Mikä yhdistää Miss Helsinki -kilpailua ja Postia? Molemmat kunnostautuivat kulttuurisessa omimisessa ja kolonialistisessa eksotisoimisessa.
Kulttuurisesta ominen on puhuttanut viime vuosina melkoisen paljon ja laajalti. Siltikin se tuntuu tulevan yllätyksenä joillekin. Miss Helsinki -kilpailu sonnusti kilpailijansa ”inkkaripäähineisiin”, koska ne näyttävät ihanan hienoilta ja eksoottisilta (yllä kuvakaappaus Miss Helsinki -kilpailun Instagram-seinältä).
Miss Helsinki -kilapilun dirika Martina Aitolehti vakuuttaa päähinevalinnan saaneen kritiikin tulleen täysin yllätyksen. Olen melkein valmis uskomaan selityksen, että päätöstä tästä ei tehty silkkaa ilkeyttä ja välinpitämättömyyttä. Mutta vain melkein. Martina Aitolehti on itse saanut vastata kritiikkiin poseerattuaan feikkisaamenpuvussa ja kukapa missimaailmaa seuraava ei muistaisi skandaalia, joka seurasi siitä, kun Carola Miller poseerasi myöskin feikkisaamenpuvussa Miss Maailma -kilpailussa. Ei tämän reaktion ainakaan ihan puskista olisi pitänyt tulla.
Nyt kävi näin. Tämä kuvassa näkyvä kommnetti katosi Miss Helsinki -kilpailun internetistä. Mutta eihän mikään nettiin päässyt milloinkaan netistä katoa. Kuvakaappaus NYT.fi.
Mistä tässä kaikessa sitten on kyse ja miksi Suomessa saamelaiset kommentoivat Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen kulttuurisen pääoman ryöstökalastusta? Jukka Jouhki kommentoi ilmiötä AntroBlogissa.
”Appropriaatiokritiikin perusidea on yksinkertainen: älä matki alkuperäiskansoja. Suomessa keskustelu on keskittynyt lähinnä saamenpukujen tai niitä muistuttavien vaatteiden käyttöön muiden kuin saamelaisten toimesta. Pohjois-Amerikassa kritiikin kohteena on usein valkoinen valtaväestö, joka käyttää alueen alkuperäiskansojen symboleja kuten päähinettä tai toteemia. Kriittisimmillään kulttuuriappropriaatiokritiikki voi kohdistua jopa moottoripyöriin, tatuointeihin ja – kyllä – treenattuihin lihaksiin, jotka keskiluokka on anastanut työväenluokalta.”
”Usein käytetty oikeutus alkuperäiskansojen kulttuurien ja kielten hyödyntämiselle on kulttuurien välinen inspiroituminen tai lainaaminen, joka immateriaalioikeusjärjestelmässä onkin sallittua. Immateriaalioikeusjärjestelmässä suojataan tietynlaisia tuotoksia esimerkiksi tekijänoikeudella, mallioikeudella, patentilla tai tavaramerkillä. Oikeudenmukaisuuden näkökulmasta inspiroituminen tai lainaaminen voi kuitenkin tapahtua vain sellaisten kulttuurien ja kansojen välillä, joilla on ainakin periaatteessa tasavertaiset mahdollisuudet päättää yhteisistä pelisäännöistä ja immateriaalioikeuksien avulla suojattavissa asioista.
Alkuperäiskansat eivät ole olleet laatimassa näitä pelisääntöjä.”
Alppihiihtäjä Tanja Poutiainen juhlisti uransa loppua pukeutumalla saamenpukuun. Carola Miller puolestaan edusti Suomea Miss Maailma -kilpailuissa samoin saamenpuvussa. Kumpikaan henkilöistä ei ole saamelainen, eivätkä puvutkaan oikeasti olleet sitä. Monet saamelaiset kokivat nämä pukeutumisratkaisut syvästi loukkaaviksi. KUVA: Suohpanterror
Kyse on pitkälti valtarakenteista ja siitä, kenen kulttuuri jyrää. Itsekin olen tässä lähipäivinä törmännyt kommentteihin, joissa hyvin toimeentulevat valkoiset heteromiehet toistelevat, että ”Ei nyt voi jonkun kulttuuri olla noin vähästä kiinni”. Samat tyypit tahoillaan kauhistelevat maahanmuuttoa ja huutavat rajoja kiinni, jotta suomalainen kulttuuri pelastuisi. Ristiriita much?
Ja se, mikä tapahtuu yhdelle alkuperäiskansalle, vaikuttaa myös toiseen. On aivan luontevaa, että Suomessa esimerkiksi saamelaisen puuttuvat tämän kaltaiseen perseilyyn. Muutkin saavat puuttua. Tämän saman jankkaaminen on kyllä hieman rasittavaa, mutta sitä ilmeisestikin pitää jatkaa kunnes se menee jakeluun.
Saamelaisnuorten kommentti muuten poistettiin Miss Helsingin seinältä ja se blokattiin kommentoimasta.
Entäpä sitten Posti? Katsokaa nyt tätä mainosta.
Että näin Suomessa vuonna 2017. Onko mahdollista, että mainostoimistoissa ja yritysten markkinointiosastoilla on töissä väkeä, joilla ei vaan ole mitään käryä ympäröivässä maailmassa käytävästä keskustelusta? Kun postilta kyseltiin Twitterissä, että mitäkös ihmettä tämä nyt taas, kertoi Postin että ”Kampanjassa ihannoidaan rentoa otetta arkeen”. Sehän meni ihan 5/5.
Ja otetaan tähän loppuun vielä pätkä Jouhkilta, jotta muistaisimme, että maailma ei ole mustavalkoinen ja absoluuttisia rajoja ei voi vetää.
”Kulttuuriseen lainaamiseen suhtaudutaan antropologiassa useimmiten kriittisesti, jos sen kohteena on etninen vähemmistö jonka historiaan sisältyy ns. valtaväestön harjoittamaa sortoa. Samalla ihmiskunnan historia on antropologisessa mielessä yhtä pitkää kulttuurista appropriaatiota. Sekä hienot että huonot ideat ja ideologiat, esteettiset objektit ja muut materiaalisen ja mentaalisen kulttuurin tuotteet leviävät, inspiroivat ja ärsyttävät ihmisiä. Kulttuurista omimista ja lainailua on tapahtunut aina: hehkulamppuja käytetään kaulakoruna, natsiunivormuja seksileikeissä ja ympäri Suomea syödään karjalanpiirakoita. Kulttuuriseksi omimiseksi nimetään kuitenkin vain pieni osa tällaisia ilmiöitä. Siitä puhutaan, kun vähemmistöryhmä pyrkii suojelemaan omaa kulttuuriaan.”
PS. Ja sanotaan nyt tähän varmuudeksi, että ei, en minä pillastu, jos vaikka lapset leikkivät inkkareita tai löytöretkeilijöitä. Me puhutaan nyt tyystin eri asiasta.
Kaikkien omaisuutta? Kulttuurinen appropriaatio viittaa kulttuurien välisen valtasuhteen vinouman myötä syntyviin epäreiluihin lainaussuhteisiin. Ilmiö vaikuttaa myös saamelaisten identiteettiin.
Kuka kuuntelee saamelaisia? Saamelaisten ihmisoikeudet eivät toteudu Suomessa. Ihmisoikeusliitto listaa tähän liittyvät keskeisimmät ongelmakohdat.
Performanssi politiikasta ja pornosta Cicciolina on sekä idealistinen pornotähti että karnevalistinen poliitikko. Ristiriitaisetkin roolit istuvat yhteen kummasti, kun niistä rakentaa performatiivisen kokonaisuuden.
Terve, ja kiitos kaloista Särkänniemen delfiiniepisodi olisi vähemmän surullinen, jollei se olisi ollut nähtävissä jo kaukaa. Se myös kuvastaa varsin hyvin yhteiskuntamme suhdetta eläimiin.
