Mies luki Sanna Ukkolan mies-kolumnin ja pohtii sen jälkeen vääristynyttä mieskuvaa.

Sanna Ukkola kirjoitti kolumnin miehisyydestä ja Twitter räjähti. Tai ainakin keskustelua syntyi. Itse luin Iltalehden julkaisemaan kolumniin pelkästään vitsinä. En ole suuttunut, pöyristynyt tai muutakaan vastaavaa. Lähinnä nauranut, koska se on niin jostain roskiksesta kaivettua kamaa, joka ei perustu tosiasioihin edes yhden lauseen vertaa.

Ukkolan kolumnia voi kuitenkin tarkastella tarkemmin, kun näin jälkikäteen ajattelen. Osin siksi, että kirjoittajalla on Iltalehden kautta melko suuri yleisö ja aiemmankin näkyvyyden kautta hänellä on ainakin jonkinlaista vaikutusvaltaa.

En nyt jaksa ottaa kantaa Ukkolan mietteisiin siitä, kuka maksaa treffeillä tai muuhun epäolennaiseen. Myöskin hänen pohdiskelu Indiana Jonesista maskuliinisen miehisyyden yläosattomana huipentumana ja väite moisten katoamisesta on täyttä höttöä, koska kyllä näitä mies-leffoja tulee edelleen ihan liukuhihnalta ja nykyään ne lihaksiaan esittävät näyttelijät vasta ovatkin pumpattuja. Herättää toki kysymyksiä Ukkolan populaarikulttuurin tuntemuksesta. Miessankarin viitta voi edelleen olla minkälainen tahansa. 

Ja hei Sanna, soijalattea en tiedä kenenkään juovan. Myös kauralaten saa kuule gluteenittomana. Tervetuloa 2020-luvulle.

Entä sitten nämä mainitut ”tossukat” ja ”betamiehet”, joita kukaan Ukkolan tuntemista naisista ei halua? Ukkola vetoaa tekstissään aiemmin viikolla Hesarissa ilmestyneeseeen seksologi ja psykoterapeutti Heidi Valastin mielispidekirjoitukseen. Tuota tekstiä purettiinkin pian ansiokkaasti Me Naisissa ja Valastin vastaukset heitoilleen vaikuttivat, no, ohkaisilta.

Ukkolan kolumnia on kuitenkin epäilemättä luettu ja klikattu ahkerasti ja esimerkiksi Miesten tasa-arvo ry. on jakanut sitä innoissaan, joten ainakaan heidän mielestä ”miesten tasa-arvo” ei taida koskettaa ihan kaikkia miehiä. Ukkola toteaa kyllä, että on tavoiteltavaa että mies saa olla sellainen kuin on, mutta silti pilkkaa avoimesti tietynlaisia miehiä. 

Tossukka ja betamies eivät ole neutraaleja sanoja.

Mutta onneksi Ukkola sanoo ääneen asian, jota ei kukaan uskalla sanoa ääneen! Miehet ja naiset ovat kuulemma erilaisia! Tätähän ei ole koskaan kukaan ikinä missään ääneen sanonutkaan. Huh, kiitos tästä. 

Ihmiset ovat toki ylipäätään erilaisia huolimatta siitä oliko muunsukupuolinen, nainen tai mies. Mutta onneksi joku uskaltaa sanoa tämän taas kerran ääneen, vaikka mitään ei enää saakaan sanoa.

Maskuliinisen alfamiehen vastakappaleeksi Ukkola asettaa vegaanipihvien perään itkevät betamiehet, vässykät, henkisesti kastroidut tossukat, heikkouttaan kitisevät lapatossut, tahdottomat puudelit ja Voimaa kyynel silmässä siteeraavat ovimatot, joita saa Ikeasta vitosella.

Naiset tekevät kuulemma virheen yrittäessään sulloa miehet pehmeän hoivaajan roolin ja tuo retoriikka on tuttua muistakin yhteyksistä. Missään Ukkola ei kuitenkaan tuo esille, keitä ovat nämä pahat miehiä kurmottavat naiset, mutta heitä kuulemma on, koska Ukkola niin sanoo.

Ukkolan käyttämä retoriikka miehistä on tongittu suoraan samasta kompostista kuin miesasiamiesten antifeministiset ja misogynistiset länkytykset. Ainoastaan termi ”cuck” puuttuu tästä repertuaarista, mutta kommenteissa tämäkin lienee korjattu.

Miehet ja pojat ovat moninainen joukko ihmisiä. Jokaiselle tulisi taata oikeus olla oma itsensä, kunhan ei omalla käytöksellään syrji, sorra tai muutoin  kohtele muita huonosti. Ukkolan harjoittama puhdas pilkka on haitallista ja syrjii miehiä, jotka eivät asetu ”alfamiehen” rooliin.

Itse olen reilusti yli kymmenen vuoden sotilasuran tehnyt ja käynyt urani aikana kolme kertaa kriisinhallintaoperaatioissa ja muutenkin harjoitellut kaikenlaista oletettavan miehekästä, kuten nyt vaikka ampumista ja savusukellusta. Samaan aikaan minut on ehditty joidenkin toimesta erottaa miehistä ja tuomita ties miksi betacuckiksi, koska olen feministi. Ensimmäistä kertaa pilkka osui vuonna 2015, kun minä ja muut miehet puolustimme lasten oikeuksia pukeutua miten vain ja harrastaa mitä vaan.

Itse kyllä kestän ihan mainiosti tämän Ukkolan ivan. Ei heiluta. Mutta en minä ole ainoa tätä tekstiä lukeva. Muistan kun joskus yläasteikäisenä koin jonkinlaista häpeää siitä, että en ollut koskaan edes harrastanut seksiä. En tiedä olivatko muutkaan, mutta puheet olivat ainakin todella kovia asian suhteen. Jos olisin tuolloin lukenut jotain Sanna Ukkolan kolumnin tai muuta vastaavaa, olisin todennäköisesti ollut henkisesti vielä enemmän romuna.

Keskustelua miesten roolista toki tarvitaan ja tästä voi olla samaa mieltä myös Sanna Ukkolan kanssa. Toisaalta, sitä keskustelua voisi käydä niin, ettei silkkaa ilkeyttään vähättele toisia muka tasa-arvon nimissä. 

Ja ”hyvesignalointi” on muuten termi, jonka jälkeen ei ehkä kannata ottaa mitään tekstiä vakavissaan.