Tämä meidän elämäntapamme ja kapitalistinen maailmantalous huolehtivat siitä, että meno ei ole reilua. Muista myös: Nestle on murhaa.

Joukko malilaisia asianomistajia syyttää kolmea suuryhtiötä ihmisoikeusloukkauksista Norsunluurannikon kaakaoplantaaseilla. Nestleä, Archer-Daniels-Midland Co:ta sekä Cargill Inc:iä syytetään lapsiorjien käytöstä. Kanteen on nostanut kansainvälinen työelämän oikeuksia ajava järjestö Labour Rights Forum.

Yhdysvaltain korkein oikeus torjui maanantaina 11.1. yhtiöiden vetoomuksen hylätä syytteet sillä verukkeella, että epäillyt rikokset ovat tapahtuneet Yhdysvaltain ulkopuolella. Korkein oikeus jätti voimaan alemman oikeusasteen joulukuussa 2014 tekemän saman suuntaisen päätöksen olla hylkäämättä kannetta. Yhtiöiden esitetään olleen tietoisia kaakaoplantaaseilla tapahtuvista ihmisoikeusloukkauksista, mutta niistä huolimatta ostaneet plantaasien tuotantoa ja tarjonneet teknistä sekä taloudellista tukea tuottajille.

Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun yhdysvaltalaisia yhtiöitä on asetettu oikeudessa vastaamaan tekemisistään muualla maailmassa ja vaikea tätä kehityskulkua on huonona pitää. Mikäli haluamme vapaat markkinat, tulisi tavaroiden ja pääomien ohella myös vastuiden liikkuvan vapaasti. Nykyisen asetelman, jossa ihmisten, tavaroiden ja pääomien liikkumiset eivät ole missään määrin synkassa voisi jopa pitää vapaiden markkinoiden perversiona.

Tämä oikeustapaus palautti myös mieleen Voiman vastamainoksen yli kymmenen vuoden takaa. Se on surullisen ajankohtainen edelleen, eikä paljon puhuttu yritysvastuu ole tuntunut oikein purevan.

Koska poliitikot ja yritykset ovat ilmeisen haluttomia puuttumaan näihin maailmakaupan ongelmiin, jää vastuu toimimisesta kuluttajien harteille. Ongelmaksi kuitenkin muodostuu se, että markkinoilla lähinnä kaikki joutuvat toimimaan markkinoiden ehdoilla. Vaikka reilun kaupan suklaata onkin saatavilla, ei reilua menoa ole tarjolla edes rahaa vastaan läheskään kaikilla tuotesektoreilla. Tämäkin teksti on naputeltu taatusti epäreilulla (mutta huolletulla ja pitkään palvelleella) kulutuselektroniikalla.

Valmiita vastauksia ei kannata minulta ainakaan kysellä, mutta kannustaisin kuitenkin kaikkia vastuullisia kansalaisia pohtimaan kulutuspäätöksiään pitkään ja hartaasti. Enemmän me ostoksillamme vaikutamme maailman tilaan kuin äänestyspäätöksillämme.   

Kuten todettua, kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun yhdysvaltalaisia yhtiöitä haastetaan Yhdysvalloissa oikeuteen muualla tehtyjen koiruuksien takia. Ehkäpä yksi parhaiten dokumentoiduista tapauksista on se, kun joukko nicaragualaisia banaaniviljelmien työntekijöitä kävivät taistoon ja hakivat korvauksia Dole Foodilta ja Dow Chemicalilta.

Ruotsalaisdokumentaristi Frederik Gertten teki tapauksesta BANANAS!*-dokumenttielokuvan ja joutui itse ongelmiin Dolen kanssa. Ongelmat kasvoivat niin isoiksi, että Gertten päätyi ohjaamaan samasta aiheesta ja omista kokemuksistaan myös Big Boys Gone Babanas -dokkarin.

Mikäli jengiä kyykyttämällä on mahdollista kasvattaa tuotto-odotuksia, niin epäilemättä jengiä myös tullaan kyykyttämään.