On aina pysäyttävä kokemus huomata, että EU-maassa sorretaan kansalaisia ja rajoitetaan sananvapautta. Harvemmin näistä kuitenkaan puhutaan, vaikka toiminta olisi kuinka arkipäiväistä.

Espanjassa vuosittain järjestettävät ja maan tärkeimmät taidemessut – ARCOmadrid – alkoi taiteen sensuroinnilla. Keskiviikkona 21.2., hieman ennen tämän vuotisia avajaisia provokatiivisesta taiteestaan tunnetun Santiago Sierran Presos políticos en la España contemporánea -teossarja (”Poliittiset vangit nyky-Espanjassa”) poistettiin messuhallin seinältä.

Teossarja koostuu 24 mustavalkoisesta kuvasta, joissa oli muun muassa Katalonian ja Baskimaan itsenäisyyden puolesta puhuneiden ja työskennelleiden poliitikkojen, aktivistien, taiteilijoiden ja toimittajien kasvokuvia pikselöityinä. Vaikka kuvissa esiintyvien henkilöiden kasvot oli peitetty, olivat he tunnistettavissa kuvien yhteydessä olevista kuvauksista ja titteleistä sekä saamistaan tuomioista ja syytteistä.

Poliisi oli käynyt tutustumassa teoksiin jo edellisenä maanantaina ja lopulta aloitteen sensurointipäätöksestä oli tehnyt Madridin messukeskusta pyörittävän IFEMA-yhtiön johtaja Eduardo López-Puertas. López-Puertas kertoi, että tavoitteena oli ”välttää polemiikkia”.

Taiteilija Sierra kommentoi sensurointipäätöstä Facebookissa varsin suorasanaisesti ja totesi, että: ”Tämän kaltaiset teot antavat merkitystä ja perustelevat taideteoksen”. Vaikka teossarja on yhä takavarikoituna on se jo myyty nimettömänä pysyttelevälle keräilijälle 80 000 euron hintaan ja messuilla on yhä myynnissä kirja, jossa sensuroidut kuvat näkyvät.

Sierran teossarja puuttuu Espanjassa äärimmäisen herkkään aiheeseen, mutta tätä aihetta ei juurikaan käsitellä esimerkiksi Suomessa. Katalonian itsenäistymispyrkimyksistä kyllä tuli hetken aikaa loputtomana virtana uutissilppua, mutta kyse on verrattomasti laajemmasta ja syvemmästä ongelmasta. Uudessa Voima-lehdessä on sattumalta artikkeli, joka käsittelee aihetta.

”Espanja on jaettu seitsemääntoista itsehallintoalueeseen vuoden 1978 perustuslaissa. Alueet määräytyivät joko historiallisten kuningaskuntien tai esimerkiksi maakuntien pohjalta. Näillä alueilla on oma lippunsa ja parlamenttinsa, mutta niiden autonomiataso vaihtelee. Muun muassa Baskimaa kerää omat veronsa, kun taas monien itsehallintoalueiden verotuksesta päättää keskushallinto.”

Katalonian itsenäisyysäänestys muistutti täällä Suomessakin Espanjan sisäisestä hajaannuksesta, mutta tuo hajaannus ei tosiaan rajaudu Kataloniaan.

”Katalonia ei suinkaan ole ensimmäinen itsenäisyyttä tavoitteleva itsehallintoalue Espanjassa. Baskimaa on pyrkinyt samaan jo vuosia. Vaikka nämä kaksi itsehallintoaluetta ovat poliittisesti ja historiallisesti hyvin erilaisia, yhteistä niille on se, että kummatkin ovat kyseenalaistaneet Espanjan alueellisen hegemonian ja saaneet vastineeksi kärsiä keskushallinnon tyytymättömyyden seuraukset.

Kummankin kohdalla keskushallinnon harjoittamasta väkivallasta on puhuttu julkisesti hyvin rajoitetusti, jos lainkaan. Katalonian kansanäänestyksen aikaista poliisiväkivaltaa ja myöhempiä pidätyksiä on kritisoitu julkisesti hyvin vähän. Baskimaassa väkivalta on aina liitetty lähes yksinomaan ”Baskimaa ja vapaus” -järjestö Etaan, eikä itsenäisyysliikkeen vastaista väkivaltaa ole juurikaan mainittu kansainvälisessä uutisoinnissa. Katalonian viimeaikaiset tapahtumat tarjoavat oivan tilaisuuden nostaa esille myös Baskimaan itsenäisyystaistelun ja siihen kohdistetut sortomenetelmät.”

Siinä, missä virkakoneiston kovakouraisuus on ollut yksi tapa kohdata erimieliset, on Espanjassa säädetty myös lakeja, jotka ovat perin ongelmallisia:

”Vuonna 2015 Espanjan rikoslakia uudistettiin. Tarkoituksena oli muun muassa sopeuttaa se Etan tulitauon jälkeiseen ’rauhan’ aikakauteen. Terrorismin käsitettä kuitenkin laajennettiin huomattavasti: uudessa rikoslaissa esimerkiksi kansalaistottelemattomuutta, julkisen rauhan rikkomista ja auktoriteettihenkilön (poliisin) vastustamista pidetään terrorismina. Uusi rikoslaki tunnetaan yleisesti nimellä ’suukapulalaki’ (Ley Mordaza), ja sitä vastaan äänestivät kaikki puolueet paitsi konservatiivinen PP.

On selvää, että vaikka Eta onkin luopunut aseistaan, terrorismin uhkaa ei ole haluttu poistaa Espanjan poliittisesta käsitteistöstä. ’Terrorismina’ pidetään nyt Espanjan rajojen sisällä monenlaisia mielen­ilmaisun muotoja. Monet uskovat, että uuden rikoslain päällimmäinen tarkoitus onkin tukahduttaa kaikenlainen toisinajattelu ja valtion ja sen instituutioiden vastainen kritiikki.”

Näyttää siltä, että nämä toisinajattelun tukahduttamispyrkimykset ovat voimissaan myös taidemaailmassa.

Taiteen avulla on kommentoitu ennenkin ja ohessa esimerkki Baskimaalta, jossa kiinnitettiin huomiotta baskiaktivisteja kohtaan käytettyyn väkivaltaan.