70 prosenttia maapallon pinnasta on veden peitossa, ja ihmiset ovatkin pitkään nähneet meret pohjattomina kaatopaikkoina, samoin kuin ehtymättömänä runsaudensarvena, josta voi ottaa saalista ja resursseja rajattomasti.
Pohjattomia tai rajattomia meret eivät kuitenkaan ole. Ihminen on osoittanut kykenevänsä yhtä aikaa täyttämään meret muoviroskalla ja kalastamaan lajin kuin lajin sukupuuton partaalle. Ihminen joutui pitkään sopeutumaan luonnon asettamiin rajoihin, kunnes teollistuminen näennäisesti vapautti meidät moisesta. Tosin luonnon rajallisuus ihmisen jälkien kestämiseen käy alati ilmeisemmäksi. Olemme tilanteessa, jossa ihmiskunnan pitää alkaa itse kantamaan vastuu tekemisistään ja rajoittaa ympäristölle haitallista toimintaansa.
Ongelmaan pitää tarttua niin paikallisesti kuin planetaarisestikin.
Muovia enemmän kuin kalaa
Muovi on mahtava materiaali, paitsi väärään paikkaan joutuessaan. Maailman valtamerissä on viisi jättimäistä aluetta, jonne merivirrat kuljettavat muoviroskaa erityisen paljon. Näistä suurin sijaitsee pohjoisella Tyynellämerellä ja tunnetaan nimellä Tyynenmeren jätepyörre. Sen kooksi on arvioitu noin kolme kertaa Ranskan pinta-ala. Jätepyörteet eivät ole kiinteitä kelluvia roskalauttoja, vaan ne muodostuvat eri kokoisista ja laatuisista muovinkappaleista, joita ajelehtii veden mukana. Mikromuovin määrän arvioidaan ylittävän alueella moninkertaisesti eläinplanktonin määrän.
Sen lisäksi, että kalapuikkoihin liittyy kalakantojen romahdus ja kalastusvälineiden tuottama merten roskaantuminen, nivoutuvat ne myös Putinin aloittamaan hyökkäyssotaan. Vaikka kalapuikkoja valmistavat yhtiöt (mm. Findus) ovat ilmoittaneet liittyvänsä Venäjä-boikottiin, suurin osa kalapuikkojen raaka-aineesta ostetaan Venäjältä. Venäläinen kala kuitenkin prosessoidaan muualla, jolloin pakkaukseen ei tarvitse merkitä sen venäläistä alkuperää.
Kaikkiaan maailman merissä olevan muovin määrän arvioidaan ylittävän pian merissä elävien kalojen määrän kiloissa mitattuna. Tämä kuitenkin on vain valistunut arvio ja oikeasti kukaan ei tiedä varmaksi kuinka paljon ja millaista muovia merissä on, tai mihin kaikkialle se oikeastaan on kerääntynyt. Arvioiden mukaan meriin kuitenkin kipataan vuosittain vähintään 8 miljoonaa tonnia (8 000 000 000 kg) muovia lisää.
Suomen ympäristökeskus SYKEssä tehdään Itämeren muoviroskaan liittyvää tutkimusta. Tilanne Itämerellä poikkeaa valtamerien tilanteesta. Kun Tyynenmeren roskalautan muovista arviolta noin 80 prosenttia on peräisin kalastus- ja kalankasvatus-välineistöstä, arvioidaan niiden muodostavan noin viidesosan Itämerestä muovijätteestä. Kalaverkot ovat monipuolisen viheliäinen muoviroskan laji.
Haamuverkon henki
SYKEn vanhempi tutkija Pekka Kotilainen on mukana Re:Fish-hankkeessa, jonka tavoitteena on vähentää vapaa-ajan kalastuksesta peräisin olevan roskan määrää Itämeressä. Hänen mukaansa Itämeri on globaaliin tilanteeseen nähden vähämuovinen, mutta tilanne kotimerellämme on kaukana hyvästä.
”Itämeren eri alueilla tilanne on hyvin erilainen sekä roskan että erityisesti kalanpyydysten suhteen. Jos mennään eteläiselle Itämerelle, niin siellä on todella paljon verkkokalastusta ja samoilla alueilla myös paljon troolikalastusta. Puhumme konfliktialueista. Kaksi eri tyyppistä kalastusmenetelmää samalla alueella voi johtaa esimerkiksi siihen, että trooli voi vetää vahingossa jonkun toisen verkon mukanaan ja verkosta tulee niin sanottu haamuverkko.”
”Arvioiden mukaan muovinen limupullo hajoaa luonnossa noin 450 vuodessa. Tämä on tietenkin arvio jo siksi, että muovia ei ole noin kauaa tuotettu. Ensimmäiset koskaan tuotetut muovipullot voivat siis vallan mainiosti vieläkin velloa maailman merissä, ja niiden hajoamisprosessi on vasta alkanut. Muovi ei kuitenkaan maadu, vaan jauhautuu vähitellen pienemmiksi ja pienemmiksi hippusiksi. Vähitellen se päätyy mikro- ja nanomuovina osaksi ravintoketjua. Tutkimus mikro- ja nanomuovin vaikutuksesta eliöille on vielä alkutekijöissään, mutta jo nyt muovista irtoavien kemikaalien haittavaikutukseksi on havaittu muun muassa alentunut hedelmällisyys.” Lisää muovista ja muovipulloista täällä.
Haamuverkko on itsessään muovijätettä ja vähitellen pienemmiksi osiksi hajotessaan se päätyy osaksi ravintoketjua. Haamuverkkojen ongelmana ei kuitenkaan ole pelkästään mikromuoviksi jauhautuminen.
”Vaikka haamuverkot eivät ole enää kenenkään hallussa tai hallittavissa, ne jatkavat kalan, ja myös lintujen ja merinisäkkäiden, pyytämistä.”
Kotilainen kuitenkin korostaa sitä, että merestä tai merenrannalta löytyvän muoviroskan alkulähdettä on usein vaikea arvioida. Mitä pienemmistä muovinpalasista puhutaan, sitä vaikeampaa tunnistaminen on. Esimerkiksi styroksin pala voi olla peräisin niin kalaverkon kohosta kuin lomalailijan kylmälaukustakin. Alueelliset erot korostuvat jälleen. Asutuksen lähellä yleisin yksittäinen muoviroska on tupakantumppi, luonnontilaisilla rannoilla niitä löytyy paljon vähemmän. SYKEn tutkijoiden käytyä Itämeren suojelualueen luodoilla ja saarilla, joihin rantautuminen on kiellettyä ilman erillistä lupaa, odotti heitä loputon määrä muun muassa laivojen kiinnitysköyden pätkiä, muovilaatikon palasia, jalkineita, ulkomaalaisia muovipulloja ja ruokapakkauksia, jotka vaikuttivat olevan peräisin pääosin ohi seilanneista laivoista.
Se, miten kalanpyydyksiä päätyy meriin, vaihtelee. Kotilainen toteaa, että ammattikalastajille pyydykset ovat työvälineitä ja ammattilaisilla on tapana huolehtia työkaluistaan. ”Rysä voi olla tuhansien eurojen arvoinen, eikä sitä ole varaa menettää tuosta noin vaan.”
Vahinkoja kuitenkin tapahtuu. Edellä mainitut troolit voivat verkkojen vahingoittamisen ohella myös jäädä kiinni pohjaan tai vaikka hylkyyn ja repeytyä. Säädöksillä voidaan kuitenkin pyrkiä vähentämään ongelmia. ”Esimerkiksi ammatikalastajien käyttämät, vapaasti meressä ajelehtivat ajoverkot on kielletty Itämerellä nykyisin.”
Itämerellä ammattikalastusta suurempana ongelmien lähteenä Kotilainen pitääkin vapaa-ajankalastusta.
”Ongelmia tuottavat esimerkiksi verkot, joita saattaa löytyä vaikka papan varastosta. Niitä voidaan lähteä kokeilemaan ja jos tulee huono keli tai ne häviävät, ei niitä haeta kun niissä ei ole penniäkään kiinni. Kun niihin ei ole sijoitettu omaa rahaa, eivät ne ole minkään arvoisia ja niistä muodostuu helposti haamuverkkoja.”
Tilanne myös vaihtelee eri maissa. ”Esimerkiksi Virossa käytetään paljon halpoja kiinalaisia verkkoja, jotka eivät maksa juuri mitään. Jos iskee paha keli tai menevät narut poikki, niin se on sitten sori vaan.”
Panttijärjestelmä avuksi?
Suomen ympäristökeskus on seurannut vuosien ajan muoviroskan määrää tietyillä rannoilla ja merenpohjan alueilla. Ensimmäisten vuosien aikana siivottujen kumuloituneiden roskakertymien jälkeen on päästy tarkastelemaan vuosittaista kertymää. Tulokset viittaisivat siihen, että roskan määrä saattaisi jopa olla hienoisessa laskussa. Tietämys muoviroskan yleensä ja verkkojen erityisesti tuottamista ongelmista on kasvanut, ja kenties valistus on auttanut.
Kiertotalous on ollut viime vuosina kuuma termi, kun eri alat ovat pyrkineet vakuuttamaan asiakkaitaan siitä, että niiden toiminnan päästöt voidaan painaa alas erilaisilla toimilla. ”Yhtäältä tällaiset termit mahdollistavat uutta luovan yhteiskunnallisen keskustelun, mutta toisaalta ne muuttuvat helposti rituaalikieleksi, joka jää merkitykseltään ontoksi. Ei riitä, että jotain sanotaan kiertotaloudeksi, sen täytyy myös tarkoittaa jotain ja johtaa johonkin”, kuten BIOS-tutkimusyksikön Kiertotalouden suuret pienet askeleet -artikkelissa muotoiltiin. Voisiko lihantuotannon päästöistä seuraavia haittoja vähentää niin, että nuo haitat sisällytettäisiin kuluttajille tarjottuun hyödykkeeseen? Onko tämä oireeseen reagoiminen lopulta järkevä tapa toimia, vai pitäisikö alkusyyhyn puuttua?
”Jätelain piiriin sisältyvä laajennettu tuottajavastuulaki tulee vähentämään kalanpyydyksistä aiheutuvaa roskaantumista. Siinä kalanpyydysten tuottajat velvoitetaan järjestämään vanhojen ja käytöstä poistettujen, muovia sisältävien kalastusvälineiden keräys. Jonkinlainen panttisysteemi taas voisi toimia niin, että vaikka viittä rikkinäistä verkkoa vastaan saisi yhden uuden tilalle.”
Vanhan kaluston maksuton kierrätys voisi myös vähentää kiusausta päästää korjauskelvottomaksi hajonnut verkko mereen.
”Voidaan tietysti myös palata entiseen. Kalanpyydyksiä on hävinnyt aina, mutta aikaisemmin verkot tehtiin luonnonmateriaaleista, eivätkä ne muodostaneet niin isoa ongelmaa. Luonnonmateriaalista valmistetut verkot olisivat kyllä kalliimpia ja nykyisiin nailonverkkoihin verrattuna erittäin huonosti pyytäviä.”
Ongelmana eivät pelkästään verkot
Vahingossa tai tarkoituksella mereen päätyneet verkot ovat vain yksi kalastukseen liittyvät pulma. Koska kalastusta ei ole rajoitettu alkuunkaan kestävälle tasolle, on ylikalastus muodostunut globaaliksi ongelmaksi. Käytännössä kaikki ammattimaisen kalastuksen kohteeksi päätyneet kalakannat ovat kutistuneet tai kerrassaan romahtaneet. Itämerellä lohi- ja turskakannat ovat romahtaneet. Erityisesti rehukäyttöön kalastettavan siian kanta on pian kriittisessä tilassa. Luonnollisesti myös rehevöityminen ja muut muutokset ympäristössä vaikuttavat kantojen elinvoimaisuuteen.
Koska nykyinen ruokajärjestelmä on globaali, nähdään suomalaisten kulutusvalintojen vaikutukset usein myös kaukana kotoa. Esimerkiksi kalapuikoissa käytetyn alaskanseitin kalastuksen sanotaan pysyneen kestävällä tasolla, mutta silti sen kanta on pudonnut dramaatisesti. Tämä turskalaji on saalismääriltään maailman toisiksi merkittävin ja vuosittainen saalis on yli kolme miljoonaa tonnia (3 000 000 000 kg).
Tyynenmeren pohjoisosissa elävän alaskanseitin pyynti linkittyy osaltaan myös alueelle kertyneeseen, erityisesti kalastusvälineistä koostuvaan roskapyörteeseen. Näin kotoisissa kalapuikoissakin maistuu jätepyörteen pistävä sivumaku.
Plastica di Mare -vastamainos mukana Suuri aalto -näyttelyssä kulttuurikeskus Stoassa Helsingissä 31.12. asti. Jari Tamminen esittelee näyttelyä 18.11., jolloin mukana myös mm. Paleface.
Ämpärikansan perintö Ämpäri on käytännöllinen esine, mutta se nähdään myös kansalliseksi symboliksi nousseena turhakkeena.
Melu on hukkaan heitettyä rahaa Veneily ja laivaliikenne tuottavat monenlaisia päästöjä, myös äänisaastetta. ”Se ääni on aivan kammottava. Ennen vanhaan lihakaupoissa leikattiin ruhoja sirkkelillä, siltä…
Ihmiskunnan on aika aikuistua Ihmiset ovat koko lajinsa historian tykitelleet menemään seurauksista piittaamatta. Luonto on asettanut rajat touhulle, mutta enää Äiti Maan voimat eivät…
Mikromuovi maassa, meressä ja ilmassa Muoviroska on aikamme vitsaus ja viheliäinen sellainen. Mikäli kaukaisessa tulevaisuudessa planeettaamme tutkitaan arkeologisin kaivauksin, aikamme tunnistetaan muoviroskasta. Muovi keksittiin ja…
Suuri muoviaalto Muovi on monipuolinen, edullinen ja kaikkiaan mainio materiaali vaikka mihin. Eipä siis ole ihme, että sitä tuotetaan nykyään lähes 400…
