Sitra on palkkaamassa itselleen uuden yliasiamiehen. Jälleen kerran valinta näyttäisi kohdistuvan eläköityneeseen porvaripoliitikkoon.

Nähdäkseni viisi vuotta sitten olisi pitänyt käydä laajaa keskustelua siitä, millainen vastuutehtävä pääministeriys on ja siitä, voiko tuosta vastuusta irtisanoutua kevyin perustein. Pääministerinä vuosina 2011-2014 toiminut Jyrki Katainen näet livisti vastuusta varsin vähäisen julkisen keskustelun saattelemana.

Tätä keskustelua pääministerin vastuusta olisi pitänyt käydä laajalla pohjalla ja valtakunallisella tasolla – olihan kyseessä meidän kaikkien yhteinen pääministeri. Samoin olisin arvostanut tähän vastuunpakoiluun liittyviä kommentteja kokoomukselta.

Pääministeripuolue kokoomus olisi tosiaan voinut kantaa hieman vastuuta ja selittää avoimesti, että mitäs touhua tämä tämmöinen. Erityisen kiinnostavaa tämä kokoomuksen kommentointi olisi ollut senkin puolesta, että puolue oli ollut tiiviisti mukana politiikan kärkikahinoissa jo pidempään, mutta silti Kataista ennen oli 20 vuoden kuiva kausi pääministeriydestä. Ja sitten, kun siihen vallan kahvaan päästään kiinni, niin otetaan loparit, kun näyttää hankalalta hommalta. Tätäkö on vastuullisuus?

Toki ymmärrän yksilötason valinnan olla ottamatta tulevassa olevaa paskaa käteen ja mieluummin lähteä päivän politiikasta (ja äänestäjistä) etäällä olevaan tosi hyväliksaiseen hommaan. Mutta kyllä tuo päätös oli totaalisen sopimatonta pääministerille.

Ja nyt tuon ulkomaan komennuksen päätyttyä on kiva tulla fiilistelemään ja juomaan Sitran kahveja. Kyllä minä hieman kiukkuinen olen tämmöisestä.

Populismia tutkinut dosentti Emilia Palonen muuten pitää Kataista poikkeuksellisen taitavana populistina:

”2000-luvulla Suomen politiikan tunnetuimpana populistina ei suinkaan tulisi pitää perussuomalaisten Timo Soinia vaan kokoomuksen Jyrki Kataista. Määritelmällisesti populismi hakee tyhjiä merkitsijöitä ja luo poliittisia rajoja. Kaikkein tehokkainta on omia itselleen termejä vastapuolelta ja samalla lisätä erilaisia poliittisia vaatimuksia omaan listaansa. Ikään kuin neutralisoida politiikkaa ja politisoida sitä samaan aikaan.

Juuri kun politiikasta oli tullut likaista ja epäilyttävää tai pelkät tikapuut vallan paikoille, kokoomus onnistui tuomaan feelgoodia politiikkaan. Hyvän mielen kampanjoissa ei tarvinnut niinkään ajaa omia vaatimuksia tai politiikkoja. Kunhan loi ’meitä’ eli ryhmää, johon muut tahtoivat kuulua.”

Saatan minä myös ymmärtää Sitran päässä olevaa ajattelua tässä yhteydessä. Katainen kuitenkin on mitä ilmeisimmin erittäin pätevä poliitikko ja epäilemättä hän on erinomaisen verkostoitunut. Itse tietenkin toivoisin, että hän voisi tuoda (mahdollisen) Sitra-komennuksen myötä jotain muutakin kuin teflon-pinnan ja tavan livistää tiukan paikan tullen.

Lisäksi toivoisin vilpittömästi, että kiinnostavia tutkimuksia ja keskustelunavauksia viime aikoina tehtaillut Sitra ei profiloituisi eläköityneiden poliitikkojen loppusijoituspaikkana. Sitra ja me ansaitsemme parempaa.