Monet ovat hämmästelleet Helsingin yliopiston päätöstä vaihtaa tiloissaan vuokralaisena ollut, maan suurimmalla valikoimalla varustettu kirjakauppa krääsäkaupaksi. Kirjakauppa Sivullisen tilalle muuttava Rusta tuo maailmaan lähinnä rompetta, joka on roskaa jo tehtaalta lähtiessään.

Yliopisto kuvaili tätä uutta vuokralaista etukäteen ”kansainväliseksi toimijaksi”. Kansainvälisyys on tunnetusti tärkeä arvo yliopistolle, mutta ehkä tämä ei ole sitä, kuinka tuo arvo on yleisesti ymmärretään. 

Yliopiston johdon toiminnan takana on tietenkin – vähintään osittain – sille asetetut vaatimukset ja vuokralaisen vaihto saattaa vaikuttaa järkevältä siirrolta ainakin hetkellisesti. Julkisuuteen noussutta vuokralaispolitiikkaa voi tarkastella myös hieman laajemmin. 

Mikä on yliopiston etu?

Suorien tulojen ohella vuokralaisten valinnassa on kyse yliopiston brändistä ja siitä, miten yliopisto integroituu ja hyötyy yhteistyöstä ympärillään olevien toimijoiden kanssa. Rustasta ei todennäköisesti ole yliopistolle vuokratulojen ohella mitään hyötyä, mutta Sivullisen kaltainen toimija hyödyttää yliopistoa muutenkin kuin suoraan rahallisesti. Tälle ei-rahalliselle arvolle ei ilmeisesti ole arvoa laskettu. 

Esimerkkinä Sivullisen yliopistolle tuomasta ei-rahallisesta hyödystä toimikoon vaikka tilaisuus, joka järjestettiin Sivullisessa samana päivänä, kun tieto kirjakaupan vaihtumisesta Rustaksi tuli julkisuuteen. Tuolloin Helsingin yliopiston professori Teivo Teivainen esitteli uutta kirjaansa täydelle tuvalle. Hänen akateemiseen tutkimuksensa perustuva kirja herätti siinä määrin kiinnostusta, että kaikki kustantajan paikalle tuomat teokset myytiin. Mikäli yliopiston tehtäviin katsotaan kuuluvan sen seinien sisällä syntyvien havaintojen ja ajatusten levittämisen laajemmalle, olisi virhe olla laskematta tämän kaltaiselle tilaisuudelle jotain arvoa. On hälyyttävää ja traagista, mikäli yliopiston johdolle ei ole annettu mittareita arvottaa tämänkaltaista näkyvyyttä ja julkista keskustelua. 

Sivullisen lavalla järjestetyt keskustelutilaisuudet taltioidaan ja niitä on ladattu Youtubeen yli 900 kappaletta. Videoilla ovat päässeet ääneen myös Helsingin yliopiston tutkijat. Oheisella videolla professori Teivo Teivainen keskustelee Hakaristin historia -teokseensa liittyviä.

Sivullisen vieressä vuosia sijainnut huonekaluliike Masku on poistumassa Kaisaniemestä, ja Yliopisto vuokraa tammikuusta alkaen Rustalle sekä Maskun että Sivullisen tällä hetkellä täyttämät neliöt. Kirjakauppa Sivullisen häätöä onkin julkisuudessa pyritty arvioimaan ja ymmärtämään liiketaloudellisesti perusteltuna siirtona. Tämä selitys ei kuitenkaan huomioi muutamaa seikkaa. Ensinnäkin Sivullinen on juuri se vuokralainen, joka on onnistunut tekemään tuosta vuosia tyhjillään ja vajaakäytöllä olleesta liikekiinteistöstä vetovoimaisen ja on luotettava vuokralainen, joka tarjoaa omistajalle varmaa tuloa. Toisekseen, Sivullista pyörittävän kirjakauppaketju Rosebud Booksin toimitusjohtaja Hannu Paloviita on tarjoutunut laajentamaan kirjakaupan toimintaa ja vuokraamaan myös Maskulta vapautuvat neliöt. Tähän tarjoukseen yliopisto ei halunnut tarttua, vaan on arvioinut Rustan itselleen arvokkaammaksi vuokralaiseksi.

Yliopiston päätös olla tarttumatta Paloviidan tarjoukseen näyttäytyy vielä omituisemmalta kun kävi ilmi, että Rosebud Books on maksanut viimeisen vuoden ajan Sivullisen tiloistaan vuokraa noin kaksinkertaisesti viereisen, jokseenkin samankokoisen liiketilan vuokranneeseen Maskuun verrattuna.

Jo tässä vaiheessa on selvää, että mainehaitta yliopistolle vuokralaisen vaihtamisesta on merkittävä, ja on epävarmaa, tuottaako vuokralaisen vaihtaminen tuota haittaa vastaavan taloudellisen hyödyn. Näin tarkasteltuna yliopiston johdon toiminta ei ole itsestään selvästi yliopiston etujen mukaista. 

Fantastinen yliopistouudistus

Helsingin yliopisto ei toimi tyhjiössä. Sen toimintaa määrittää osaltaan vuonna 2009 tehty yliopistolain uudistus, jota kokoomuksen puheenjohtajana toiminut Jyrki Katainen kuvaili “fantastiseksi”. Tampereen yliopiston tutkijatohtori Mikko Poutanen on tutkinut uudistuksen vaikutuksia ja vuonna 2023 hän totesi Voiman haastattelussa näin:

”Monet kokevat, että yliopisto ei enää voi olla talouden ulkopuolella, että se on tietotalouteen nivoutunut julkisrahoitteinen toimija, eräänlainen tiedontuotannon tehdas. Ajatus muuttaa yliopiston asemaa suhteessa kapitalistiseen arvontuotantoon ja liittää sen osaksi muuta kapitalistista tuotantokoneistoa.”

Yliopistojen tehtävien muuttuessa muuttuvat myös mittarit, joilla toiminnan onnistumista mitataan. Poutanen käyttää tähän liittyvistä arvostusten muutoksista puhuessaan termiä ”akateeminen kapitalismi”. Uuden yliopistolain myötä yliopistoille asetettiin uudenlaisia taloudellisia vastuita ja toisinaan nämä ajavat akateemisten arvojen yli sekä ohi. Valitut talouden mittarit omalta osaltaan yksipuolistavat yliopistojen toimintaa ja ohjaavat niitä suuntaan, joka ei tue yliopistojen perimmäistä tarkoitusta sivistyksen ja uuden tiedon tuottajana. 

Nämä uudenlaiset taloudelliset vaatimukset saattavat olla senkin taustalla, että Helsingin yliopisto kokee arvokkaammaksi pitää kivijalassaan (kattavasti myös akateemista kirjallisuutta myyvän) kirjakaupan sijaan krääsäkauppaa. Kenties näkemämme voisi hahmottaa niin, että tämmöistä se on, kun markkinoiden näkymätön käsi pääsee ohjaamaan yliopistoa. ”Fantastista”, jotkut epäilemättä ajattelevat.

Ristiriitaiset arvot

Yliopisto ei ole liikelaitos ja historiallisesti tarkasteltuna yliopiston pyörittäminen ei itsessään ole erityisen hyvä bisnes, eikä niitä bisnestarkoituksiin ole juurikaan perustettu. Yliopiston käyttämien kiinteistöjen hallinnointia kuitenkin usein nykyisellään bisneksenä tarkastellaan. Näin yliopiston ja sen rahaston tai kiinteistöyhtiön omistaman yhtiön tavoitteet eivät ole yhteismitallisia, mutta kuten nykyaikana on tapana, arvot on näemmä muutettu rahallisiksi. 

Kaisa-talon – jonka kivijalassa Sivullinen sijaitsee – omistaa Helsingin yliopiston rahastot, joka vastaa suoraan yliopiston johdolle. Rosebud Booksin toimitusjohtaja Paloviidan kanssa Kaisa-talon tiloista neuvotteli Helsingin Yliopistokiinteistöt Oy, vaikkei se ollut varsinainen vuokranantaja. Helsingin Yliopistokiinteistöt Oy on Helsingin yliopiston kokonaisuudessaan omistama yhtiö, joka hallinnoi useita yliopiston käyttämiä tiloja.

Helsingin Sanomissa Helsingin Yliopistokiinteistöt Oy:n toimitusjohtaja Jaana Ihalainen kertoi, että yliopisto on toiminut tässä vuokralaisasiassa ”arvojensa mukaisesti”. Kenties Ihalainen tietää mistä puhuu ja tämä vuokralaisen vaihtaminen on yliopiston arvojen mukainen siirto. Jos hyväksymme Ihalaisen arvion yliopiston arvojen mukaisesta toiminnasta, voisi olla hyvä hetki keskustella kyseisistä arvoista.

Helsingin yliopisto listaa nettisivullaan arvoikseen totuuden, sivistyksen, vapauden ja yhteisöllisyyden. Näistä arvoista ainakin ”sivistys” näyttäisi tulleen ohitetuksi vuokralaista vaihdettaessa. Tuskin ”yhteisöllisyydenkään” tavoite Rustan avulla täyttyy. Mitä “totuuteen” tulee, kirjakaupan häätö on totta ja Rustan ”vapaus” häädättää entinen vuokralainen tiloista toteutuu.

Jos hyväksymme, että tämä on yliopiston tavotteiden ja arvojen mukaista, voisimme tarkastella sitä, kuinka yliopiston kiinteistöjä laajemminkin hyödynnetään. Kaikki tietävät, ettei yliopiston pyörittäminen ole kummoinenkaan bisnes ja sikäli yliopiston kyky maksaa käyttämistään tiloista on hieman niin ja näin. Herää kysymys, ovatko yliopiston opetus- ja tutkimuskäytössä olevat tilat nykyään ollenkaan yliopiston arvojen mukaisessa käytössä? Yliopisto saisi epäilemättä paremman tuoton kiinteistöilleen, mikäli opiskelijat ja tutkijat siirrettäisiin edullisempiin tiloihin esimerkiksi itäisessä Virossa sijaitsevaan Narvaan ja samalla Helsingissä sijaitsevat kiinteistöt voitaisiin vuokrata hyvällä katteella kaupalliseen käyttöön. Opiskelijoiden asuminenkin tulisi Narvassa halvemmaksi kuin Helsingissä!

Tuntuisiko tämä ajatus toiminnan siirtämisestä Narvaan höpsöltä ajatukselta? Miksi? Sehän on Helsingin Yliopistokiinteistöjen toimitusjohtaja Ihalaisen kuvailemien arvojen mukaista toimintaa. Tai kenties välittömät tuotot kiinteistöistä eivät sittenkään ole yliopiston toiminnan keskiössä. 

Tilanteet muuttuvat

Yliopiston toimintaa voi tarkastella myös sen kautta, miten toiminta vaikuttaa yliopiston brändiin. Tarkastelun voimme aloittaa kymmenen vuoden takaisesta episodista.

Vuonna 2015 Helsingin yliopisto juhli 375-vuotista taivaltaan. Osana juhlallisuuksien valmistelua yliopiston johto lobbasi uutta nimeä tilojensa alapuolella sijaitsevalle Kaisaniemen metroasemalle. Kenties kyseessä oli vilpitön halu vaihtaa aseman nimi mahdollisimman kuvaavaksi. Taustalla saattoi vaikuttaa myös se, että yksi uuden Länsimetron asemista oli nimetty Aalto-yliopistoksi. On esitetty arvailuja siitä, että Helsingin yliopiston johdossa koettiin nöyryyttäväksi se, että Aalto-yliopiston kaltainen pienempi yliopisto oli saamassa oman nimikkoasemansa, mutta Helsingin yliopistolla ei moista ollut. Syystä tai toisesta metroaseman nimi vaihtui Kaisaniemestä Helsingin yliopistoksi.

Pian aseman nimen vaihduttua metroaseman yhteydessä sijaitsevaa Kaisaniemen Tokmannin nimi muutettiin – sinänsä ihan loogisesti – Helsingin yliopiston Tokmanniksi. Tästä Helsingin yliopiston johto ei pitänyt ja Tokmannia uhkailtiin lakimiehillä. Yliopistolla koettiin, että tässä ratsastetaan sen brändillä ja tahrataan sitä, mutta toisaalta yliopisto itse avasi pelin levittämällä brändinsä kattamaan myös metroaseman.

On tietenkin ymmärrettävää, että yliopiston johto koki tilanteen kiusalliseksi. Tätä ymmärrystä kuitenkin rapauttaa yliopiston vimma saada kymmenen vuotta myöhemmin krääsäkauppa Rusta kivijalkaansa. 

Ehkä perimmäinen ongelma Helsingin yliopiston Tokmannin tapauksessa olikin nyt tarkasteltavien “yliopiston arvojen” suhteen siinä, että yliopistolle ei ollut tulossa vuokratuloja. Tällä kertaa tilanne on toinen. Voisiko yliopiston brändin arvon arvioida sen (kenties) suuremman summan mukaan, mitä yliopisto uskoo saavansa Rustalta eikä Rosebud Booksilta?

Vaikka Helsingin yliopiston rahastojen kiinteistöllä, Kaisa-talolla ja Yliopistokiinteistöillä on varsin erikoistunut toimintaympäristö, niiden liiketoiminnan tavoitteet lienevät kaupallisen toimijan tavoitteita. Toiminnan onnistumista epäilemättä tarkastellaan ensisijaisesti taloudellisin mittarein, mutta ne toimivat tosiasiallisesti yliopiston brändin alla. Tilanne on sikäli epäterve, että toiminnan rahallinen tuotto lasketaan operatiivisen johdon saavutukseksi, mutta yliopistolle aiheutunut brändihaitta kaatuu johonkin muualle. Nyt onnistuttu brändäämään omistaja krääsäksi ja tätä voi pitää kaikkien päätöksentekoon osallistuneiden virheenä ja epäonnistumisena. Tätä voisi myös pitää esimerkkinä siitä, kun pohjimmiltaan ei-bisnestä tekevät organisaatiot yrittävät olla bisnesnokkelia ja osaamattomuuttaan tekevät hallaa muiden ohella myös itselleen.

Hate the Game, not the Player

Samalla, kun Helsingin yliopiston johdon päälle kaatuu elinikäinen henkilökohtainen häpeä ja yliopiston maine tahrautuu, on hyvä erottaa yliopiston tutkijat tapauksesta. Tutkijoilla tai juuri kenelläkään henkilökunnan jäsenellä ei ole ollut mitään sananvaltaa tässä asiassa. Vaikka Helsingin yliopiston toiminta on kunniatonta, ei se ole opiskelijoiden tai tutkijoiden syy.

Ehkä, ajan myötä, yliopiston johtokin reipastuu ja alkaa tarkastella yliopiston toimintaa muunkin kuin lyhyiden ja kenties myös kuviteltujen taloudellisten voittojen vinkkelistä. Luoja tietää, että Yliopistoilla on riittävän vaikeaa ilman toistaitoista ja väärine tavoitteiden ohjailemaa johtoakin. 

Rosebud Books on yksi Häiriköt-päämajan taustalla löytyvän Voima-lehden omistajista. Tämä saattaa vaikuttaa tai olla vaikuttamatta kirjoittajan edellä esittämiin tulkintoihin, mutta faktat ovat kuitenkin niin kuin ne on kirjoitettu.
Juttua päivitetty 15.8. klo 16.50, lisätty tieto Rosebudin ja Maskun maksamien vuokrien erosta.