Bálvvosbáiki on osa teossarjaa, joka on syntynyt mediataiteilija Marja Viitahuhdan sekä muusikoiden Ánnámáret (joiku), Ilkka Heinonen (jouhikko) ja Turkka Inkilä (elektroninen musiikki) saamelais-suomalaisesta yhteistyöstä. Työryhmän koollekutsujana on toiminut vuodesta 2019 alkaen saamelaismuusikko Ánnámáret. Videoteokset visualisoivat joikujen kohteet, toimien yhdessä joikuihin punoutuvan äänimaailman kanssa.
Bálvvosbáiki (suom. palvontapaikka) -teoksessa kuultavan joiun lähtökohtana on Ánnámáretin mukaan ollut pohdinta koskien sitä, miten saamelainen maailmankuva ilmenee tässä ajassa. Sen mukaan ihminen on osa ympäristöään, ei sen omistaja vaan sen käyttäjä, joka ottaa huomioon menneiden sukupolvien perinnön ja säilyttää elämän edellytykset tuleville polville. Maa, kasvit, eläimet ja ihminen muodostavat yhdessä kokonaisuuden, jonka osatekijät ovat riippuvaisia toisistaan.
Palvontapaikoilla oli esikristillisen ajan saamelaisten luonnonuskonnossa merkittävä rooli. Tässä joiussa palvontapaikka ei kuitenkaan sijaitse vain yksittäisessä kohteessa tai paikassa, vaan teos kysyy, voisiko se sijaita mielenmaisemassa ja suhteessa ympäristöön. Videoteoskin kuvaa kulkemista, ei yksittäistä kohdetta, jonne päädytään. Teoksessa vaelletaan kurusta kohti tunturimaiseman avaruutta. Inarissa lapsuutensa ja nuoruutensa elänyt Marja Viitahuhta pyrkii ristikuvien ja hidastetun liikkeen avulla tavoittamaan muistumia ajantajun katoamisesta, jota hän on kokenut viettäessään aikaa pohjoisen metsissä, tuntureilla ja vaaroilla. Kuvien päällekkäistyminen ja sekoittuminen, niiden efektit,
pintarakenteen korostuminen, värien vääristyminen, kameran kiinnittyminen yhtäältä kasvien detaljeihin ja toisaalta laajaan näkymään, sekä ihmisen (videolla esiintyvä Ánnámáret) kulkeminen ja ympärillään olevien asioiden katsominen ovat Viitahuhdan visuaalista vuoropuhelua teoksen musiikin kanssa.
Turkka Inkilän luoma äänien kudos on kuin se yhtäältä kuviteltu ja toisaalta todellinen maisema, jossa Ánnámáretin joiku leijuu ja jota teoksen kuvatkin toistavat. Ilkka Heinosen jouhikko laulaa joiun rinnalla, sen kanssa keskustellen ja vuorotellen. Näiden audiovisuaalisten keinojen avulla kuvaamme sisäistä kokemusta, jossa yhdistyvät pitkän luonnossa kulkemisen aiheuttama toisenlainen ajantajun (tai sen puutteen) tuntu, merkityksellisyys riippumatta aikaansaamisen velvoitteista, etsiminen ja läsnäolo.
