Aluehallintovirasto (AVI) on linjannut, että ruokalähettifirma Woltin ruokalähetit todellakin ovat yhtiön työntekijöitä. Alustatalouden lupauksilla ratsastava Wolt on puolestaan lähtenyt siitä, että ruokalähetit ovat itsenäisiä yhteistyökumppaneita.

Päätöksessään työsuojeluviranomainen toteaa, että ”työsuhteen puolesta puhuvat erityisesti seuraavat seikat, jotka liittyvät työn konkreettiseen suoritustapaan: Ruokalähetit ovat alisteisessa asemassa suhteessa Woltiin ja sen hallinnoimaan alustaan. Wolt määrittelee työn tekemistä muun muassa johtamalla ja valvomalla työtä alustan kautta sekä kontrolloimalla sijaisen käyttämistä. Läheteillä ei ole vaikutusmahdollisuutta palkkiotasoon ja korvauksen suuruuteen.”

Woltin ja Foodoran kaltaisten yhtiöiden työtä tekevien työntekijöiden oikeuksista on väännetty jo vuosien ajan ja AVI viimeisin linjaus oli jälleen askel yhtiöiden kannalta harmilliseen suuntaan. Työsuojeluviranomaisen päätös ei ole vielä itsessään sitova ja Woltilla on marraskuun puoliväliin aikaa valittaa päätöksestä hallinto-oikeuteen. Ennusmerkit viittaisivat siihen, että valitusta pukkaa, koska aikaisemmatkaan samansuuntaiset linjaukset eivät ole Woltin linjaa heiluttaneet. Kesäkuussa yhtiö jätti huomioimatta työ- ja elinkeinoministeriön alaisen työneuvoston lausunnon, jossa todettiin käytännössä sama kuin mitä työsuojeluviranomainen totesi nyt.

Työntekijöiden pitäminen itsenäisinä yrittäjinä on sikäli ihan ymmärrettävää, että se on vapauttanut Woltin lukuisista vastuista, velvollisuuksista sekä maksuista, joita työn teettämiseen liittyy. Siirtämällä esimerkiksi epävarmuuteen, sairastumisiin ja onnettomuuksiin liittyvät riskit ruokaläheteille, yritys voi pienentää omaa riskiään ja kenties saada toimintansa kannattavaksi. Toistaiseksi esimerkiksi Woltin kassa on pysynyt täynnä onnistuneiden rahoituskierrosten ansiosta, mutta ennemmin tai myöhemmin itse yritystoiminnakin pitäisi muuttua tuottavaksi. Nähtäväksi kuitenkin jää, saako yhtiö jossain vaiheessa toimintansa kannattavaksi tavalla, joka olisi reilu myös työntekijöille.

Koronapandemian iskiessä monet kansalaiset jäivät koteihinsa ja ruokalähetit kiikuttivat heille syötävää. Voima haastatteli keväällä 2020 yhtä Woltin lähettiä.

”’Alkuaikoina tästä työstä tienasi huimasti enemmän kuin nykyisin. Aluksi palkka oli yli 2000 euroa kuussa ja kerran töitä oli niin paljon, että pääsin jopa 3000 euron kuukausiansioon. Nyt lähettejä on enemmän ja palkkioita on alennettu,’ Tommi kertoo.

Tommi tienaa tällä hetkellä kuukaudessa bruttona 1400 euroa eli ennen pakollisten verojen ja muiden kulujen vähentämistä. Aikaisemmin hänellä oli voimassa YEL-vakuutus mutta se jäi pois sillä noin 1500 euron vuosittaiset kulut olivat liian suuret nykyiseen palkkatasoon nähden.”

Mutta miksi yhden firman työn tekijöiden työsuhteen luonne on niin merkittävä asia, että siitä kannattaa keskustella ihan julkisesti?

Kun keskustelemme Woltista, keskustelemme oikeasti paljon muustakin. Wolt ja muut alustatalousyhtiöt ovat venyttäneet käsitystämme siitä, ketkä kaikki ovat ei-työtekijöitä ja yhtiöiden toiminta näyttäisi rakentuvan sen varaan, että yrittäjäriski ulkoistetaan merkittäviltä osin työtä tekevien niskaan. Mikäli kehityskulku jatkuu samana, voivat vaikutukset koko työmarkkinoille olla merkittävän isoja.

Onko sitten ongelma, mikäli työmarkkinat muuttuvat? Ei tietenkään lähtökohtaisesti. Muutos voi olla huonon lisäksi myös hyvää, ja on verrattoman hienoa, mikäli tarjolle tulee erilaisia joustavia ja moninaisia tapoja tehdä ja teettää työtä. Muutoksia ei kuitenkaan pitäisi tehdä esimerkiksi sen pohjalta, mitä viimeisimmissä start-up-pöhinöissä on keksitty ja toivotaan. Eikä start-up-pöhinässäkään ole itsessään mitään vikaa!

Alustatalous on kuitenkin tuonut nopeassa tahdissa uusia tapoja organisoida ja teettää työtä, eikä yhteiskunnan rakenteita ole ehditty sovittaa siihen. Totutussa tavassa teettää työtä työsuhteessa työntekijän palkasta pidätetään sivukuluja, joilla sitten huolehditaan esimerkiksi terveyteen ja eläkkeisiin liittyviä. Woltin kaltaisten työnantajien mallissa nämä maksut jäävät työntekijän harteille ilman, että tämä näkyisi palkassa (se kyllä näkyy yritysten kannattavuudessa).

Työmarkkinoista puhuttaessa ja niitä muutettaessa ei voi välttyä kankeudelta, joka rakenteisiin liittyy. Esimerkiksi työttömyysturvaan liittyvät kysymykset liittyvät työnteettämisen tapoihin mitä suurimmissa määrin, eikä niiden uudistaminen ole täysin vaivaton harjoitus. Monet ovat esittäneet perustulon tai kansalaispalkan yhtenä kivana ja joustavana tapana tukea esimerkiksi alustatalouden reunamilta tuloa raapivia.

Idea perustulosta, jonka päälle voi kasata lisäansioita joustavasti on monin tavoin houkutteleva ajatus. Tämä saattaisi kuitenkin kääntyä pian järjestelyksi, jossa valtio tukee nälkäpalkalla rehkivien työntekijöiden työnantajia. Tai siis, käsi ylös kuka olettaa näiden yhtiöiden maksavan yhtään enempää kuin on pakko ja jos valtio tukee perustulolla kaikkia, voi työtä teettää entistä huonommalla liksalla. Perustulo saattaisi siis kääntyä tosiasialliseksi yritystueksi, jolla mahdollistetaan palkkojen polkeminen.

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että monet tästä kuviosta hyötyvistä yhtiöistä ovat järjestäneet toimintansa niin, että ne eivät mitenkään välttämättä maksa verojaan Suomeen, jos minnekään. Herääkin kysymys, kuinka tämä uusi kerros yritystukia olisi tarkoitus rahoittaa.

Tutkija Matti Ylönen on perehtynyt alustalaouteen ja sen tuomiin haasteisiin. Hänen Yhtiövalta alustatalouden aikakaudella -teokseensa tukeutuva essee sitoo kysymyksen alustataloudesta laajempaan historialliseen kontekstiin.

”Alustatalous on noussut tilanteessa, jossa kysynnän ja tarjonnan lait sinänsä toimivat ja tuottavat kuluttajille halpoja hintoja. Kuitenkin markkinoiden infrastruktuuri ja kuluttajia koskeva data yksityistyvät alustajättien suojiin tavoilla, jotka vaarantavat markkinoiden ja demokratian toimintaa. Lisäksi myös monet alustayritykset kasvavat kotivaltioidensa tukemina. Näin syntyviä valtakeskittymiä ei voida tavoittaa yksinkertaisilla pro business -käsitteillä tai ilmiötä ensisijaisesti abstraktilla tasolla tarkastelevilla analyyseilla.”