Syksyllä 2019 Turkki hyökkäsi kurdeja vastaan Koilis-Syyriassa, eikä kerta ollut ensimmäinen. Tällä kertaa hyökkäystä edelsi Yhdysvaltain joukkojen vetäytyminen alueelta, jolloin yhden Nato-maan suojelemista kurdeista tuli hetkessä toisen Nato-maan hyökkäyksen kohteita.
Kuluttajille tulee helposti kiusaus olla miettimättä kulutuspäätöksiin liittyviä laajempia kysymyksiä. Onko esimerkiksi hyväksyttävää lomailla sellaisessa maassa, joka polkee ihmisoikeuksia? Turismi on ollut pitkään Turkin valtiolle merkittävä tulonlähde ja niillä tuloilla on osaltaan taas rahoitettu loputonta sotaa kurdeja vastaan. Mikä on Turkin-lomia varaavien turistien vastuu tässä prosessissa?
”Turkin ja kurdien välisellä konfliktilla on pitkät juuret, jotka ulottuvat tasavallan syntyyn 1900-luvun alkuun”, aloittaa Johanna Vuorelma Tampereen yliopistolta. ”Turkin tasavalta pyrki vahvistamaan kansallista yhtenäisyyttään, mikä tarkoitti kurdien ja muiden vähemmistöjen kielellisten ja kultuuristen oikeuksien voimallista tukahduttamista.”
Välillä näitä oikeuksia on tavoiteltu rauhanomaisesti ja välillä aseellisesti.
Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:n määrittelemät rajat kurdien asuttamista alueista vuodelta 1992. Kurdistania ei ole koskaan tunnustettu kansainvälisesti. 1900-luvulla, entisten siirtomaaisäntien piirtäessä Lähi-idän rajoja uusiksi, kurdit jäivät ilman omaa maataan.
”Rauhanneuvottelut ovat johtaneet aina konfliktin eskaloitumiseen uudelleen, koska kurdien vaatimukset ja valtion poliittinen tahto ovat syvässä ristiriidassa. Kurdien poliittinen osallistuminen parlamentaarisesti on ollut hyvin vaikeaa, koska kurdikysymykseen keskittyneiden puolueiden toimintaa on rajoitettu merkittävästi – usein kieltämällä puolue”, Vuorelma jatkaa.
Vuonna 2012 kurdit perustivat Koillis-Syyriaan Rojavan autonomisen alueen. Rojava on osa laajempaa Turkin, Irakin, Iranin, Syyrian sekä Armenian alueelle levittäytyvää kurdien asuttamaa Kurdistania. Kurdit ovat yksi maailman suurimmista kansoista ilman omaa valtiota.
Kurdit eivät kuitenkaan ole ainoita, jotka ovat joutuneet vastatusten Turkin voimapolitiikan kanssa. 2000-luvulla maassa on rajoitettu laajasti sananvapautta ja tieteen vapautta. Vuorelman mukaan tälläkin on pitkä historia.
”Turkin poliittista historiaa on määrittänyt kansalaisoikeuksien heikko tila, jota ovat syventäneet säännölliset vallankaappaukset eri vuosikymmeninä. Nykytilanne on jatkumoa varsinkin 1980-luvun poliittiseen tilanteeseen, jolloin vallankaappaus johti kansalaisyhteiskunnan tukahduttamiseen. Presidentti Erdoganin retoriikassa määritellään valtion sisäisiä vihollisia, jotka uhkaavat kansallista yhtenäisyyttä. Näin hän oikeuttaa poliittisen linjansa, jonka ideana on synnyttää uusi, konservatiivisiin arvoihin nojaava valtio.”
Samalla EU ja Turkin Nato-kumppanit eivät ole puuttuneet Turkin aggressioihin. Natolla on omat laajemmat strategiset tarpeensa Turkille ja EU puolestaan on ollut kykenemätön hyödyntämään omaa neuvotteluasemaansa maan ihmisoikeusloukkauksien ratkomisessa. Vuorelma näkee EU:n neuvotteluaseman perustuneen erityisesti neuvotteluihin Turkin EU-jäsennyydestä, mutta jäsennyyden muututtua yhä epätodennäköisemmäksi on EU:n neuvotteluasemakin heikentynyt.
”EU:n reaktiot ovat olleet jo vuosia enemmän huolipuheen tasolla kuin todellisia toimia kuten pakotteita, laajempia kauppapoliittisia sanktioita tai jäsenyysneuvottelujen lopettamista.”
Samalla Turkki on vaatinut – ja saanut – EU:lta rahallista tukea sitä vastaan, että se estää Eurooppaan pyrkivien siirtolaisten virran alueeltaan. Vaikka aika ajoin Turkki on myös laskenut siirtolaisia rajojensa läpi osana laajempaa valtapoliittista peliä.
Vuonna 2009 ulkoministeri Alexander Stubb (kok.) kertoi haluavansa Suomesta rauhanvälittämisen suurvallan. Samaa ovat toivoneet monet muutkin, ja presidentti Ahtisaaren työtä tykätään tietenkin ylistää. Rauhantyö kuitenkin vaatii resursseja – joskin paljon vähemmän kuin sotiminen – ja määrätietoisuutta. Myös johdonmukaisuus tukisi sitä. Johdonmukaisuuden puutetta osoittaa, että viime vuosina rauhanjärjestöjen tukia on leikattu toistuvasti. Timo Soinin (ps./sin.) alaisuudessa ulkoministeriö leikkasi rauhaa ja turvallisuutta tutkivan ajatushautomo SaferGloben yleisrahoituksen kokonaan. Leikattuaan SaferGloben rahat Soini ilmoitti, että Suomi ja Turkki jakavat yhteiset demokraattiset arvot. Vielä syksyllä 2019 Anti Rinteen (sdp.) hallitus myönsi aseidenvientiluvan Turkkiin. Pian tämän jälkeen Turkki hyökkäsi kurdiväestön kimppuun Pohjois-Syyriassa.Kenellekään kansainvälistä politiikkaa edes pintapuolisesti seuraavalle Turkin kurdeihin kohdistama aggressio ei ole voinut tulla yllätyksenä. On vaikea olla näkemättä ristiriitaa siinä, että Suomi samalla juhlii itse itseään rauhan suurvaltana ja leikkaa rauhantyön resursseja. Vielä räikeämmäksi ristiriidan tekee se, että Suomen valtion merkittäviltä osin omistamien Patrian ja Lapuan kaltaiset asekauppiaat myyvät aseita konfliktialueille ja hallituksille, jotka viis veisaavat ihmisoikeuksista.
Turkki tunnetaan paitsi hyökkäyssodasta ja järjestelmällisistä ihmisoikeusrikoksista, myös lomakohteena. Maa onkin ollut vuosien ajan yksi suomalaisten suosituimmista matkakohteista. Vuonna 2015 yli 213 000 suomalaista vieraili maassa, mutta pian tämän jälkeen Turkkiin kohdistunut matkailu romahti alueen turvallisuustilanteen heikennyttyä. Määrätietoinen markkinointityö on kuitenkin palauttamassa Turkin jälleen suomalaisten suosioon, vuonna 2017 se oli Helsingissä järjestettävien Matka-messujen pääyhteistyökumppani. Maan kulttuuri- ja turismiministeriön mukaan vuonna 2019 lasku oli taittunut kasvuksi ja maassa kävi noin 130 000 suomalaista.
Turkille turismi on merkittävä tulonlähde.
Maaliskuussa 2020 pandemiaksi julistettu koronakriisi iski myös Turkin turismisektoriin. Kuitenkin jo toukokuussa Turkin ulkoministeriö lähestyi myös Suomea ja toivotti turistit pikaisesti tervetulleeksi. Turkkia mainostetaan sopivan eksoottisena ja mukavana kohteena perheille sekä rentoa rantalomaa kaipaaville.
Monien matkailuun liittyvien yritysten omistukset linkittyvät eri tavoin maan hallintoon. Valtion 49 prosenttisesti omistaman Turkish Airlinesin hallituksen puheenjohtaja Mehmet İlker Aycı toimi jo 1990-luvulla tuolloin Istanbulin pormestarina työskennelleen presidentti Erdoğanin poliittisena neuvonantajana. Hänet nostettiin lentoyhtiön hallituksen puheenjohtajaksi vuonna 2015 kun yhtiön johtopaikat täytettiin valtaa pitävän AK-puolueen tukijoilla.
Turismi on muodostunut Turkin taloudelle merkittäväksi ja se on tuonut maalle vuosittain noin 30 miljardin euron tuotot.
”Jos ei me myydä, niin sitten joku muu myy.” Tämä on aika yleinen selitys, kun viritellään keskustelua asekaupoista ja siitä, että Suomi myy kuoleman välineitä moniin sellaisiin maihin, joihin ei kenelläkään olisi mitään asiaa myydä yhtään mitään aseita. Ja se todellakin on Suomi – siis me suomalaiset – joka kauppaa käy Patrian kaltaisten valtio-omisteisten yhtiöiden välityksellä ja maan hallituksen myöntämien lupien kera.
Perinteisesti Turkki ei ole ollut Suomelle keskeinen kauppakumppani. Vaate- ja tekstiiliteollisuus on kuitenkin poikkeus: lukuisat suomalaiset alan yritykset ovat siirtäneet tuotantoaan sinne. Maassa kustannustasoa painavat alas muun muassa alhaiset palkkakulut sekä rajoitukset työntekijöiden järjestäytymisen vapaudessa – joka katsotaan ihmisoikeudeksi.
Esimerkiksi Finnlaysonin tuotannosta 66 prosenttia ja Nanson tuotannosta 73 prosenttia tapahtuu yritysten oman ilmoituksen mukaan Turkissa.
Samalla kun Turkin hallitus suoritti puhdistuksia yliopistoissa, kouluissa, armeijassa ja tuomioistuimissa, Turkcell mainosti netissä ainakin brittiläisen The Guardianin lukijoille: ”Tänään Turkki on demokratiassaan voimakkaampi.” Suomalainen teleoperaattori Sonera perusti vuonna 1993 Turkcellin yhdessä ruotsalaisen Ericssonin kanssa. Telian osaksi napattu Sonera myi omistuksensa Turkcellistä kesällä 2020. Kuvakaappaus vuodelta 2016.
YK:n ihmisoikeusneuvoston periaatteiden mukaan yrityksillä on vastuu ihmisoikeuksien kunnioittamisesta kaikessa toiminnassaan. Usein tästä vastuusta kuitenkin lipsutaan, koska ihmisoikeuksien valvonta esimerkiksi alkutuotannon parissa koetaan mahdottomaksi. Valvonnan vaikeus ei kuitenkaan vapauta yrityksiä vastuusta.
Toinen merkittävän poikkeuksen Suomen ja Turkin väliseen vähäiseen kaupankäyntiin muodostaa aseteollisuus. Turkki on noussut 2000-luvulla Suomen merkittävimpien asekauppakumppanien joukkoon.
Perinteisten ampumatarvikkeiden ohella Turkkiin on viety esimerkiksi suojausterästä, jota käytettä sotilasajoneuvojen panssaroimiseen. Suomalaista suojaterästä ostaneen BMC Otomotivin panssaroituja Kirpi-miehistönkuljetusvaunuja on käytetty sotatoimissa Rojavassa. Vaikka Suomi on virallisesti linjannut, että se ei myy aseita sotaa käyviin maihin, osoittaa Turkki monien muiden esimerkkien ohella tämän linjauksen häilyvyyden.
Vuoden 2019 joulukuussa Suomessa käynnistettiin Turkki boikottiin -kampanja. Myös monissa muissa Euroopan maissa käynnissä olevat boikottikampanjat kehottavat ihmisiä välttämään Turkkiin matkustamista ja jättämään maassa valmistetut tuotteet ostamatta. Kampanjat vaativat myös asekaupan lopettamista.
Boikottien puolesta ja niitä vastaan voi esittää perusteltuja argumentteja. Samalla kun ne lisäävät painetta esimerkiksi ongelmalliseksi koettua hallintoa kohtaan, iskevät boikottien vaikutukset usein ensimmäisenä jo valmiiksi heikossa asemassa oleviin. Tämä ruohonjuuritasolla koettu tuska ei ole ainoa ongelma boikoteissa.
”Turkin pysyminen auki ulkomaailmaan myös pitää erilaiset yhteiskunnalliset virtaukset maahan liikkeessä”, Vuorelma toteaa. ”Sillä voi olla positiivisia vaikutuksia yhteiskunnalliseen kehitykseen.”
Boikottien taloudelliset vaikutukset voivat kuitenkin olla politiikkaa ja diplomatiaa tehokkaampia – tai ainakin nopeampia – työkaluja, sillä ne vaikuttavat suoraan valtion rahakirstuun, jonka vaaliminen on usein kärkipaikoilla poliitikkojen tärkeysjärjestyksessä. Mikäli lomamatka Turkkiin kuitenkin on ehdottoman välttämätön, kannattaa se suunnitella sellaiseksi, että se omalta osaltaan tukisi moninaisuutta maassa.
Toisaalta, sellaisiakin matkakohteita löytyy, jotka eivät käy loputonta sotaa omia ja naapurivaltioiden kansalaisia vastaan.
Vapaustaistelijoita ja terroristeja Turkki pommitti jälleen terroristeiksi nimittämiään kurdeja pohjois-Irakissa. Samoja kurdeja on ylistetty taistelusta Saddam Husseinia ja Isisiä vastaan. Turkin ilmavoimien koneet…
Hyvä,paha, Turkki Euroopan ja Turkin suhde on pitkä ja jännitteinen. Kaikenlaista on tapahtunut ja välillä on hankalaa – sotilasvallankaappaukset ymmärrettävästi kiristävät tunnelmaa…
Turvallisuuspoliittista joustoa asemarkkinoilla Ihmisoikeuksien kaltaisten asioiden käsittelyä pyritään usein välttämään asekaupoista puhuttaessa ja niitä tehtäessä. Silti niitä ei aina voi ohittaa.
Asekauppa kannattaa Suomi välittää rauhaa ja myy aseita sotaa käyviin maihin ja diktaattoreille. Tätä kauppaa säätelevät säännöt ovat joustavia ja täynnä porsaanreikiä.
