Venäjän hyökkäys Ukrainaan on syössyt energiamarkkinat kriisiin. Raakaöljyn hinnan nousu ja siitä seurannut hätä ovat omiaan osoittamaan sen, kuinka koukussa olemmekaan tuohon mustaan kultaan.

Tutkijat, ympäristöjärjestöt ja monet poliitikot ovat jo vuosikausia toistelleet viestiä siitä, että ihmiskunnan on irrottauduttava öljyriippuvuudesta, mutta vielä toistaiseksi raha on ratkaissut ja toimiin ei tartuttu alkuunkaan sillä ripeydellä, jota tilanne edellyttäisi.

Nyt sota on luonut väliaikaisesti tilanteen joka on edessä väistämättä, vaikka sitä ei olekaan haluttu myöntää.

Kansainvälinen energiajärjestö IEA perustettiin vuonna 1974. Järjestön perustamista edelsi vuoden 1973 öljykriisi ja sen toiminnan tavoitteeksi asetettiin öljymarkkinoiden toimivuuden takaaminen ja niiden seuraaminen. Sittemmin järjestön tehtäväkenttää on laajennettu ja nykyään sen toimintakenttään sisältyvätä myös uusiutuviin energiamuotoihin liittyvät kysymykset. Silti järjestö on toistuvasti saanut osakseen kritiikkiä siitä, että lähestyvät ilmastokriisinkin edessä se ei ole edistänyt kestävää energiamurrosta alkuunkaan riittävästi. Nyt ääni IEAn kellossa on muuttunut.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan IEA julkaisi nopeasti 10-kohtaisen suunnitelman öljyn käytön vähentämiseksi. Energiajärjestön esitykset toimenpiteiksi eivät ole mitenkään ennenkuulumattomia, mutta ne ovat kerrassaan voimakkaita ottaen huomioon sen, mikä taho niitä nyt esittää.

1. Maanteiden nopeusrajoituksia on alennettava vähintään 10 km/h

2. Etätyöpäivä kolme kertaa viikossa jos mahdollista

3. Autovapaat sunnuntait suurkaupungeissa

4. Joukkoliikenteen lippujen hinnan alentaminen, kävelyn ja pyöräilyn edistäminen

5. Suurissa kaupungeissa autoilun rajoittaminen vuoropäivin

6. Kannustettava kimppakyytejä ja muita polttoaineen käyttöä vähentäviä keinoja

7. Rekkojen käyttöä ja muun logistiikan tehokkuutta lisättävä

8. Nopeiden junien ja yöjunien suosiminen lentämisen sijaan

9. Liikematkoja vältettävä silloin, kun vaihtoehtoja on

10. Nopeutettava siirtymää sähköautoihin ja vähäpäästöisempiin autoihin

On kiinnostavaa nähdä, kuinka tähän avaukseen suhtaudutaan. Samat esitykset esimeriksi ympäristöjärjeistöiltä on tavallisesti tuomittu haihatteluna ja ideologian vääristämänä, mutta IEAn kaltaisen toimijan ohittaminen samoilla argumenteilla ei onnistu ihan niin helposti.

Energiajärjestö aktivistien jalanjäljissä

IEA ei tietenkään ole yksin vaatimustensa kanssa. Lukuisat fossiilikoukusta irtautumista vaatineet tahot ovat esittäneet samoja vaatimuksia johdonmukaisesti vuosien ajan.  Nyt Greenpeace esitti niitä tavalla, jolla ne saattavat välittyä myös venäläisille. Torstain 17.3. ja perjantain 18.3. välisenä yönä järjestön aktivistit kävivät Kouvolan ratapihalla maalaamassa Venäjälle matkalla olleiden hiilivaunujen kylkiin ”ei sotaa” ja ”ei hiiltä” sekä venäjäksi että englanniksi.

Greenpeace Nordenin ilmasto- ja energia-asiantuntija Olli Tiainen perusteli tempausta.

“Euroopan valtioiden ja teollisuuden riippuvuus venäläisestä hiilestä, öljystä ja kaasusta rahoittaa miljardeilla Putinin sotakoneistoa. Suomalaisten yritysten täytyy välittömästi lopettaa kaikki fossiilisten hankkiminen Venäjältä, eikä suomalaisten satamien tule toimia Venäjän sotakoneistoa rahoittavan raaka-ainekaupan porttina maailmalle.”

Tiainen toteaa, että nyt asetetut pakotteet eivät vielä riitä. Sodan alettua EU-maat ovat ostaneet fossiilisia polttoaineita Venäjältä yhteensä yli 14 miljardilla eurolla. Rauhan varmistaminen ja ilmastokriisin ratkaiseminen edellyttääkin käytännössä, että irtaudumme fossiilisista polttoaineista. Vuonna 2021 Suomi yksin osti fossiilisia polttoaineita Venäjältä yli kahdeksalla miljardilla eurolla.

Vaikka suinkaan kaikki maailman maat eivät Venäjältä fossiilisia polttoaineita hanki, ovat markkinat globaalit ja Venäjän pakotteet vaikuttavat kaikkien markkinoilla olevien – eli lähinnä kaikkien – elämään.

Ympäristöjärjestö graffitimaalarien jalanjäljissä

Greenpeacen aktivistit eivät tietenkään olleet ensimmäisiä ihmisiä maailmassa, jotka ovat maalanneet junanvaunuja. Graffiti-piireissä junan maalaaminen on monien mielestä se kaikista arvostetuin teko ja toisinaan Suomessa maalatut junat ovat rullanneet myös Venäjälle. Yksi esimerkki tästä liittyy vuoden 1991 vallankaappausyritykseen Neuvostoliitossa.

Loppukesästä 1991 elettiin Neuvostoliiton viimeisiä hetkiä ja presidentti Mihail Gorbatšovin liennytyspolitiikka – eli perestroika ja glasnost – ei tyydyttänyt kaikkia. Kovaa linjaa ajaneet tiedustelu- ja sotilasorganisaatioiden edustajat yrittivät väkivaltaista vallankaappausta elokuussa. Yleisen liennytyspolitiikan ja yhteiskunnan avautumisen pelon ohella vallankaappauksen takana olevat tahot olivat raivoissaan siitä, että Gorbatšov oli vapauttanut Itä-Euroopan valtiot kahleista ja myöntynyt esimerkiksi Baltianmaiden itsenäistymiseen. Historian varjo on pitkä ja nämä perustelut kaikuvat ikävästi Vladimir Putinin puheissa ja toimissa.

Elokuun vallankaappausyritys huipentui hyökkäykseen parlamenttirakennusta vastaan Moskovassa. Lopulta epäonnistunut vallankaappaus kuitenkin horjutti presidentti Gorbatšovin asemaa ja hänen seuraajaksi nousi vallankumousta näyttävästi vastustanut Borin Jeltsin (joka kahdeksan vuotta myöhemmin nosti Putinin presidentiksi).

Samalla, kun Neuvostoliitossa kamppailtiin vallankaappausta vastaan, hiipivät graffitimaalarit Helsingissä Eduskuntataloa vastapäätä olleelle ratapihalle. Tuolloin nyt jo edesmenneet Makasiinit olivat vielä junaliikenteen käytössä ja Leningradiin (eli Pietariin) seuraavana päivänä suunnanneen junan vaunut odottivat maalaajia.

Maalaajat eivät tästä teostaan kiinni jääneet ja ainakin yksi heistä on näin rikoksen jo vanhennuttua siitä puolijulkisestikin kertonut. Vaikka hän ei enää aktiviivisesti junia maalakaan, monet maalaavat. Tähän liittyen voisi mainita, että tällä hetkelläkin Suomen ratapihoilla seisoo runsain mitoin venäläisiä junanvaunuja odottamassa paluuta kotiin.

Voisiko muutos olla pysyvä?

Vaikka lähinnä kaikki ajattelevat ihmiset toivovat Venäjän hyökkäyksen loppuvan mitä pikimmin, näkyvät sodan seuraukset vielä pitkään sotatoimien loputtua. Venäjää koskevat pakoitteet tuskin ovat poistumassa ihan lähiaikoina ja se mielessä nyt olisi järkevää sopeuttaa yhteiskuntaa niukkuuteen energiamarkkinoilla. Tämä koskee liikennettä, kuten IEA huomasikin, mutta myös esimerkiksi ruuantuotantoa. Samoin energiantuotannon vihreä siirtymä näyttäytyy uudessa valossa ja myös metsäteollisuus joutuu miettimään toimintansa uusiksi.

Käytännössä kaikki nämä sektorit ovat sellaisia, joissa rakenteet ovat jäykkiä ja tehdyt päätökset ohjaavat toimintaa pitkälle tulevaisuuteen. Tai ainakin investointien kuoletusajat ovat pitkiä. Nyt Venäjä-riskin räjähdettyä kaikkien silmille monet investoinnit menettävät arvonsa ja esimerkiksi Fortumilla on edessä on mittavia alaskirjauksia.

Seuraavia, muuttuneeseen tilanteeseen mukautuvia investointeja tehtäessä toteutunut riski ja edessä oleva saastuttamisen hinnan nouseminen kannattaa tietenkin ottaa huomioon. Yhteiskunnat joutuvat nyt vaihtamaan raiteita pakon edessä, mutta tämänhetkisen pakon loputtua, ei ole järkevää palata enää entisille raiteille.