Olette varmasti huomanneen viimeaikaiset uutiset kanadalaisten koulukotien (lue: tuhoamisleiri) mailta löytyneistä nimettömistä haudoista. Jumalan ja kanadalaistemisen nimissä alkuperäiskansojen lapsia pakotettiin 1800-luvulta alkaen koulukoteihin, joissa heistä pyrittiin hakkaamaan, näännyttämään ja raiskaamaan oma kulttuuri pois. Ja kyllähän siinä myös lapsia kuoli. Viimeiset näistä koulukodeista suljettiin 1990-luvulla.

Samalla, kun tieto olosuhteista ja tehdystä on levinnyt, ovat alkuperäiskansat itse vaatineet hautojen etsimistä. Ja kun on etsitty, on myös löytynyt. Kanadan totuus- ja sovintokomission selvityksissä on listattu yli 4000 kuolonuhria, mutta oikean luvun arvioidaan olevan jopa 15000. Voi se uhriluku tosin enemmänkin olla, koska kouluihin on pakotettu yhteensä jopa 150 000 lasta.

Puolet näistä koulukodeista oli katolisen kirkon pyörittämiä.

Oliko tämä kaikki jotenkin uutta ja yllättävää? Ei oikeastaan.

Haastattelin vuonna 2009 kanadalaista pastori Kevin Annettia, joka on käynyt taistoa alkuperäiskansojen oikeuksien puolesta jo 1990-luvun alkupuolelta saakka. Annettin ristiretki intiaanien oikeuksien puolesta alkoi, kun hän sai vuonna 1992 pastorin viran Port Albernista, näivettyvästä metsurikaupungista Kanadan itärannikolla. Saavuttuaan uuteen kirkkoonsa Annett havaitsi, että kaupungin asujaimisto oli jakautunut kahtia, ”valkoiseen” ja alkuperäisväestöön.

Annettin mukaan ”kaupungissa vallitsi ja vallitsee edelleen täysin apartheidin kaltainen tila”.

Pian Port Alberniin saavuttuaan Annett alkoi ihmettelemään tätä jakoa ja sitä ettei alkuperäiskansojen jäseniä kirkossa näy. Nopeasti hänelle selvisi juuri se, mitä nyt kaikki kauhistelevat. Kuolemat olivat kaupunkilaisten tiedossa, mutta niistä vaiettiin, koska onhan tuollainen tosi kiusallista.

Moninaisten tekemisien ohella Annet uhkaili oikeustoimilla jo toistakymmentä vuotta sitten (muodollisesti Kanadaa johtavaa) kuningatar Elisabet II:ta, paavia ja Kanadan pääministeriä. Hän totesi, että nämä ovat asemansa puolesta vastuussa Kanadan valtion ja kirkon tekemistä rikoksista. Ja oikeassahan hän toki olikin.

Viime viikkojen aikana Kanadassa on sytytetty tuleen ainakin seitsemän kirkkoa. Vaikka moinen ei tehtyä korjaa tai tuo kuolleita takaisin tai selvinneitä korjaa, ei tätä varsinaisesti yllättävänä voi pitää. Eikä kukaan kanadalainen voi oikeasti väittää, ettei näistä synneistä olisi tiedetty.

Annettin touhuihin voi tutustua myös hänen ohjaaman, vuonna 2006 julkaistun The Unrepentent -dokumenttielokuvan kautta. Löytyy (italiaksi tekstitettynä!) Youtubesta.

Jos kirkkojen tuleen tuikkaaminen onkin melko ymmärrettävä reaktio, niin voi keskustelua vastuusta pyrkiä käymään myös hieman vähemmän tuhoisalla tavalla. Samoin kun Kanadassa, niin myös Yhdysvalloissa alkuperäiskansojen kohtalo on ollut karu. Ja siis tuo raja Yhdysvaltojen ja Kanadan välillä on tietenkin eurooppalaisten vetämä, eli sikäli tapahtumia rajan molemmin puolin on hyvä tarkastella näin samalla.

Vuosisatojen sorron ja tuhoamisen jälkeen 2000-luvulla alkuperäiskansat ovat joutuneet taistelemaan rajan molemmin puolin jäljellä olevien maidensa puolesta, kun jättimäisiä öljyputkia on haluttu vetää niiden läpi. Yksi hienoa tapa reagoida näihin nähtiin, kun parodiaa hyödyntänyt Indigenous Pipeline Council -ryhmä lähti vastaamaan samalla mitalla.

Alkupeäsikansoja edustavat jäsenensä lähtivät valmistelemaan ruumiiden siirtoja haudoistaan, jotta öljyputki saadaan vedettyä suunnitellulla reitillä. Poikkeuksellista tapauksessa oli vain se, että tällä kertaa haudat eivät kuuluneet alkuperäiskansoille, vaan eurooppalaisten jälkeläisille, siis valkoisille.

Toiminnan soveliaisuutta voi aina tarkastella niin, että vaihtaa roolit päittäin. Jos on ihan välttämätöntä ja siksi ookoo rakentaa öljyputki, tai vaikka olympialaisten kelkkarata alkuperäiskansojen maiden ja hautuumaiden halki, niin miksi moista ei voisi tehdä myös läpi kristittyjen hautuumaan?

Vaikuttaako snadisti kreisiltä? No, miksi sitten ne oikeasti putkia vetävien argumentit eivät vaikuta yhtä hulluilta?