Muovi on monipuolinen, edullinen ja kaikkiaan mainio materiaali vaikka mihin. Eipä siis ole ihme, että sitä tuotetaan nykyään lähes 400 miljoonaa tonnia vuodessa. Maailman suurin yksittäinen muovin käyttäjä on Coca-Cola Company, joka käyttää ilmoituksensa mukaan muovia kolme miljoonaa tonnia vuosittain. Muovia yhtiö tarvitsee pakatakseen juomat, joita myydään sen kokonaan tai osin omistaman noin 500 eri brändin alla.

Vuonna 1971 Coca-Cola julkaisi ikonisena pidetyn televisiomainoksen, jossa etnisesti monipuolinen sekakuoro laulaa kauniin kukkulan laella ”I’d like to buy the world a Coke”. Yhdysvaltain kongressin kirjaston kokoelmiin taltioidun mainosvideon merkitys näyttäytyy hyvin erilaisena nyt, 50 vuotta mainoksen ilmestymisen jälkeen.

Vuonna 2020 Cokis oli Break Free From The Plastic -projektin selvityksen mukaan myös suurin meriin päätyvän muoviroskan tuottaja. Vaikka selvitys ei ole tieteellinen, on se kiinnostava. Selvityksen yhteydessä kerätystä, reilusta 340 000 yksittäisestä muoviroskasta lähes 14 000 oli tunnistettavissa Coca-Cola Companyn pakkauksiksi. Seuraavat kaksi kilpailijaa, PepsiCo ja Nestlé tuottivat yhdessä vähemmän tunnistettavia muoviroskia.

Selvityksessä lähes 15 000 vapaaehtoista keräsi ja pyrki tunnistamaan muoviroskia 55 eri maassa eri puolilla planeettaa. Kyseessä oli kolmas kerta, kun kartoitus tehtiin. Cokiksella on ollut joka kerta kyseenalainen kunnia olla maailman suurin muoviroskan tuottaja.

Muovi ei katoa koskaan

Arvioiden mukaan muovinen limupullo hajoaa luonnossa noin 450 vuodessa. Tämä on tietenkin arvio jo siksi, että muovia ei ole noin kauaa tuotettu. Ensimmäiset koskaan tuotetut muovipullot voivat siis vallan mainiosti vieläkin velloa maailman merissä, ja niiden hajoamisprosessi on vasta alkanut.

Muovi ei kuitenkaan maadu, vaan jauhautuu vähitellen pienemmiksi ja pienemmiksi hippusiksi. Vähitellen se päätyy mikro- ja nanomuovina osaksi ravintoketjua. Tutkimus mikro- ja nanomuovin vaikutuksesta eliöille on vielä alkutekijöissään, mutta jo nyt muovista irtoavien kemikaalien haittavaikutukseksi on havaittu muun muassa alentunut hedelmällisyys.

Ei Coca-Cola tietenkään tarkoituksellisesti muovia meriin kylvä. On kuitenkin ihan loogista, että maailman suurimman muovin käyttäjän jälkiä löytyy luonnosta eniten. Coca-Cola Company on tehnyt väsymättä töitä ollakseen markkinajohtaja, ja tämä roskainen perintö on osa tuota menestystä. Kuten harmillisen usein ihmisten toiminnassa käy, yksien nauttiessa hyödyistä jätetään haitat muiden murheeksi.

Suomen panttijärjestelmä toimii

Coca-Cola Company on myös tukenut hankkeita, joissa pyritään vähentämään roskan määrää luonnossa. Hankkeissa on muun muassa poistettu muovia meristä. Mittakaavat ovat kuitenkin tärkeitä. Samalla kun merestä poistetaan pieni osuus sinne kaadetusta muoviroskasta, päätyy sinne yhä nopeammin uutta muoviroskaa.

Suomessa pantillisten pullojen kierrätyksestä on hyviä kokemuksia. Meillä jopa yli 90 prosenttia pulloista palautetaan kauppoihin, ja luontoon päätyy tämän myötä vähemmän roskaa. Näin ei kuitenkaan ole kaikkialla, mistä virvoitusjuomavalmistajat ovat osittain vastuussa.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa alan toimijat – Coca-Cola Company muiden mukana – ovat taistelleet vimmaisesti panttijärjestelmää vastaan, vaikka pullopanttien tiedetään lisäävän pullojen päätymistä kierrätykseen. Syy vastustuksellekin on selvä: kierrättäminen maksaa ja lopulta se on pois yhtiöiden voitoista.

Euraasialainen roskakaruselli

Sen lisäksi, että roskaksi päätyvä materiaali pitää alkujaan tuottaa markkinoille, on tietenkin myös valtioilla osansa vastuusta. Kehittymätön jätehuolto on yksi isoista syistä myös merien roskaantumisen taustalla.

Merkittävä osa kaikesta suurikokoisesta muoviroskasta päätyy meriin Kaakkois-Aasiassa. Omien roskien ohella alueelle on tuotu vuosien ajan runsaasti muovijätettä esimerkiksi Euroopasta. Vielä 2010-luvulla noin puolet EU:n alueella kerätystä kierrätysmuovista lähetettiin Kiinaan. Ensin Kiinassa tuotetut hyödykkeet on rahdattu konteissa meille ja sitten samat kontit on täytetty muoviroskalla ja lähetetty takaisin.

Sen lisäksi, että järjestely on ollut meille eurooppalaisille näppärä tapa päästä eroon roskista, on se myös aiheuttanut hirvittäviä ympäristöongelmia, sillä läheskään aina kierrätystä ei ole tehty vastuullisesti. Ympäristöjärjestöt ovat raportoineen Kaakkois-Aasiasta löytyneistä laittomista kaatopaikoista ja muista ongelmista. Likaisella muovilla täytettyjä varastoja on vain hylätty.

Parhaiten puree kielto

Viime vuosina useat Kaakkois-Aasian valtiot ovat kieltäneet tai rajoittaneet muovijätteen maahantuontia, mutta silti ongelma on kaikkea muuta kuin ratkaistu. Yhä edelleen roska liikkuu maailman merillä. Lisäksi vuosien varrella roudattu roska on jo aiheuttanut mittavia ongelmia, jotka eivät katoa mihinkään, vaikka jatkossa toimittaisiinkin siivommin.

Euroopan unioni on ilmoittanut tavoitteekseen lisätä muovin kierrätystä ja uusiokäyttöä voimakkaasti. EU:n muovistrategian pyrkimyksenä on, että vuoteen 2030 mennessä kaikki sen alueella myytävät muovipakkaukset olisivat uudelleenkäytettäviä tai kierrätettäviä. Vastuuta kierrätysvelvoitteesta vieritetään myös muovin tuottajille, mikä on hyvä asia, sillä kuten monesti on todettu: yritysvastuu hyvä, velvoittava lainsäädäntö parempi.

Esimerkiksi Suomen ympäristökeskus SYKE:n huhtikuussa 2021 julkaisemassa Keinot vähentää kertakäyttöisten muovituotteiden kulutusta -raportissa todetaan kielto samalla vaikuttavimaksi että toteuttamiskelpoisimmaksi tavaksi vähentää näiden kertakäyttöisten muovituotteiden määrää. Myös myyjälle asetettu velvoite tarjota ensisijaisesti muuta kuin kertakäyttöistä muovituotetta ja velvoite ottaa huomioon tuotteen elinkaaripäästöt katsottiin hyviksi tavoiksi vaikuttaa.

Luonnosta ei pääse irti

Suuri aalto Kanagawan edustalla on noin vuonna 1830 valmistunut japanilainen puupiirros. Teos kuvaa kalastajaveneiden päälle kaatuvaa hyökyaaltoa ja se on osa 36 näkymää Fuji-vuorelle -teossarjaa. Katsushika Hokusain (s.1760, k.1849) teosta pidetään maailman kenties
tunnistettavimpana japanilaisena taideteoksena.

Samoin kuin 1600-luvun alusta 1860-luvulle jatkuneen Edo-kauden aikana Japani pyrki eristäytymään muusta maailmasta, pyrkivät monet ihmiset nykyään eristäytymään luonnosta. Teknologian ympäröimänä, rakennetussa ympäristössä voi uskotella elävänsä erillään luonnosta. Ajatus eristäytymisestä on kuitenkin fantasia, sillä elämme osana tätä planeettaa ja sen luonnon kiertokulkua. Tekemisemme vaikuttavat kaikkeen eikä niiden vaikutuksia pääse karkuun.

Moni suomalainenkin pyrkii mieluusti kieltämään elämäntapamme vaikutuksen maapallolle. Ajatus erillissuhteesta luontoon voi olla lohduttava, mutta luonto on kuitenkin siitä tasapuolinen, ettei se välitä yhdenkään ihmisen mielipiteistä – vain teot ratkaisevat. Samalla kun jahkailemme ongelmiin tarttumista, hyökyaalto kasvaa.

Great Wave ja muita vastamainoksia -näyttely Kotkan Merikeskus Vellamossa 31.8.-24.9.