Diina Bukareva: Love, Virtual Me & Jouni Järvenpää: Skarabee

Diina Bukarevanteos Love, Virtual Metutkii yksilön halua tuoda henkilökohtaista julkiseksi naamioiden sitä roolien varjoihin. Esitys on syntynyt eri taiteilijoiden omakuvien innoittamana.

 

Projekti tarkastelee hiertymiä todellisten ja virtuaalisten roolien välillä, läheisyyden ja etäisyyden konfliktia visuaalisessa vuorovaikutuksessa sekä itsekkyyden teemaa yksilöllisyyden esittämisessä.

 

Virtuaalitodellisuus tekee minut itseni katselijaksi ja arvioijaksi. Selfie on Narkissoksen lähde. Kuvani on ikkuna identiteettiini. Halu on jäljittelyä. Taide on jäljittelyä ja toistamista. Jäljittely ei ole valetta, ei todellista eikä kuviteltua: poissaoloa läsnäolon rajalla.

 

Vierailun mahdollistaa Pirkanmaan Tanssin Keskus.

 

 

Diina Bukareva’s performance Love, Virtual Me explores the individual desire to make the private into public by camouflaging it into the shadows of various roles. The performance is inspired by artist self-portraits.

 

The project explores abrasions between real and virtual roles, the conflict between proximity and distance in visual interaction, and the theme of selfishness in the portrayal of individuality.

 

Virtual reality makes me a spectator and a judge of myself. The selfie is the pool of Narcissus, my portrait a window to my identity. Desire is imitation. Art is imitation and repetition. Imitation is not lie. It is not real nor imaginary. It is absence at the edge of presence.

 

This visit is made possible by the Pirkanmaa Dance Centre.

 

Koreografia, esiintyminen | Choreography, performance: Diina Bukareva

Projisoinnit | Projections: Sami Sänpäkkilä

Äänet| Sounds: Vesa Kartesalo

Tukijat | Supported by: Workspace Brussels, Taiteen edistämiskeskus, Koneen Säätiö, Pirkanmaan Tanssin Keskus

Ensi-ilta | Premiere: 22.4.2017

 

Jouni Järvenpää:

 

Koti on erämaa. Tölkit kolisevat jaloissa ja tiskialtaasta on valunut lampi keittiön lattialle. Taustalla häämöttää vuori pienine kiipeilijöineen ja ikkunan poikki rullaa aurinko kuin reitilleen pakotettuna. Tätä kaikkea katsellaan kuin luontodokumenttia. Maan alla on aarre kotelossaan, ehkä tai emt.

 

Miltä näyttäisi, jos kovakuoriaiset tekisivät ihmisestä luontodokumentin? Jouni Järvenpäänviihdyttävän absurdi soolotanssiteos Skarabeemönkii esiin lokakuista aurinkoa edellään työnnellen. 1 740 avaamattoman säilyketölkin ja Timo O. Nenosenmonitulkintaisen installaation ehdoilla ja päälle rakennettu teos on tarkka zoomaus näyttämölliseen jännitteeseen, läsnäolon herkkyyteen ja satunnaisuuden ehdottamiin tilanteisiin.

 

Vierailun mahdollistaa Läntinen tanssin aluekeskus.

 

 

The home is a desert. Empty cans rattle on the kitchen floor and a pond has escaped from the full sink. A mountain rises in the background, crawling with tiny mountaineers, and the sun rolls across the window as if forced to do so. It all looks like a nature document. Under the ground lies a hidden treasure, perhaps, or idk.

 

If beetles were to make a nature documentary of humans, how would it look like? Jouni Järvenpää’s entertainingly absurd solo piece Skarabeecrawls out again, pushing on the October sun. The performance is built on 1 740 unopened cans andTimo O. Nenonen’s ambiguos installation. It is a clear close-up of the on-stage tension, the sensitivity of presence, and the situations suggested by randomness.

 

The guest performance is made possible by Regional Dance Centre of Western Finland.

 

Koreografia ja tanssi | Choreography and dance: Jouni Järvenpää

Lavastus | Set-up: Timo O. Nenonen

Tuotanto | Production: Jouni Järvenpää, Barker-teatteri

Ensi-ilta | Premiere: 7.7.2017 Barker-teatteri / Turun vapaan taiteen näyttämö.

 

Liput | Tickets: 30,50/24,50/16,50 €

 

Kommentoi Facebookissa