Ylioppilaskirjoituksissa on käytetty useammankin kerran aineistona Häiriköt-päämajan vastamainoksia. Näin jälleen tällä kertaa. Me ulkopuolisethan emme tietenkään tiedä mitään tämmöisiin liittyviä etukäteen ja uutiset tapahtuneesta kantautuvat korviimme aina hyvin satunnaisesti. Aina näistä ei edes kuule, mutta nyt kävi ilmi, että syksyn kirjoituksissa meidän Rambo: First Blood Part II -elokuvan julisteen ja Jeesuksen toisen tulemisen yhdistävä vastamainos oli aineistona evankelisluterilaisen uskonnon kokeessa.

Hurraa.

On elähdyttävää, että teokset, jotka tuntuivat 2000-luvun ensimmäisinä vuosina jonkinlaisena keskisormen heristelynä yhteiskunnalle ovat näin päätyneet osaksi yhteiskunnan rakenteita. Koska kapina kapinan takia ei ole meitä koskaan kiinnostanut, ei tämmöinen kehitys harmita Häiriköt-päämajan henkilökuntaa ollenkaan. Päinvastoin. Näyttää siltä, että olemme onnistuneet ohjaamaan systeemiä hieman (mielestämme) oikeaan suuntaan ja olennaisen äärelle.

Koekysymys kuului seuraavasti:

”Jeesus vastamainoksessa

Analysoi, miten Voima-lehdessä julkaistussa vastamainoksessa käytetään kristillisiä teemoja, ja pohdi vastamainoksen sanomaa. Hyödynnä vastauksessasi myös tekstikatkelmaa.”

Vastamainoksen tueksi oli liitetty myös katkelma haastettelusta, jonka annoin Kirkko ja kaupunki -lehdelle:

”Mainosten kieli leikittelee asioiden hienovaraisilla merkityksillä. Ilmaisu on äärimmilleen hiottua. Toimittaja ja kulttuurihäirikkö Jari Tammisen mukaan markkinoinnin kieli muistuttaa runoutta, mutta tavoitteet ovat päinvastaisia.

Siinä missä runous avaa lukemattomia tulkintamahdollisuuksia, markkinointi on kuin suppilo, josta tulee ulos vain yksi tiukasti rajattu ajatus. Mainos on yksisuuntainen viesti, jonka vastaanottajan halutaan toimivan tietyllä tavalla.

Taiteen ja aktivismin rajapinnassa elävät vastamainokset ovat kulttuurihäirintää, jonka nimi on johdettu sodankäyntiin liittyvästä termistä. Kuten radiohäirintä, myös vastamainokset aiheuttavat häiriöitä viestin lähettäjän ja vastaanottajan välille.

– Vastamainos näyttää katsojalle sen, mikä on normaalisti piilossa katseilta. Se tutkii parodian keinoin asioita, joita mainos edustaa, mutta joita se ei kerro kuluttajalle, Tamminen sanoo.”

Avoin tulkinnalle

Vastamainoksia koskee tietenkin samat lainalaisuudet kuin kaikkia muitakin teoksia. Kun tekijä päästää sen hyppysistään, siirtyy valta tulkinnasta yleisölle. Tekijä voi korkeintaan kertoa, mitä hän halusi teoksella sanoa, mutta ainahan sieltä voi löytää mitä sattuu. Se on sitä taiteen taikuutta. 

Tällä kertaa Ylioppilastutkintolautakunta vaikuttaa olleen ajatuksineen hyvin samoilla linjoilla kuin tekijätkin, ja oli ilo lukea lautakunnan julkaisemaa Hyvän vastauksen piirteet -listaa. Monia näitä hyvän vastauksen piirteet -listalla mainituista asioista nostin itsekin esille kahdessa artikkelissa, jotka teokseen liittyen kirjoitin. Nostan kuitenkin yhden kursivoidun esimerkin lautakunnan mietteistä ja siihen liittyvän katkelman omista artikkeleistani (Huom: tietenkään teoksen merkitykset eivät tyhjene näihin katkelmiin).

”Vastamainos herättää kysymyksen kristillisen etiikan ja kristinuskon historian jännitteisestä suhteesta, mitä tulee sotaan. Sanoman voi tulkita olevan, että kristinusko on sotia ja väkivaltaa ihannoiva, edistävä tai aiheuttava uskonto.”

Haastetelin uskonnon roolia suomalaisen rauhanliikkeen historiassa tutkivaa Itä-Suomen yliopiston väitöskirjatutkija Rony Ojajärveä aiheesta:

”[Ojajärvelle] on muodostunut melko hyvä kuva siitä, miten sotaa on oikeutettu meilläkin kristinuskolla.

’Erityisesti 1920–30-lukujen aikana Suomeen kehittynyt äärioikeistolainen liike profiloitui vahvasti luterilaiseksi. Elias Simojoen, Olavi Kareksen ja K. R. Kareksen kaltaisia luterilaisia pappeja toimi usein Lapuan liikkeen kaltaisten proto-fasististen liikkeiden johtohenkilöinä. He lietsoivat venäläisvihaa ja kommunismin pelkoa pyrkien samalla militarisoimaan yhteiskuntaa. Lopullisena tavoitteena oli korvata parlamentaarinen demokratia kristillisellä, autoritaarisella ja nationalistisella valtiojärjestelmällä. Aluksi jopa Lapuan liikkeen kaltaiseen väkivaltaiseen ääriliikkeeseen suhtauduttiin Suomen kirkossa suopeasti, koska liikkeen nähtiin puolustavan kristillistä uskoa ’saatanalliselta’ kommunismilta.'”

Kaiken vastamainoksen teemaan liittyvän ja sen ylioppilaskokeessa käsittelemisen synnyttämän ilon ohella riemua tuotti myös se, että nyt jengi on oikeasti lähilukenut kaikkea sitä pikkupiperrystä, mitä tuohon vastamainokseen ahdoimme. Graafikon kanssa lisäsimme sinne yksityiskohtia kerrassaan nörtteinä ja hihittelimme nokkeluuksille. Samalla mielessä kävi, että näinköhän kukaan ikinä niitä kaikkia sieltä bongaa ja jaksaa lukea pikkupränttejä niin tarkasti. No, tällä kertaa kannatti pipertää ja nyt niitä on sitten luettu. 

John Rambo, veriuhrin antanut