan niin, että uhreihin viitataan vielä rasistisella termillä. Ja ei, ”punanahat” ei suinkaan ole mikään neutraali termi.

Nyt vuosia jatkuneen keskustelun ja kovaäänistenkin vaatimusten jälkeen seura ilmoitti vaihtavansa nimeään. Uutta nimeä ei ole vielä ilmoitettu.

Ennen kuin kukaan ehtii sanoa, että ”mitään ei saa sanoa”, niin kannattaa huomata, että tosiasiallisesti tämän päätöksen takana on urheiluseuran sponsorien vaatimukset. Siis kukaan poliitikko ei ole vaatinut, tuomioistuin ei ole käskenyt, eikä kansalaisten sanaa ole kuunneltu (tai ainakaan välitetty) seuran toimistolla. Kyse ei siis ole sensuurista. Pepsin ja Niken kaltaiset sponsorit ovat vaan tulleet siihen tulokseen, että tuosta seuran nimestä on tullut kokoaan isompi rasite.

Tovi sitten joukkueen pääsponsori ja joukkueen kotistadionin nimeämisoikeuden omistava FedEx pyysi julkisesti joukkuetta vaihtamaan nimeään. Nike poisti kaikki joukkueen logolla varustetut tuotteet verkkokaupastaan.

Näissä tapauksissa usein jotkut muutosta vastustavat henkilöt ilmoittavat boikotoivansa ko. yhtiöiden tuotteita ja epäilemättä nämä fudisjoukkueen sponsoritkin saavat osansa tästä. Mutta samalla yhtiöissä on epäilemättä tehty laskelmat ja todettu, että nuo kovaääniset huutajat ovat kuitenkin pieni ja vähämerkityksinen osa potentiaalisista asiakkaista ja että tämän linjauksen tuki on vastustusta vahvempaa.

Eli jos muutos harmittaa, voi syyttää markkinataloutta.

Mutta miten tätä asiaa voisi tarkastella niin, että asetelma pysyisi samana mutta roolit vaihtuisivat?

Viime vuonna yhdysvaltalainen Frederic Joseph teki kokeen. Hän osti ja puki päälleen paidan, jossa Redskinsin logossa esiintyvä mies oli muutettu enemmän valkoihoista muistuttavaksi (eli sulkapäähine oli poistettu ja kampaus haettu Elvikseltä). ”Redskins”-teksti oli muutettu muotoon ”Caucasians”.

Josephin paita herätti raivoa ja häntä uhkailtiin.

Tässä kohdassa on hyvä huomata, että tässä ei ole edes oikeasti vaihdettu rooleja päittäin. Siinä, missä alkuperäiskansat ovat olleet ja ovat edelleenkin alistettuja, ovat kaukaasialaiset – eli siis valkoihoiset – niitä alistajia. Ja toisekseen siinä, missä ”punanahat” on ongelmallinen termi, on ”kaukaasialainen” hyvinkin arvoneutraali. Ja silti tämä herätti raivoa.

Tuo parodiapaita ei pääsisi alkuperäisen tasolle, vaikka siinä lukisi ”käppäukot”, ”kapleanaamat” tai sitten ihan ytimekkäästi ”Crackers”. Tuo ”Crackers” alkaisi olemaan loukkaavuudessan jo aika hyvä, mutta edelleen tässä se alistetun ja alistajan välinen suhde menisi väärin päin.

Eihän tämä Josephin saama kiukkuinen palaute tietenkään ole yllättävää.

Yllättävää ei myöskään ole se, että vuosia monet alkuperäiskansoihin kuulumattomat ovat vakuutelleet joukkueen nimen olevan taatusti ei-ongelmallinen. On muuten ihan mahdollista, että monet joukkueen nimeä puolustelevat ovat liikkeellä ihan vilpittömin ajatuksin. Mutta se, ettei itse ajattele vaikkapa tätä nimeä ja logoa ongelmalliseksi ei tarkoita, etteivätkö ne sitä olisi.

Olisko mahdollista, että ainakin osa raivosta on ollut seurausta siitä, että tämä pakottaa kohtaamaan sen monien ”ihan neutraaliksi ja asialliseksi” puolusteleman joukkueen nimen ja tämä kohtaaminen osoittaa tuon neutraaliksi koetun nimen ongelmat? On aina kiusallista tulla tietoiseksi omista sokeista pisteistään ja silloin voi olla helpompaa kieltää moiset.

Ja voihan tässä tietenkin olla taustalla myös sitä, että  osa etuoikeuksista nauttivista haluaa pitää kiinni em. asemasta. Silloin kaikki muutos näkyy helposti uhkana saavutetuille eduille. Tätä ajatusta voisi pohtia peliteorian ja nollasummapelin kautta. Olisi kuitenkin ihan kaikkien etu jos kuitenkin pääsisimme irti ajatuksista, joissa tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia tarkastellaan pelinä, jossa kaikki saavutukset ovat pois toisilta.