Luonnontilaisten vanhojen metsien katoaminen on luonnon monimuotoisuuden kannalta katastrofaalista. Merkittävä osa Suomen luonnonmetsistä on valtion omistamilla mailla ja valtion tulisi pitäytyä hakkaamasta niitä. Metsäyhtiöiden puolestaan pitäisi lopettaa luonnonmetsistä hakatun puun ostaminen. Toistaiseksi valtio ei ole pitäytynyt eivätkä metsäyhtiöt lopettaneet.

Pandat ovat vakiinnuttaneet asemansa luonnonsuojelun symbolina, eikä vähiten siksi, että Maailman luonnonsäätiö WWF on valinnut sen maskotikseen. Pandojen arvo näkyy esimerkiksi siinä, että monien on helpompaa kohdistaa luonnonsuojelutarpeeseen liittyvät ajatuksen etäisen ja söpön pandan kaltaiseen eläimeen kuin lähelle omaa elinpiiriä. 

Valokuvaaja Perttu Saksa päätti tuoda pandat eteläsuomalaiseen vanhaan metsään.

”Eteläisessä Suomessa ei ole enää lainkaan täysin koskemattomia luonnonmetsiä ja vanhoja metsätalouskäytön ulkopuolella olevia metsiä on paljon vähemmän kuin pohjoisessa, sielläkin vain muutama prosentti metsistä. Käytännössä nämä elinympäristöt ovat uhanalaisempia kuin pandakarhut, joiden suojelun eteen tehdään töitä.”

Saksa yhdisti kuvissaan eläintarhoissa kuvaamansa pandakarhut kotimaisiin suojelualueisiin. Odottamaton yhdistelmä herättää pohtimaan omaa suhdetta luontoon ja sitä, minkä näkee suojelun arvoisena.

Ehkä pandat pitäisi asuttaa Suomen metsiin, jolloin ne voitaisiin vihdoin nähdä suojelemisen arvoisina.

Liike metsien puolesta

”Metsäliike on sai alkunsa syksyllä 2021 Suomussalmen Karttimonjoella. Metsähallitus ilmoitti tekevänsä hakkuita siellä kahden ison luonnonsuojelualueen välillä olevassa ekologisessa käytävässä ja aktivistit saapuivat paikalle. Siellä kävi Greenpeacen ja Elokapinan porukkaa ja yhteistyö toimi hyvin”, Metsäliikkeen aktiivi Minka Virtanen kertoo.

Ympäristöliikkeen sisällä olikin jo pidempään muhinut ajatus siitä, että yhteistyötä pitäisi lisätä. Pian mukaan liittyi myös luontoliittolaisia ja järjestöjen ulkopuolisia kiinnostuneita. Virtanen muistuttaa, että ”yhteistyössä on voimaa ja erilaisilla toimijoilla on erilaisia vahvuuksia.”

Metsäteollisuuden ja maan hallituksen näkemys vuosittaisesta metsien hakkuiden määrästä Suomessa on 140 miljoonaa kuutiota, kun taas tutkijat asettavat kestävien hakkuiden määrän 55-65 miljoonaan kuutioon. Ero näkemyksissä on valtava ja toteutuvan linjan merkitys Suomen luonnon monimuotoisuudelle ja hiilinieluille on ratkaiseva. Metsäliike pyrkii ohjaamaan yhteiskuntaamme raiteille, jotka johtaisivat kestävään tulevaisuuteen. 

”Tavoitteena olisi, että hakkuut pysyisivät koko maassa sellaisella tasolla, että voisimme selvitä ilmasto- ja biodiversiteettikriisistä.”

Metsäliikkeen vaatimukset voi jakaa kolmeen osaan: Viimeiset luonnonmetsät pitää suojella. Kattavasti eri puolilla Suomea 30 prosenttia metsistä pitäisi suojella niin, että eri metsätyypit huomioidaan. Lopuksi koko maan hakkuutasot pitää laskea ekologisesti kestävälle tasolle.

Luonnon tärkeydestä puhuttaessa monien mietteet kohdistuvat pandojen kaltaisiin söpöihin ja pörröisiin lajeihin ja lähellä oleva ja arkinen voi tuntua vähemmän olennaiselta. Virtasen mukaan olisikin hienoa innostua myös sammalista tai sienistä, jostain hyönteisestä tai kovakuoriaisesta.

”Meidän pitäisi laajentaa käsitystä siitä, mikä on suojelemisen arvoista. Jokainen voi ottaa luupin käteen ja mennä katsomaan vaikka lähipuun runkoa, josta avautuu ihan uusi maailma.”

Mutta on pandoilla ja liito-oravilla erityinen arvonsa. Ne ovat elinympäristöstään tarkkoja indikaattorilajeja, joiden menestys kertoo ympäristön tilasta laajemmin. 

Metsäliikkeen työkalupakki on ollut monipuolinen. Aktivistit ovat muun muassa osoittaneet mieltään eduskunnan istuntosalin lehtereillä ja alkuvuodesta liike luovutti metsäyhtiö UPM:lle taiteilijoiden ja kulttuuriväen avoimen kirjeen luonnonmetsien puolesta. Tänä vuonna Aalistunturilla poliisi on ottanut kiinni hakkuita vastustaneita aktivisteja, jotka eivät suostuneet poistumaan paikalta. Virtasen mukaan valikoimasta löytyy ”koko vapaassa demokratiassa tarjolla oleva kansalaisvaikuttamisen kirjo”.

”Kyselyissä noin 80 prosenttia kansasta on ilmoittanut, että luonnonsuojelua pitäisi lisätä. Siksikin aloimme kouluttamaan halukkaita.”

Vuonna 2023 Metsäliike julkaisi noihin koulutuksiin perustuvan, vapaasti ladattavissa olevan Metsäaktivistin oppaan. Toimeen tarttumisen ohella Virtanen toivoo, että voisimme säilyttää luontosuhteemme sellaisena, kuin se on lapsilla.

”Lapset eivät koe samallaista erillisyyttä ympäristöstään. Meidän tulisi vaalia vähemmän ihmiskeskeistä maailmaa, jottemme vieraantuisi luonnosta aikuistumisen myötä. Olemme kuitenkin luonnosta ja toisistamme täydellisen riippuvaisia.”

Taideperformanssien ja mukaan toimintaan kutsuttujen taiteilijoiden avulla toimintaan Metsäliike on saanut myös keinon puhutella yleisön tunteita tavalla, joka ei välttämättä perinteisemmillä taiteen keinoilla onnistuisi.

”Taiteella on voima herättää ihmisissä tunnereaktioita ja kyseenalaistaa käsityksen siitä, mikä on vaikkapa arvostettua. Taide voi tehdä aktivismin järjellisistä tavoitteista ymmärrettäviä kehollisesti ja tunnetasolla.”