– Globaalin etelän maissa ilmastonmuutokseen sopeutuminen on kynnyskysymys. Suomessa sopeutumisen tarpeesta puhutaan huomattavasti vähemmän kuin hillintätoimista.

Näin sanoo Kirsi Chavda, joka toimii Siemenpuu-säätiössäohjelmakoordinaattorina. Hänen mukaansa globaalin etelän maissa ihmisten elinolosuhteet ja toimeentulo ovat heikentyneet ilmastonmuutoksen seurauksena jo nyt ja vaaditaan paljon työtä ilmastonmuutoksen sopeutumisen edistämiseksi ja ilmastotuhojen estämiseksi ja korjaamiseksi.

Siemenpuu tukee paikallisia hankkeita kehittyvissä maissa

Työssään Kirsi hallinnoi globaalin etelän toimijoiden omien ympäristöhankkeiden rahoitusta ja järjestää niille niiden tarvitsemaa tukea, esimerkiksi etsii verkostoitumismahdollisuuksia ja auttaa hankehallinnossa. Hän tai Siemenpuu eivät itse toteuta hankkeita, vaan Siemenpuu tukee ja seuraa paikallisia hankkeita kehittyvissä maissa eri puolilla maailmaa, jotta niiden työ voisi onnistua mahdollisimman hyvin. Hankkeet on jaettu viiteen alaohjelmaan: metsäkysymyksiin, maaseudun naiset ja ruoka -teemaan, ilmasto- ja energiaoikeudenmukaisuuteen, oikeudenmukaiden siirtymä ekologiseen demokratiaan -teemaan ja biokulttuurisiin oikeuksiin. Ilmastonmuutos koskettaa kaikkia näitä teemoja.

Hankkeissa sekä hillitään ilmastopäästöjä että autetaan paikallisia yhteisöjä ja ihmisiä sopeutumaan ilmastonmuutoksen myötä muuttuviin sääoloihin. Tavoitteena on, että paikalliset yhteisöt voisivat organisoidummin toimia ilmastonmuutoksen puolesta. Toisaalta esimerkiksi paikallisen maatalouden vaaliminen auttaa sopeutumaan muuttuvaan ilmastoon.

– Aiemmin Siemenpuussa painotettu sosiaalisesta näkökulmasta tehtävään yhteisöpohjaiseen metsienkäytön hallintaan liittyvään työhön. Nykyään ajattelemme, että ilmastonmuutos koskettaa kaikkea mitä teemme, Kirsi kertoo.

Viljelijät opettavat toinen toisiaan

Kirsi on juuri palannut parin viikon työmatkalta Mosambikista, jossa Siemenpuu aloitti vast´ikään uuden hankeyhteistyön. Mosambikissa Siemenpuulla on kaksi uutta maaseudun naisiin ja ruokasuvereniteettiin liittyvää hanketta, joihin Kirsi kävi tutustumassa Maleman ja Ribauen savannimaisilla alueilla Mosambikin pohjoisosissa.

– Molemmissa Mosambikin hankkeissa naisviljelijöitä autetaan paikallisten järjestöjen tuella organisoitumaan paremmin, Kirsi selittää.

Lisäksi naisia koulutetaan agroekologisessa viljelyssä, eli viljelyssä, jossa käytetään erilaisia kestäviä viljelymenetelmiä. Toisessa hankkeista on käytössä latinalaisesta amerikasta peräisin oleva pienviljelijältä pienviljelijälle -menetelmä, jossa paikalliset kokeneet viljelijät kouluttavat viljelijäryhmiä uudenlaisten viljelymenetelmien käyttöön.

Koulutukseen kuuluu esimerkiksi kompostoinnin ja kateviljelyn käytäntöjen opettelua, jotta viljelymaa saadaan pysymään viljavampana ja paremmin kosteutta säilövänä. Lisäksi opetellaan muun muassa valmistamaan luonnonmukaisia torjunta-aineita. Ajatuksena pienviljelijältä pienviljelijälle -menetelmässä on, että opiskelu ei tarkoita kurssisalissa istumista, vaan sitä tehdään käytännön viljelytöiden lomassa ja opitaan kädestä pitäen. Paikallisilla viljelijöillä on kullakin oma maatilkkunsa, jossa he viljelevät omaa satoaan. Opintojen myötä heillä on lisäksi yhteinen maatilkku, jossa he harjoittelevat uusia viljelymenetelmiä ja ottavat niitä käyttöön sitten myös omilla palstoillaan.

Suurin osa Mosambikin väestöstä saa elantonsa omavaraisviljelystä.  Yleensä jokainen viljelijä viljelee satoa sekä perheen omaan käyttöön että myyntiin, jotta saadaan rahaa ostaa esimerkiksi ruokaöljyä, suolaa tai muita sellaisia ruokatarvikkeita, joita ei itse voida kasvattaa. Perinteisesti Mosambikissa viljellään esimerkiksi maniokkia, maissia, riisiä ja papuja. Koulutuksen myötä viljelylajikevalikoimaa on laajennettu tomaattiin, sipuliin, paprikaan, kaaliin ja yrtteihin. Tavoitteena on, että viljelijät voivat kerätä sadosta omat siemenensä ja viljelemään omilla siemenillä vuodesta toiseen.

Laajentamalla viljelykasvivalikoimaa pystytään paremmin sopeutumaan ilmastonmuutoksen seurauksiin. Vaikka jonkun kasvin sato ei jonain vuonna onnistuisikaan, yleensä joku aina onnistuu. Maaperä on agroekologisen viljelyn myötä paremmassa kunnossa, muun muassa koska viljelyssä ei käytetä kemiallisia lannoitteita ja torjunta-aineita. Hyvinvoiva viljelymaa kestää paremmin esimerkiksi eroosiota, joka voi ilmastonmuutoksen vuoksi voimistuvien sateiden myötä lisääntyä.

Ryhmässä naiset oppivat toisiltaan ja voivat vaihtaa kokemuksia ja tarkoituksena on myös, että lähialueiden vastaavat ryhmät tapaavat toisiaan samoissa merkeissä. Tulevaisuudessa koulutetut naiset voivat puolestaan kouluttaa oman alueensa muita naisia uusien menetelmien käyttöön.

– Hankkeen edetessä arvioidaan myös sitä, miten uusien viljelymenetelmien käyttöönotto on edistänyt viljelijäperheiden ravitsemusta ja toimeentuloa, Kirsi selittää.

Ilmastonmuutos hankaloittaa viljelyolosuhteita

Hankkeiden alueella Pohjois-Mosambikissa ilmastonmuutoksen aiheuttama sateiden ja muiden sääolosuhteiden epävakaus ja ennustamattomuus vaikeuttavat jo viljelijöiden työtä. Myös tuhohyönteisten määrä on lisääntynyt.

Kun sateiden ajoitus ja määrä ovat ennustamattomia, voi käydä niin, että viljelijät menettävät sadon. Jos näin käy, he yleensä menettävät myös mahdollisuuden saada siemeniä sadostaan talteen seuraavaa satokautta varten. Paikalliset viljelylajikkeet sietävät yleensä hyvin paikallisia viljelyoloja, Mosambikissa esimerkiksi kuivuutta. Jos omia siemeniä ei saada talteen ja joudutaan turvautumaan monikansallisten yritysten ostosiemeniin, menetetään paikallisten viljelylajikkeiden hyödyt ja viljelylajikkeiden monimuotoisuus kärsii.

Ilmastonmuutoksen merkit Mosambikissa ovat juuri olleet myös kansainvälisissä uutisissa, sillä maaliskuussa 2019 maahan iski poikkeuksellisesti kaksi voimakasta trooppista hirmumyrskyä. Maan pohjoisosissa sijaitseville hankealueille syklonit eivät suoraan vaikuttaneet, mutta toisen myrskyn mukanaan tuomat rankkasateet ylsivät niihin.

– Ilmastonmuutos on yksi ongelmien taustalla oleva syy, mutta syitä on muitakin, Kirsi kertoo.

Pienviljelijöiden viljelymaa on Mosambikissa valtion omistuksessa, mutta kun on viljellyt 20 vuotta samaa maapalaa, siirtyy maan käyttöoikeus viljelijälle. Suuret kaupalliset toimijat pyrkivät kuitenkin toisinaan ottamaan viljelymaan omaan käyttöönsä ilman neuvotteluja. Ne viljelevät isoilla maa-aloilla vientituotteita, kuten puuvillaa tai soijaa, jolloin ruuan tuottaminen paikallisiin tarpeisiin kärsii. Esimerkiksi toisella Siemenpuun hankealueella kiinalainen yhtiö oli välillä kaapannut pienviljelijöiden viljelymaan intensiiviseen riisinviljelyyn. Nyt hankkeen naiset ovat saaneet maansa takaisin, mutta viljelymaa oli tehoviljelyssä selvästi köyhtynyt.

– Tulevaisuudessa sykloneita tulee varmasti esiintymään entistä enemmän ja säätilat ovat entistä ennakoimattomampia, mikä tulee jatkuvasti vaikeuttamaan oloja maaseudulla. Kun tähän vielä yhdistää maankäytön muutosten paineet, on tilanne maaseudulla huolestuttava, Kirsi kuvailee.

Ihmisten aktivoituminen on keskeistä

Mosambik on yksi maailman köyhimmistä valtioista. Pääkaupunki Maputon väestö on selvästi koulutetumpaa ja rikkaampaa kuin maaseudun väestö. Kyseessä on aivan eri maailma kuin muu Mosambik.

– Sitä on vaikeaa ymmärtää suomalaisesta perspektiivistä, Kirsi sanoo.

Maaseudulla monet ihmiset eivät osaa lukea tai kirjoittaa, heillä ei ole virallisia syntymätodistuksia, eivätkä he välttämättä tiedä edes omaa ikäänsä. Ihmiset eivät yleensä omista autoa tai edes polkupyörää, vaan he pääsevät liikkumaan paikasta toiseen vain jalan. Tällöin liikkumisetäisyydet eivät voi olla kovin pitkiä. Sähköjä ei ole ja ihmiset joutuvat kävelemään kilometrien matkoja vain päästäkseen lataamaan puhelintaan latauspisteille. Järjestäytyminen on hankalaa, kun paikasta toiseen liikkuminen tapahtuu vain kävellen.

– Tästä kaikesta on aika suuri hyppäys siihen, että ihmiset osaisivat pitää huolta omista oikeuksistaan esimerkiksi valtiota vastaan, vedota lakipykäliin tai osaisivat vaikuttaa maansa hallitukseensa ilmastokysymyksissä. Esimerkiksi latinalaisessa Amerikassa tilanne on tässä suhteessa selvästi helpompi, Kirsi selittää.

Olosuhteisiin nähden Mosambikissa on kuitenkin tehty uskomatonta työtä. Järjestöjen tuella hankealueiden ihmiset ovat vastustaneet esimerkiksi norjalaisen eukalyptysplantaaseja omistavan yhtiön toimia kirjelmien kautta.

– Täytyy toivoa, että paikallisten ihmisten koulutustaso nousee, ihmiset tulevat tietoisemmiksi uhkista ja osaavat toimia paremmin omien oikeuksiensa puolesta. Esimerkiksi jos valtio on antanut monikansallisille toimijoille luvan ottaa paikallisten viljelijöiden maat käyttöönsä, täytyy paikallisten osata ja uskaltaa vastustaa näitä päätöksiä. Näin on monissa yhteisöissä jo tehtykin, Kirsi iloitsee.

[ilmastoterveisia]