Mitä selviää, kun tietokone arvioi Vanhan- ja Uuden testamentin ja Koraanin väkivaltaisuutta. Entä mitä sanoo tutkimus uskonnosta terrorismin selittäjänä.

Odin Text -ohjelma analysoi tekstimassojen sisältöjä koneellisesti. Ohjelman kehittäjä, Tom H.C. Anderson päätti syöttää Vanhan– ja Uuden testamentin sekä Koraanin järjestelmään ja katsoa, mitä tapahtuu. Anderson jaottelin analyysin kahdeksan tunteen mukaan. Tunteita olivat ilo, toivo, viha, inho, suru, yllättyneisyys, pelko ja luottamus.

Analyysin perusteella Raamattu oli Koraania vihaisempi ja vähemmän luottava. Edelleen analyysi paljasti, että Vanha testamentti oli väkivaltaisempi kuin Uusi testamentti (quelle surprise) ja jopa tuplasti Koraania väkivaltaisempi.

”Näistä kolmesta tekstistä Vanhan testamentin sisältö vaikuttaa väkivaltaisimmalta. Tappamiseen ja tuhoamiseen viitataan hieman useammin kuin Uudessa testamentissa (2,8%) kuin Koraanissa (2,1%). Vanha testamentti on selvä voittaja tappamisen ja tuhoamisen maininnoissa (5,3%).”

Koska herra Anderson ei ole tyhmä, hän myös totesi, että hän ei arvioinut uskontojen väkivaltaisuutta, eikä hänen tarkoituksenaan ole kommentoida uskontoja kokonaisuutena. Hän myös muistuttaa, että nämä kolme kirjaa eivät muodosta edustamiensa uskontojen koko uskonnollista kirjallisuutta.

Tämä tutkimus on kuitenkin sikäli kiinnostava, että Koraanin väkivaltaisia pätkiä tunnutaan siteeraavan toistuvasti ja niitä käytetään todisteena islamin sisäänrakennetusta väkivaltaisuudesta. Samalla Raamatun väkivaltaisten kohtien siteeraamista pidetään lähinnä tarkoitushakuisena.

Ennen kuin huomautatte siitä, niin totean itsekin, että tietenkin tekstin tulkinta vaikuttaa asiaan. Ja se, mitä sen nimissä saadaan vakuutettua ihmiset tekemään. 2000-luvulla olemme uskonnollisen väkivallan yhteydessä tottuneet puhumaan islamilaisesta terrorismista.

Tässä kohdassa apuun tulee – jälleen – tutkimus. Väitöstutkimuksessaan vasemmistolaista terrorismia tutkinut Leena Malkki Helsingin yliopistolta kirjoitti Politiikasta.fi-julkaisuun uskonnollisesta terrorismista. Mikäli aihe kiinnostaa, kannattaa lukea Miksi uskonto yksin ei riitä selittämään terrorismia -teksti kokonaisuudessaan. Siteeraan alla pätkiä siitä:

”Viime vuosina on ihmetelty, miksi länsimaissa kasvaneet nuoret ovat päätyneet omaksumaan voimakkaasti länsivastaisen ajatusmaailman ja ottamaan suuria riskejä osallistuakseen terroritoimintaan. Asiasta on käyty välillä kiivastakin keskustelua. 

Toisten mielestä selitys löytyy islamista ja radikaalien saarnaajien vaikutuksesta nuoriin. Toiset taas näkevät ilmiön juuret pikemminkin syrjinnän ja huonon sosioekonomisen aseman tuottamassa syrjäytymisessä ja vieraantuneisuuden tunteessa.

Terrorismiin radikalisoitumista on tutkittu viime vuosina paljon. Tutkimus osoittaa, että kyse on aina monen tekijän palapelistä. Ideologia on yksi näistä paloista, mutta ei välttämättä se tärkein.
—

Terrori-iskuihin osallistuneet eivät kuitenkaan vaikuta yleisesti olleen mitenkään erityisen syrjäytyneitä tai huonosti kotoutuneita. Kysymys ei näyttäisikään olevan – ainakaan pelkästään – sosioekonomisin mittarein todennettavasta huono-osaisuudesta.

Olennaisempaa vaikuttaa olevan kokemus vääryydestä. Muslimien kohtelu Euroopassa saatetaan kokea vääryytenä. Sen lisäksi monet terroritoimintaan mukaan lähteneet ovat kokeneet länsimaiden ulkopolitiikan arabimaiden osalta voimakkaasti epäoikeudenmukaisena ja pitäneet länsimaiden toimintaa kaksinaismoralistisena.

Jotta jokin maailmankatsomus ylipäänsä puhuttelee, sen täytyy tuntua relevantilta ja järkevältä oman arkikokemuksen valossa. Kokemukset vääryydestä, syrjinnästä ja vieraantuneisuudesta voivat osaltaan selittää, miksi länsivastainen ajattelu löytää ymmärtäjiä. Hannu Juusolan kuvaamakonfliktien islamisoituminen yhdessä erityisesti Isisin tarjoaman helposti lähestyttävän materiaalin kanssa tarjoaa selityksen ja ratkaisun näin kokeneell

—

Jotkut tutkijat ovat väittäneet, että monille salafi-jihadistiseen terrorismiin lähteneille eurooppalaisille ideologia on ollut varsin toissijainen tekijä. Erityisesti jos vertailee keskenään sellaisia ideologisilta näkemyksiltään radikaaleja henkilöitä, jotka ovat ja eivät ole lähteneet väkivaltaiseen toimintaan mukaan, erottavat tekijät löytyvät toisaalta.

—

Tutkimustulokset viittaavat siihen, että terroritoimintaan mukaan lähtemisen palapelissä on samankaltaisuutta aikakaudesta ja taustalla olevasta ideologiasta riippumatta.”

Tämä runsaudensarvihan ei yhdellä kaadolla tyhjene ja esimerkiksi edellä mainitulta Politiikasta.fi-sivulta löytyy kiinnostava Uskonto terrorismin selittäjänä -juttusarja.

Tässä samaan aikaan sekä viihdyttävä että järkyttävä videoklippi uutisista, josta tuo ylempänä näkyvä kuvakaappaus on peräisin.