Metsätalouden tarpeet ja ilmastokriisi sekä metsien monimuotoisuudelle asetetut tavoitteet ovat jyrkästi ristiriidassa keskenään. Metsäteollisuudelle ongelmia lupailee myös se, että tulevaisuudessa metsänomistaja voi saada puusta paremman korvauksen jättämällä sen metsään.
Metsäteollisuus on ollut Suomessa kansallinen ylpeyden aihe ja se on nähty vaurauden takeena. Suomi on vihreän kullan maa.
Metsäteollisuuden ympärille onkin rakentunut Suomessa ainutlaatuisen tiivis ryhmittymä eri alojen yrityksiä, niin sanottu metsäklusteri, jossa yritykset tekevät yhteistyötä ja täydentävät toisiaan. Kun esimerkiksi UPM lähti rakentamaan uutta tehdasta Uruguayhin, perässä seurasi muita kotimaisia firmoja. Mukana oli myös Ponsse, yksi maailman johtavista metsäkoneiden valmistajista, jonka koneet ovat elintärkeitä nykyiselle metsäteollisuudelle. Huipputehokkaiden harvesterien avulla metsä saadaan halki, poikki ja pinoon ennenäkemättömän tehokkaasti.
Metsäluonto köyhtyy
Tekniikan ohella meillä ylpeillään myös poikkeuksellisesta ja maailman huippua olevasta metsänhoidon ymmärryksestä. Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija ja yksi monitieteellisen BIOS-tutkimusyksikön perustajista Antti Majava kuitenkin kyseenalaistaa suomalaisen metsäosaamisen. Hänen mukaansa metsätalous on usein heikosti kannattava ja sen vaikutus luonnon monimuotoisuudelle ja ilmastolle on järkyttävä.
Ponsse Oyj on Pohjois-Savossa, Vieremän kunnassa Iisalmen kainalossa päämajaansa pitävä yritys, joka valmistaa metsäkoneita. Ponssen koneet perustuvat niin sanottuun tavaralajimenetelmään, jossa rungot katkotaan jo metsässä käytön vaatimiin mittoihin. Metsätyökoneen, eli harvesterin tietojärjestelmä seuraa hakkuuta tosiajassa ja kykenee ilmoittamaan asiakkaalle jo metsästä tiedot siitä, millaista puuta on saapumassa. Ponsse on yksi maailman suurimmista metsäkonevalmistajista ja Suomessa markkinajohtaja. Yhtiön lehdistötiedotteen mukaan vuonna 2019 yhtiön 14 000. metsätyökone luovutettiin UPM:lle joka toimitti sen ”Uruguayn savotoille. Metsätyökone on on tietenkin työkalu siinä, missä kirves ja sahakin ovat. Nykyaikaiset harvesterit ovat kuitenkin niin tehokkaita, että niiden voimalla metsät katoavat ennen näkemättömällä vauhdilla. Tohtoritutkija Antti Majava muistuttaa, että jopa alhaisen kehitystason kulttuuri pystyy hyvin tehokkaasti hävittämään metsät. Esimerkkinä tästä voi mainita Välimeren ympäristön antiikin Rooman, jossa metsät hakattiin laivojen raaka-aineiksi. Antiikin työkaluihin verrattuna nykyaikaisen harvesterin tehokkuutta on lähes mahdotonta edes sanallistaa.
Toteutuneen kehityksen takana on määrätietoinen toiminta.
”Metsien hoitoa Suomessa ohjaa metsäteollisuuden tarve tietyn tyyppiselle puuraaka-aineelle. Se tarkoittaa kuusta ja mäntyä, ja kaikki muu on vähän tiellä.”
Myös muut maankäyttöön liittyvät tekijät, kuten maatalous ja rakentaminen vaikuttavat luonnon monimuotoisuuteen, mutta merkittävästi vähemmän kuin avohakkuiden varaan rakennettu metsäteollisuus.
Teollisuuden tarpeet ohjaavat
Vaikka Suomi on äkkiseltään katsottuna isolta osin vehreän metsän peitossa, eivät kaikki vihreät alueet täytä kaikkien määritelmiä metsästä.
”Puupelto on ihan hyvä määritelmä silloin, kun metsässä pyritään tasaikäiseen yhden lajin kasvattamiseen”, Majava toteaa.
Metsänhoito tarkoittaakin usein sitä, että aiemmin monilajisen metsän tilalle istutetaan pääte- eli avohakkuiden jälkeen vain yhtä puulajia ja muut lajit poistetaan haittaamasta haluttua kasvua. Teollisuuden tarpeista arvioiden tehokkaasti kasvatetussa metsässä voi olla tämän jälkeen vain joitakin kymmeniä prosentteja lajistosta, jota metsässä oli ennen hakkuita.
Myös metsäteollisuuden väite, että puuta on Suomen metsissä ennätyspaljon, on harhaanjohtava. Suomen metsissä on kyllä nyt enemmän puuta kuin 1920-luvun alussa, jolloin valtion metsien inventointiohjelma aloitettiin.
”Tuolloin laajat alueet Suomesta oli hakattu paljaiksi ja metsien inventointi aloitettiin, jotta huolestuttavaa tilannetta voitaisiin seurata. Ilman puun teollista käyttöä meillä olisi puuta metsissä nykyiseen verrattuna moninkertainen määrä. Eroa voi hahmottaa vertailemalla kansallispuistojen ja talousmetsien puun määriä.”
Metsään jätetty puu voi pian olla kaadettua arvokkaampi
Nykyiset hakkuumäärät ovat myös taloudellisesti huteralla pohjalla. Antti Majavan työpöydälle BIOS-tutkimusyksikössä kuuluvat toisiinsa kietoutuvat, metsien käyttöön ja energiaan liittyvät kysymykset.
Kun suomalaista kehoitetaan ajattelemaan metsää, niin monien mieleen tulee epäilemättä kuva sadunomaisesta ikimetsästä. Harmillisesti tämä kuva ei kuitenkaan kuvaa suomalaista metsää erityisen hyvin. BioGone-vastamainoksessa näkyvä kuva poltetusta avohakkuusta puolestaan on yllättävän normaali näky. Kuva palaneesta avohakkuusta on otettu Etelä-Suomessa sen jälkeen, kun metsäyhtiö UPM on käynyt paikalla.
”Jo nykyiset hakkuutasot ovat hidastaneet metsän kasvuvauhtia, mikä tulee vaikuttamaan Suomen päästötaseeseen.”
Suomen hiilinielu on osoittautunut oletettua pienemmäksi ja hiilipäästöjen pitää vastaavasti kutistua. Mikäli tavoitteissa ei pysytä, täytyy Suomen ostaa päästöoikeuksia markkinoilta, mikä tulee kalliiksi.
Tällä hetkellä maailmalla käydään kauppaa ilmakehään päästetystä hiilestä ja todennäköisesti pian myös ilmakehään päästämättä jätetylle hiilelle arvioidaan hinta. Tämä tulee vaikuttamaan koko metsäalaan. Ilmaan päästetyn hiilidioksiditonnin hinnan arvioidaan nousevan pian yli sataan euroon ja lähitulevaisuudessa jopa yli kahteensataan euroon. Hiilensidonnasta saatettaisiin maksaa saman verran.
Hiilipäästöjen ohella myös monimuotoisuudelle – ja sen puutteelle – on tulossa hinta. EU:n uusi biodiversiteettistrategia on asettamassa valtioille merkittävästi suuremmat vaatimukset suojellun metsän pinta-alalle. Mikäli luonnon monimuotoisuutta ei kyetä suojelemaan, seuraa siitä pian myös rahallisia seuraamuksia. Vastaavasti metsiä suojeleville voi olla luvassa korvauksia.
”Hiilinielut ja monimuotoisuus tullaan arvottamaan korkeammalle tasolle kuin mitä teollisuus maksaa puuraaka-aineesta. Kansainväliset hiilimarkkinat olisivat valmiita maksamaan puusta enemmän silloin, kun se jätetään metsään. Samalla Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliitto MTK vastustaa tätä kehitystä henkeen ja vereen maanomistajien edun vastaisesti”, Majava toteaa.
Suunnitelmat uusiksi
Metsäteollisuuden eri toimijat ovat tehneet omia vähähiilikarttoja, mutta metsien kasvun riittävyyttä tai ympäristövaikutuksia ei ole luotettavasti arvioitu sen enempää alakohtaisesti kuin alojen välilläkään.
Suomalaista metsäosaamista on viety eri puolille maailmaa. Yksi osa tätä osaamisvientiä ovat olleet puupellot.
Majavan mukaan teollisuuden yhteenlasketut suunnitelmat edellyttäisivät vähintään 150 miljoonan kuution hakkuita vuodessa, kun metsissä kasvaa korkeintaan sata miljoonaa kuutiota puuta. Tarpeiden ja todellisuuden välistä kuilua on paikattu tuomalla puuta erityisesti Venäjältä, mitä ei voi pitää millään mittarilla tarkasteltuna kestävänä ratkaisuna.
Vastuu metsien käytön tulevaisuudesta ei lepää yksin yritysten harteilla. Valtio on Suomen suurin maanomistaja.
”Uudet vaatimukset metsien suojelusta astuvat pian voimaan, eikä Suomella ole strategiaa uudelle tilanteelle.”
Majavan mukaan valtion metsiä hallinnoiva Metsähallitus voisi ottaa keskeisen roolin monimuotoisuustavoitteiden toteuttamisessa, koska sen omistuksesta löytyy suojelun kannalta arvokkaita vanhoja metsiä. Se, että Metsähallitus ei tätä tee on seurausta siitä, sen omistama Metsätalous oy on hämmentävällä tavalla vapautettu muita toimialoja koskevasta ympäristövaikutusten arvioinnista ja viranomaisvalvonnasta.
”Sen toimintakulttuuri on vääristynyttä, eikä toiminta oikeasti hyödynnä ketään – edes Metsätalous oy:tä. Mikäli Suomi ei pääse monimuotoisuustavoitteisiinsa, niin on odotettavissa valtavia sakkoja.”
Pois puun energiankäytöstä
Nykyään noin puolet hakatusta puusta poltetaan energiaksi osana metsäteollisuuden prosesseja, ja tämän lisäksi merkittävä osa puusta päätyy poltettavaksi muutaman vuoden sisällä. Polttaminen on tehottomin tapa hyödyntää puuraaka-aine ja Majavan mukaan puun energiakäytöstä tulisikin luopua ensi tilassa.
”Mikäli puun polttaminen loppuisi ja raaka-aine hyödynnettäisiin lopputuotteisiin, säästettäisiin jo puolet hakatusta metsästä. Metsäteollisuuden pitää tehostaa toimintaansa kuten muidenkin alojen.”
Antti Majava pitää äärimmäisen tärkeänä sitä, että mietimme perustavalla tavalla uusiksi tapaamme tarkastella metsiä. Majavalla on esittää summittainen ehdotus oikeammasta linjasta:
”Jos mietimme, kuinka tuottaa raaka-ainetta teollisuudella samalla monimuotoisuutta suojellen, voisi meillä olla yksi kolmasosa suojeltua metsää, kolmasosa eri ikäistä ja avohakkuutonta metsää ja sitten kolmasosa puupeltoja eli maksimaalisen tehokkaasti teollisuuden tarpeita palvelevaa metsää.”
Mikäli puun polttaminen lopetettaisiin, ei tämä edes olisi täysin utopistinen tavoite.
Hakatessaan metsiä valtio amputoi osia itsestään Kulttuuriperinnön yhtäaikainen syöminen ja säästäminen on vaikeaa, mutta kenties mahdollista. Pyrkimyksiä tähän suuntaan on nähty läpi koko itsenäisen Suomen historian.…
Metsien Suomi vai puupelto? ”Suomi elää metsästä”, sanotaan. Tämä voi pitää paikkansa, jos tarkastelemme väitettä esimerkiksi sotien jälkeisen metsäteollisuuden ja viime vuosina heränneen biotalouskeskustelun…
Häiriköiden koronavuosi 2020 Vuosi 2020 toi Häiriköillekin pitkän lomautuksen ja perui monet opetuskeikat. Toisaalta ehdin järjestämään vuoden aikana viisi näyttelyä, joista kolme rakentui…
Ruokajärjestelmä muutoksen edessä Kun marjanpoimijat Ukrainasta ja Thaimaasta eivät päässeet kesällä 2020 koronapandemian vuoksi maahan totuttuun tapaan, Suomessa heräsi huoli marjasadon jäämisestä poimimatta. Kotimainen…
Näemmekö hiilinielua puilta? Hiilensidonnasta puhuttaessa huomio kiinnittyy usein puunrunkoihin, vaikka maaperä voi olla merkittävämpi tarkasteltava.
