Tänään vietetään Älä osta mitään -päivää. Sunnuntaina puolestaan vietetään monessa maassa Ei mainoksia -päivää.

Taas oli Älä osta mitään -päivä. Loppuiko ostostelu, oliko järkeä? Ehkä. Kansainvälisen Älä osta mitään -päivän historia ulottuu vuoteen 1992 ja Kanadaan. Silloin mainosmies Ted Dave esitti aloitteen kerskakulutuksen vastaisesta No Shop Day -päivästä ja loppu onkin historiaa.

Voima-lehden kuvallinen tulkinta Älä osta mitään -päivästä muutaman vuoden takaa.

Adbusters-lehti otti kopin Daven ideasta ja rupesi edistämään ideaa. Sittemmin homma on levinnyt paljon Adbustersia isommaksi ja Suomessakin teemapäivää on vietetty ahkerasti. Aikanaan ehdotin Luontoliitolle avointa vastamainoskilpailusta ja tuo kilpailu päätyi osaksi suomalaista Älä osta mitään -perinnettä. Tällä hetkellä tuo vastamainoskilpailu on tauolla, mutta on tässä pohdittu sen elvyttämistäkin (kiinnostuneet tahot voivat ottaa yhteyttä).

Marraskuun jouluhysterian lähtölaukaukseksi katsottuun viimeiseen perjantaihin osuvan Älä osta mitään -päivän päällimmäinen viesti on, että älä osta mitään juuri nyt tänään. Pohjimmiltaan tarkoitus on kiinnittää laajemminkin huomiota vallitseviin kulutustapoihin.

Muutama vuosi sitten Adbusters laajensikin teeman ja nimesi tempauksen uusiksi. Buy Nothing Christmas kannustaa olemaan ostamatta mitään koko jouluna. Tämä päätös laajentaa shoppailurajoitus koskemaan koko joulua alleviivaa myös sitä, että ÄOM:ssä ei ole koskaan ollut kyse siitä, että ei saisi ostaa lounasta tai leipää kotiin. Kyse on aina ollut tarpeettoman kulutuksen suitsimisesta ja omien kulutustottumusten kriittisestä tarkastelusta.

Sitä kriittistä tarkastelua tulisi harjoittaa jatkuvasti ja yksi päivä ei paljoa paina. Ehkä kuukauden ajan jatkunut itsereflektio jää paremmin mieleen.

Jotta tämä kulutuskulttuurin kritisoiminen ei jäisi pelkästään ajattelun tasolle, on joukko taiteilijoita, aktivisteja ja muita soveliaita toimijoita julistanut myös No-Ad Dayn. Pitäisikö tämä sitten suomentaa että Ei mainoksia -päivä? Ei mainoksia -päivää vietetään melko monessa maassa sunnuntaina 27. marraskuuta.

Ryhmä kertoo toiminnan olevan jatkoa ÄOM:lle ja perustelutkin ovat hyvin samansuuntaisia.

”Ylikulutus ja luonnonvarojen holtiton käyttö kulutuksen edistämiseksi tuhoaa ympäristömme ja mielemme. Kyltymätön tarpeemme viimeisimpien tuotteiden ostamiselle jättää meidät ainoastaan janoamaan lisää. Tätä kontrolloimatonta himoa ruokkii kaupallinen media, jonka tavoitteena on edistää kulutusta kaikin mahdollisin keinoin. Lehdet, televisio, internet ja jopa julkinen tila palvelevat kaikki halujemme luomista.

Tarkoituksenamme on hävittää julkista tilaamme dominoivat kaupalliset viestit. Me uskomme, että ylikulutuksemme taittaminen edellyttää meiltä tarkastelemaan kriittisesti kaikkia kaupallisia media-alustoja.

No-Ad Dayssa on kyse mieltemme ja ympäristömme mainostulvan kontrolloimisesta. Me tarvitsemme sitä, jotta voisimme arvioida kulutustottumuksiamme ja -tarpeitamme rakentavasti.”

Siinä, missä ÄOM-päivä on ehkä menettänyt räväkkyyttänsä ja shokkiarvoansa, tämä mainosjulisteiden sabotoiminen ehkä ylittämään huomiokynnyksen. Mitä mieltä meidän sitten pitäisi olla tästä? Onhan tuo sabotaasia ja sääntöjäkin selvästi rikotaan.

Ehkä parinkymmenen vuoden päästä ajatus päivästä, jolloin mainostaulut eivät syytäisi käskyjä kuluttaa ei kuulosta täysin hullulta. Näinhän ne asiat normalisoituvat, alun tuomitseminen muuttuu hiljalleen normiksi.