Viime viikolla saimme hyviä uutisia: Lego Group lopettaa yhteistyönsä öljy-yhtiö Shellin kanssa. Yhteistyö on ollut luonteeltaan sellaista, että Shell on antanut Legolle kuorma-autoittain rahaa, jotta kaupassa myytäviin Lego-autoihin liimattaisiin Shell-logoja. Samalla Shell-teemaisia Lego-autoja on tyrkytetty Shellin huoltoasemilla.
Yhteistyön päättymisen syynä oli ympäristöjärjestö Greenpeacen kampanjointi, joka kohdistui sekä Shelliin että Legoon. Kampanjoinnin syynä oli Shellin määrätietoinen pyrkimys hyödyntää arktisten alueiden öljyesiintymiä, vaikka työskentely alueella on äärimmäisen riskialtista ja mahdollisten öljytuhojen siivoaminen lähinnä mahdotonta. Shell itse ei ole lotkauttanut korvaansa kritiikille.
Lego-elokuvan tunnari saa uusia ulottuvuuksia, kun sävellaji vaihtuu ja Lego-leikki jää öljytuhon jalkoihin.
Koska öljyjätti on ollut välinpitämätön kansalaisyhteiskunnan vaikuttamisyrityksiä kohtaan, Greenpeace päätti kohdistaa kampanjointinsa Shellin yhteistyökumppaniin Legoon. Vaikka Legolla ei ole osaa tai arpaa öljynporaamisessa, se altisti itsensä kritiikille tekemällä markkinointiyhteistyötä eettisesti arveluttavan yhtiön kanssa.
Tästä huolimatta Lego Groupin toimitusjohtaja Jørgen Vig Knudstorp pahoitti mielensä yhtiöönsä kohdistuneesta kritiikistä. Vaikka Knudstropin harmistus on sinänsä ymmärrettävää, hänen perustelunsa eivät oikein kanna. Virallista lausuntoa on vaikea tulkita muuten, kuin että hänen mielestään Lego on tehnyt yhteistyötä Shellin kanssa täysin pyyteettömästi nälkäiset ja avun tarpeessa olevat lapset mielessä.
Ihan oikeasti. Nää ihmiset ajattelee näin joka päivä.
”Lapset ovat yrityksellemme ensisijaisen tärkeitä ja yrityksemme keskeisin kohderyhmä. Pyrimme vaikuttamaan myönteisesti paitsi yhteiskuntaan myös koko planeettaan. Inspiroimme lapsia eri puolilla maailmaa ja autamme heitä kehittymään luovan leikin keinoin”, Knudstorp listasi tiedotteessa.
”Greenpeacen kampanja kohdistuu Shelliin, ja kampanjassa käytetään LEGO-brändiä. Kuten aiemmin olemme todenneet, Greenpeacen kannattaisi olla suoraan yhteydessä Shelliin. LEGO-brändin ja kaikkien luovan leikin ystävien ei pitäisi joutua Greenpeacen ja Shellin välisen kiistan osapuoleksi.”
Sori, Jørgen, ei se nyt ihan noin mene. Lego toi ihan itse ympäristökatastrofin osaksi Lego-leikkejä heittäytymällä yhteistyöhön Shellin kanssa. Harvoin olen kuullut yhtä urpoa lausuntoa suuryhtiön johtoportaalta, vaikka toki ymmärrän halun vältellä vastuuta.
Myös implisiittinen väite siitä, että tässä nyt kiusattaisiin lapsia on naurettava. Tulee mieleen Kimmo Sasin samansuuntaiset perustelut turkistarhauskeskustelun yhteydessä. Legon ja Shellin yhteistyössä ei todellakaan ole ollut kyse maailman leikkivistä lapsista, vaan 116 miljoonan dollarin markkinointidiilistä. Ja tietenkin öljy-yhtiön menestyksestä.
On jotenkin riemastuttavaa, että Shellin oma (sittemmin sensuroitu) yritysviestintä vetää maton Knudstorpin alta ja pahasti.
Video on Shellin pr-toimiston tuottama ylistys sille, kuinka hyvin kauppa on käynyt Lego-yhteistyön jälkeen. Video poistettiin netistä sen jälkeen, kun Greenpeace kirjoitti siitä. Onneksi internet on internet ja mikään ei koskaan katoa.
Viime vuosina yhteistyö on kuitenkin ollut merkillepantavan laajamittaista. Tiiviin yhteistyön saavutuksia listataan yllä olevalla videolla.
Sanottakoon nyt vielä avoimuuden nimissä, että pidän legoista. Olen leikkinyt niillä skidinä loputtomasti, ja omat muksunikin ovat niistä innostuneet. Tänäänkin keräsin noita pieniä muovin palasia lipaston alta ja ehkä juuri siksi olen niin loukkaantunut toimitusjohtaja Knudstorpin lausunnosta. Tietenkään Lego ei ole mikään pyyteetön hyväntekijä, jonka ainoa tavoite olisi lasten onnelliseksi tekeminen. Kyseessä on yritys, joka pyrkii myymään tuotteitaan mahdollisimman paljon ja mahdollisimman hyvään hintaan.
Viimeisimmän kohun keskellä on jäänyt vähemmälle huomiolle, että tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun Greenpeacen toimet vaikuttavat Lego Groupin toimiin. Vuonna 2011 järjestö kohdisti kampanjointinsa leluvalmistaja Matteliin, joka käytti – monen muun yhtiön tavoin – pakkausmateriaalinaan pahvia, jonka puuaines oli peräisin sademetsistä.
Greenpeacen kampanja rakentui Mattelin lippulaivan, Barbie-nuken, ympärille. Barbien ikiheila, Ken, jätti Barbien koska ”ei halunnut styylata sademetsiä hakkaavan mimmin kanssa”. Välirikko levisi Twitterin ja Facebookin kautta suurelle yleisölle, ja kävivätpä aktivistit ripustamassa jättimäisen lakanan Mattelin päämajan seinällekin. Los Angelesin keskustassa ajeli Barbie-blondi vaaleanpunaisella pikkutraktorilla.
Katso, miten Ken reagoi, kun hänelle paljastuu Barbin sekaantuneen orankien ja tiikerien lahtaamiseen ja sademetsän tuhoamiseen.
Lopulta Mattel myöntyi käyttämään jatkossa ekologisesti kestävämmin tuotettua puuainesta pakkauksissaan. Ennen Mattelin ilmoitusta myös muun muassa Lego Group ilmoitti pyytämättä ja yllätyksenä luopuvansa kiistanalaisesta sademetsäpahvista. Yrityksen motiivina oli epäilemättä halu turvata oma selustansa. Tätä sademetsien kannalta verrattoman hyvää siirtoa olisi tuskin tehty ilman kansalaisjärjestön kannustavaa panosta.
Niin kauan, kun yritysten toiminnasta löytyy kritisoitavaa, riittää kansalaisyhteiskunnalla puuhaa. Tällä hetkellä ei suinkaan ole nähtävissä mitään merkkejä siitä, että kritisoimisen tarvetta ei löytyisi jatkossakin. On kertakaikkisen loistavaa, että perinteisen aktivismin rinnalle on noussut myös muita vaikuttamisen keinoja. Sosiaalisen median hyödyntäminen ja ketterä toiminta mahdollistavat menestyksekkään kampanjoinnin pienemmilläkin resursseilla. Nykyään yhä useammat järjestöt ovat myös havahtuneet siihen, että firmoja kannattaa lyödä sinne, minne sattuu – brändiin.
Öljyn kirous Samoihin aikoihin 1800-luvun loppupuoliskolla, kun ihmiset opettelivat pumppaamaan ja polttamaan öljyä teollisessa mittakaavassa, esitti filosofi Friedrich Nietzsche Jumalan kuolleen. Hän…
Lintujen pelastusoperaatio Pelastaako elokuva Angry Birdsin ja onko se rasistinen kuten villit salaliittoteoriat väittävät? Ehkä ja ei.
Vapauttakaa museo Öljyteollisuuden ja Tate-museon yhteistyötä vastustanut taiteilija-aktivistiryhmä saavutti tavoitteensa. Nyt pitää päättää, onko toimintaa järkevää jatkaa.
Totuuden torvet Porin kulttuurisäätö kertoo satavuotisjuhlien kunniaksi totuuden Suomesta – ja muistuttaa totuuden olevan illuusio.
