Kävin ensi kerran Intiassa vuoden 2012 syksyllä. Nykyään maa on minulle kuin kolmas koti Suomen ja Yhdysvaltojen ohella. Minulla on ystäviä ympäri maata, eikä intialaisten vieraanvaraisuutta voita mikään. Pari euroa maksava kasvisateria pohjoisintialaisen moottoritien varresta pesee minkä tahansa Michelin-ravintolan tarjonnan.

Matkustan Intiaan 2-3 kertaa vuodessa tutkimaan aurinkovoimaa, sähköntuotantoa, ilmastonmuutosta, metsäkatoa ja muita ympäristöasioita. Viime vuonna olemme muun muassa testanneet Intian maaseudun sähköistämisohjelman tehokkuutta ja arvioineet aurinkovoiman vaikutuksia syrjäisten ja pienten kylien elämään ja elinoloihin.

“Ensimmäisellä reissullani Intiassa ymmärsin todella, miten epäoikeudenmukainen ilmastonmuutos on.”

Ensimmäisen reissuni kohokohta oli vierailu Toni-kylään. Uttar Pradesh -osavaltion tasankojen vehreys oli aivan upeaa Delhin melun ja saasteiden jälkeen. Koko matka oli oikeastaan pelkkää sattumaa. Etsin jotain uutta sapattivapaata varten, ja olin aiemmin Princetonin yliopistossa tutustunut intialaiseen mieheen, ystävääni Arunabha Ghoshiin, joka toimii nykyään Council on Energy, Environment and Water (CEEW) -nimisen delhiläisen järjestön toimitusjohtajana. Hänestä oli oikein hyvä idea, että tulisin pariksi viikoksi käymään. Aurinkovoimalle oli kuulemma kysyntää ja teimme kylässä asiasta pienen kyselytutkimuksen.

Kylän asukkaiden kasvihuonekaasupäästöt olivat aivan minimaaliset. Joillain oli sähköt kotona ja valot joskus päällä, toisilla ei sitäkään. Kenelläkään ei ollut autoa ja kukaan ei ollut koskaan istunut lentokoneessa. Ensimmäinen haastateltavamme, noin 50-vuotias mies, ei omistanut mitään muuta kuin vanhan polkupyörän. Hän teki toisten pelloilla töitä ostaakseen ruokaa itselleen ja sairaalle äidilleen. Nämä ihmiset eivät ilmastonmuutosta ole aiheuttaneet, mutta he kärsivät siitä ensimmäisten joukossa. Maanviljelijät kertoivat minulle tulvista ja kuivuudesta, jotka ovat pahentuneet viimeisten vuosien aikana ja ajaneet monta perhettä köyhyyteen ja velkaan huonon sadon vuoksi. Tutkimus kertoo, että Intiassa äärimmäiset sääilmiöt satokaudella aiheuttavat itsemurhia.

Intiassa ilmastonmuutos aiheuttaa inhimillistä kärsimystä ja uhkaa yli miljardin ihmisen tulevaisuutta. Maan pieni keskiluokka elää kuin rikkaat amerikkalaiset, mutta valtaosalla ihmisistä päästöt ovat edelleen matalalla tasolla. Intialaisten näkökulmasta on väärin, että amerikkalaiset ja eurooppalaiset vaativat päästövähennyksiä eivätkä itse tee paljon enemmän. Silti Intian oma ilmastotyö on jo alkanut. Pääministeri Modi on sitoutunut 175 gigawattiin uusiutuvaa energiaa vuoteen 2022 mennessä. Se on aika paljon, kun otetaan huomioon, että nykyisin Intian koko sähköntuotannon kapasiteetti on noin 340 gigawattia. Intiassa on useita järjestöjä, jotka tekevät väsymättä työtä kestävämmän tulevaisuuden puolesta.

“Intian ilmastotyö motivoi.”

Mikään maa maailmassa ei tarvitse niin paljon energiaa tulevaisuudessa kuin Intia. Väestö kasvaa ja talous kasvaa. Jos Intia sijoittaa puhtaaseen energiaan, ilmastonmuutoksen torjuminen on vielä mahdollista. Jos Intia rakentaa hiilivoimaa niin kuin Kiina aikoinaan, maailman ilmaston tilanne muuttunee pahempaan suuntaan nopeasti. Uusiutuvan energian kilpailukyky ja Intian ilmastoherätys antavat kuitenkin toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Viime vuonna Intia lisäsi uusiutuvaa sähkökapasiteettia yli 13 gigawattia, kun taas hiilivoiman kapasiteetti kasvoi vain noin kaksi gigawattia.

———————————————————————————

Teksti on osa Ilmastoterveisiä Etelästä -hankkeen blogisarjaa, jossa julkaistaan globaalin etelän ilmastotoimijoiden kirjoituksia. Seuraa hanketta Facebookissa!

[ilmastoterveisia]