Teksti Häirikkö

Jokavuotisen Älä osta mitään -päivän voisi muuttaa astetta radikaalimmaksi.

Vuodesta 1992 järjestettyä kansainvälistä Buy Nothing Dayta, eli Älä osta mitään -päivää vietetään kiitospäivän jälkeisenä perjantaina. Tänä vuonna se on 29.11. eli tänään.

Syy tämän nimenomaisen perjantain valitsemiseksi on se, että Yhdysvalloissa joulusesonki on perinteisesti startannut todenteolla tuona päivänä. Ostoshuuman käynnistävä päivä tunnetaan myös nimellä Black Friday.

Älä osta mitään -päivän julkilausuttu tavoite on, että kukaan ei ostaisi mitään kyseisenä päivänä. Todellinen tavoite tietenkin on kiinnittää ihmisten huomio kulutuskäyttäytymiseensä: siihen, kuinka paljon tuhlaamme rahaa ja luonnonvaroja turhaan kuluttamiseen.

Vaikka suinkaan kaikki eivät ostosteluaan päiväksi lopeta, julkilausumaton tavoite saattaa täyttyä monien shoppailijoidenkin kohdalla. Se, että edes tiedostamattaan kiinnittää huomiota kulutuskäyttäytymiseen yhtenä päivänä vuodessa on jo askel oikeaan suuntaan. Sinänsä sillä nyt ei ole väliä, ostaako perjantain ruuat jääkaappiin valmiiksi jo torstaina.

Suurin arvo ÄOM-päivällä on kuitenkin symbolisella tasolla. Samalla kun mainokset toitottavat jatkuvan kuluttamisen mantraa, on ihan ookoo lyödä kapuloita alati kasvavan kulutuksen rattaisiin.

Suomessa ÄOM-päivän osaksi on muodostunut vastamainoskilpa Mainoskupla. Tänä vuonna Mainoskupla käynnistyy juuri tänään. Kaikille avoin kilpailu on tuottanut historiansa aikana briljanttia mainoskritiikkiä. Osa on rutinoitujen ammattilaisten tekemiä, osa amatöörien alkuvoimaisia räjähdyksiä.

Video on Mainoskuplan satoa vuodelta 2005.

***

Ostamisesta pidättäytymistä voi kyllä pitää perusteltuna ja jopa radikaalina kannanottona nykyistä – jatkuvaan tuotannon kasvuun perustuvaa – talousjärjestystä vastaan. Mutta riittääkö se? Pitäisikö kritiikki viedä vieläkin pidemmälle?

Tämän kysymyksen Adbuster-lehti esitti hiljattain. Alkuperäistä Buy Nothing Dayta perustamassa olleen lehden Facebook-sivulla ilmoitettiin, että marraskuun 29. päivän pitäisi olla Do Nothing Day, Älä tee mitään -päivä.

Vaatimukselle on hyvät perustelut.

Suurtyöttömyyden keskellä osa työvoimasta ahkeroi entistä suuremman työtaakan alla. Yhteiskunnan resurssien allokoinnin kannalta ei varmastikaan olisi huono asia, jos työkakku jakaantuisi mahdollisimman tasaisesti. Tietenkään yhden päivän mittainen pidättäytyminen työskentelystä ei muuta järjestelmää – se kuitenkin voisi olla oikeansuuntainen signaali.

Toimittaja Emilia Kukkala kirjoitti marraskuun alkupuolella Kansan Uutisiin työn tuottavuuden kasvun ja vapaa-ajan määrän kehittymisen epäsuhdasta. Viimeisen parinsadan vuoden kuluessa elintasomme on toden totta noussut, mutta vielä kovempaa vauhtia on noussut se työn tuottavuus. Kukkala pohti, että osan tuottavuuden kasvusta voisi vaikka kanavoida työajan lyhentämiseen.

”Kenelle lopulta onkaan kannattavaa pitää ihmiset kiireisinä, mielissään vain yyteet, sähkölasku ja kauppalista? Työaikaa on Suomessa lyhennetty viimeksi 1917. Olisiko pikkuhiljaa aika uuteen jakoon?”

On tietenkin ilmiselvää, että työajat liike-elämässä eivät leikkaannu yksinkertaisesti sillä, että poliitikot niin sanoisivat. Viikonlopun venyttäminen kolmipäiväiseksi ei varmasti onnistuisi. Maailma ei pysähtyisi siihen, että eduskunta ilmoittaa perjantain vapaapäiväksi. Se tuskin kuitenkaan olisi merkityksetöntä, jos ”virallista” työaikaa lyhennettäisiin.

Muutos olisi kaikkea muuta kuin helppo. Kun Ranskassa yritettiin lyhentää työviikko 35-tuntiseksi, prosessi oli kivulias. Vasemmistohallitus runnoi asetuksen läpi vuonna 2000, mutta oikeisto vastustaa sitä vielä vuosia myöhemmin verisesti ja on pyrkinyt kaatamaan sen.

Suomessa taas eduskunnasta Elinkeinoelämän keskusliiton toimariksi loikannut kokoomuksen Jyri Häkämies viritteli viime vuonna keskustelua työviikon pidentämisestä. Puuttumatta työn tuottavuuteen ja sen kasvuun, tätä voi pitää hassuna vaatimuksen varsin korkean työttömyyden aikana.

Ahdinkomatkat on vuoden 2008 Mainoskuplan satoa.

Vietän jälleen Älä osta mitään -päivää eksistentiaalisen kriisin ja itsereflektion kourissa – ja jään jälleen kerran miettimään, että onko sillä väliä, ostanko tänään mitään. Tai että pitäisikö tässä vaivautua töihin alkuunkaan.