Lukuaika: 7 minuuttia

Freelancer vaihtaa työroolia kuin paitaa – Tuomas Laitisen kuusi päivää

Pöydän alta

Hiljaista tietoa, keskeneräisiä ajatuksia, purnausta. Sellaista, mitä sanotaan hieman piilossa.

Taiteen paikka on Todellisuuden tutkimuskeskuksen ja Voiman yhteinen taidemedia. Lue kaikki Taiteen paikan artikkelit: voima.fi/taiteenpaikka

❮❮

Maanantai

Tilanne: Chat-keskustelu Helsingin kaupunginteatterin Nykyesityksen näyttämön kuraattoriryhmän kesken. Ryhmään kuuluvat lisäkseni esitystaiteilija-tanssija Suvi Tuominen ja kuraattori Riikka Thitz.

*

Tuomas: Moikka Suvi ja Riikka! Sen jälkeen, kun aloitettiin HKT:ssa kuraattoreina, olen miettinyt sitä, miten meidän työkentällä ystävyys, kilpailu, vallankäyttö, luottamus ja epävarmuus risteää jatkuvasti. Olen kirjoittamassa tällaista päiväkirjamaista juttua, jossa tarkoituksena on saada mehukkaasti ja henkilökohtaisesti esiin kentän valtarakenteita. Haluaisin keskustella kanssanne jutun sisällä. Mitä sanotte?

Suvi: Tykkään! Mutta pelottaa myös, että paljastun. Freeläncerin etymologia muuten on kiinnostava: palkkasoturi tai joku semmonen. Että freelänceri on ”se, joka menee sen luokse kuka maksaa eniten’’. Yhden työryhmän kanssa pohdittiin, että taiteen vapaalla kentällä ei mennä sen luokse kuka maksaa eniten, vaan sen ”kuka” maksaa jotain hahah

Riikka: Voin vilkaista!

Tuomas: Ok.

*

Fiilikset: Aina kun tarjoaa jotain, jännittää, miten muut reagoivat. Olen helpottunut siitä, että Suvi ja Riikka hyväksyvät ideani. Olen silti epävarma, sillä puhun tätä juttua kirjoittaessa monella suulla: 

Olen vastuussa tämän julkaisun toimitukselle siitä, että jutusta tulee hyvä ja kiinnostava.

Olen vastuussa kuraattoriryhmällemme ja sen työnantajalle siitä, miten hanke näyttäytyy. Ehkä jutulla voi olla myös osansa lippujen myynnissä.

Joudun miettimään myös sitä, kuinka paljon itsestäni paljastan.

Tiistai

Tilanne: Esitys on alkamassa Zodiak – Uuden tanssin keskuksen näyttämöllä Helsingin Kaapelitehtaalla.

*

Astun Zodiakin aulaan. Siellä on jo runsaasti väkeä, arviolta viisikymmentä henkeä. Ihmiset ovat levittäytyneet pitkin lämpiötä ja suurin osa keskustelee pienissä ryhmissä. Esitys on alkamassa viidentoista minuutin kuluttua. Olen saapunut tänne taiteen takia, haluan kokea odottamani esityksen, mutta taiteen ohessa luvassa on myös sosiaalinen peli.

Zodiakin saliin mahtuu noin 75 katsojaa ja esityskaudet ovat suhteellisen lyhyitä: jos esityksellä on kymmenen esityskertaa, kokonaisyleisömäärä on 750. Nykytanssin kentällä on suunnilleen saman verran aktiivisia toimijoita ja Zodiak on kentän keskeinen foorumi. Siten aika suuri osa kävijöistä toimii itse ammattikentällä.

Skannaan tilan katseellani, joka pysähtyy siellä täällä tuttuihin hahmoihin. Paikalla on muutama läheinen kollega, jopa ystävä. Kävelen peremmälle ja tervehdin heitä kaikkia, jonkun kanssa vaihdan muutaman sanan. Näen myös pari entistä oppilastani, taiteilijan jonka arvostusta kaipaan, tutunnäköisen ihmisen jota en osaa yhdistää, sekä jonkun, jonka näkeminen herättää huonon omatunnon, koska olen jättänyt käymämme kirjeenvaihdon kesken.

Samalla bongaan pomot. Zodiakin taiteellinen johtaja Harri Kuorelahti keskustelee innokkaasti jonkun kanssa eikä huomaa minua, Liikkeellä marraskuussa -festivaalin taiteellinen johtaja Kerstin Schroth onneksi huomaa, Tanssin talon ohjelmapäällikkö Mikael Aaltonen on selin. Aulan takaosan sohvilla istuvat dramaturgian professori Otso Huopaniemi ja Helsingin Sanomien teatteri- ja tanssikriitikko Maria Säkö. Heidän vieressään sattuu olemaan tyhjä paikka, joten istun siihen ja moikkaan. Kymmenen minuuttia myöhemmin teatterisalin ovet avataan. Nousemme seisomaan, alamme ryhmittyä kohtia ovea, keskusteluja viedään loppuun. Olen tullut näkyväksi kentän aktiivisena toimijana.

*

Fiilikset: Kyllähän tämä tuntuu ihan sairaan ristiriitaiselta.

Keskiviikko

Tilanne: Chattaamme Suvin kanssa.

*

Suvi: Nää aulakokoontumiset on niitä hetkiä, jotka mua ahdistaa työssäni välillä eniten. Kai tää sun havainto paljastaa jossain määrin vapaan taidekentän markkinarakenteen. Aulatiloissa sitä saatetaan esittää ulos mm. vaatetuksen, katseiden, sanojen, eleiden, seuran ja kuulumisten vaihdon kautta. Mun ekonomisti-isä joskus totesi, että taiteilijat ovat sisäänpäin lämpiävää porukkaa, jolla varmaan viittasi vapaan kentän markkinoiden ulosesittämiseen aulatiloissa. Karrikoidusti taiteilijat tekevät toisilleen taidetta tai esittävät tekevänsä toisilleen taidetta. #whateveranartistisdoinganartistcanmeta

Tuomas: Mitä jos ei pidäkään ystävänsä tekemästä esityksestä? Itse sitä aina toivoo että katsojat olisivat avoimia negatiivisista tuntemuksistaan, mutta silti niitä on vaikea itse tarjota tekijälle esityksen jälkeen. Ja sitten jos itellä on valtaa suhteessa toiseen esim. kuraattorin roolissa, niin on entistä varovaisempi sanojensa kanssa.

Suvi: Valta, varovaisuus, tilanneäly, tunneäly, kontekstisidonnaisuus… Kaikki mielestäni kuraattorin roolissa vaadittavaa, usein hiljaista, tietoa. Mun mielestä ton ajatuksen kanssa ”sosiaalisesta pelistä’’ pitää olla todella tarkkana. Tarkotan, että missä määrin lähtee antamaan sille tilaa ikään kuin ”markkina-aula-tilanteen’’ todellisuuden kuvittajana ja määrittäjänä. On paljon kerroksia, joita ei silmin voi nähdä tai korvin kuulla, vain solukossaan tuntea.

Tuomas: Yleensä nään mun silmin lähinnä sen, että ihmisillä on kivaa ja nämä valtarakenteiden aiheuttamat ikävät tunteet taas tuntuvat tilanteen yksityisiltä, ei-jaettavilta sävyiltä. Nyt kun me työskennellään Helsingin Kaupunginteatterin Nykyesityksen näyttämön kuraattoreina ja me voidaan joutua siten tuohon pomokategoriaan esitysauloissa, niin miten sen kanssa nyt sitten toimisi? Vai onko tämä vain “business as usual”, ja sen asettaminen ongelmaksi tarpeeton ajatuskulku?

Suvi: Noissa sun kysymyksissä on mehukkaita oletuksia sisäänrakennettuna ;) Puretaan. Oletat, ehkä, että aulatilassa kaikki tuijottaa ns. pomoja vallan keskittymänä, joka määrittää vapaan taidekentän tulevaisuutta. Oletat, ehkä, että vastuu vapaan kentän rakenteiden osittaisesta ratkaisemisesta on sysätty näille pomoille. Oletat myös, ehkä, että ns. pomona sinua katsotaan samalla tavalla kuin sinä taiteilijana katsot pomoja / bosseja eli those who ”oversee. Who employ or oversee workers”. Näillä oletuksilla poistetaan taiteilijan toimijuus ja oletetaan, että taiteilijalla ei ole valtaa tilanteessa, jossa katsekontakti syntyy esim. kuraattorin kanssa. Mutta kyllä, väitän, taiteilijalla on valtaa (ja joskus se tuntuu jopa taikuudelta).

Suvi: Tosin! Tilanne muuttuu jälleen, kun joudutaan siihen pisteeseen, jossa pitää hylätä jonkun esitysehdotus. Eli konkreettinen ehdotus uudesta sosiaalisesti kestävämmästä toimintamallista! Kuraattorit ja rahoituspäätöksiä tekevät voisivat viimeistään hylsyjen jälkeen soittaa taiteilijoille ja keskustella ehdotetun teoksen tulevaisuudesta.

Tuomas: Myönnetään, yksinkertaistan. Melkein aina on silti niin, että kuraattori voi tarjota taiteilijalle töitä, mutta ei toisinpäin, vaikka katsekontakti onkin molemminpuolinen. Pitäisikö meidän siis soitella niille taiteilijoille, joita emme valinneet ohjelmistoon, omassa avoimessa haussamme?

Suvi: Kyllä! Jos siihen olisi varattu työaikaa ja resursseja, mutta kun ei ole. Soittelu ja yhteydenpito on tärkeää (mulle saa viestiä muuten, jos haluaa soittaa +358409683663!). Ja, hmm, miks taiteilija ei vois olla se, joka ehdottaa kuraattorille töitä?

Suvi: Sori Tuomas, pakko lisätä… Tässä paljastuu kai miten monimutkainen ilmiö valta-toimijuus yhdistelmä voisi olla esityksen aulatilassa?

Suvi: Tuomas…? :)))) no. hyvää yötä!

*

Fiilikset: Ymmärrän Suvin niin, että teemme itse työkentästä sosiaalisen pelin, mikä kyllä herättää minut ajattelemaan omaa vastuutani, kun valitsen tällaisen näkökulman. Samalla minua jää vaivaamaan tunne siitä, että en ole oikeastaan omalla urallani kokenut merkittäviä perusasetelman muutoksia: kun olen taiteilija, olen resurssien puutteessa, kun olen kuraattori, tarjoan resursseja. Lisäksi se, olenko kuukausipalkalla vai pätkätyöläisenä, määrittää rajusti ruumiillista kokemustani. Jatkuva resurssien puute on turvallisuuden tunteen jatkuvaa puutetta.

Torstai

9.00 Nykyesityksen näyttämö -hankkeeseen työtään tarjoavan taiteilijan haastattelu.

Rooli: kuraattori.

Tehtävä: Ota selvää, onko teos sekä omaperäinen ja jännittävä että populaari. Pidä huolta raameista, herätä luottamusta, ole läsnäoleva, kuunteleva, tarkka, rento ja asiallinen.

Fiilikset: Olen oikeastikin aika rento, huolehdin lähinnä siitä, että saan esiin ja muistiin kaiken tarpeellisen. On ihanaa, kun tietää, että ehkä voi tarjota juuri tälle taiteilijalle työtä.

*

10.00 Tapaaminen festivaalikuraattorin kanssa, jolle tarjoan työtäni.

Rooli: taiteilija.

Tehtävä: Saa kuraattori innostumaan työstäsi ja itsestäsi. Esittele työtäsi todenmukaisesti, mutta korostaen sen raflaavia yksityiskohtia. Ole hauska ja fiksu.

Fiilikset: Jännittää. Tunnen epämiellyttävää alastatusta. Niin kuin olisin anomassa jotain. Olen varma, että tämä on rakenteellista, eikä kyse ole vain minusta ja hänestä, mutta se ei poista tätä tunnetta.

mainos

*

11.00 Tutor-tapaaminen Kankaanpään taidekoulun oppilaan kanssa.

Rooli: vastuuopettaja.

Tehtävä: Auta opiskelijaa selviytymään opinnoistaan ja löytämään omaa taiteilijuuttaan. 

Fiilikset: Emme kilpaile, ja tunnen oloni immuuniksi opiskelijan vastalauseille. Mutta olisi kamalaa olla turha. Työsopimukseni on vain muutaman kuukauden mittainen ja kohta olen poissa. Tunnen siksi itseni puolittain huijariksi.

*

12.00 Lounas.

Olisi hermostolle hyväksi löysätä ja antaa mielen harhailla tai vaikka lukea romaania, mutta on pakko tarkistaa sähköpostit ja huomisen kalenteri ruokailun ohessa. Olen todennäköisesti unohtanut jotain.

*

13.00 Tapaaminen väitöstutkimukseni ohjaavien opettajien kanssa.

Rooli: jatko-opiskelija.

Tehtävä: Esittele työstäsi olennainen kohta ja kysy oikeat kysymykset. Ole kunnioittava mutta tietoinen omasta arvostasi.

Fiilikset: En voi mitään sille, että tekisi mieli kuulla kehuja, vaikka oikeastaan ohjaajien funktiona on heikkojen kohtien osoittaminen. Vain se oikeasti auttaa.

*

14.00 Taiteen paikka -median toimituskunnan kokous.

Rooli: toimituskunnan jäsen.

Tehtävä: Anna rehellistä ja terävää palautetta, ideoi, lupaudu tekemään jotain.

Fiilikset: Julkaisujen kanssa on aina sellainen fiilis, että niitä luetaan liian vähän. Kun tein paperilehteä ja kirjoja, ei voinut tietää onko joku lukenut niitä. Nettijulkaisuissa taas näkee tilastoista, että suurin osa poistuu linkistä minuutin päästä.

*

15.00 Helsingin Kaupunginteatterin Nykyesityksen näyttämö -hanke tapaa ANTI-festivaalin taiteellisen johtajan.

Rooli: kuraattori.

Tehtävä: Haistele mahdollisia yhteistyökuvioita, mutta ole tarkkana sen suhteen onko tässä oikeasti jotain tarttumapintaa.

Fiilikset: Olemme kaikki aivan sairaan hyväosaisia, koska meillä on hallinnassamme tuotantoresursseja, joita voimme jakaa työkenttämme muille toimijoille. Mietin, että leijuukohan meidän ympärillämme joku ällöttävä vallantunteen lemu, jota en itse haista (tai no, tässähän minä sitä tuoksahdusta sanoitan).

Perjantai

Tilanne: Chat Riikan kanssa.

*

Riikka:  Zodiakin aulan kuvaelmassa kuraattori esiintyi levottomuutta herättävänä hahmona, jonka kaikki huomaavat teatterin lämpiössä. Tässä toisintuu mielestäni osin sellainen ainakin kuvataiteen kentällä vallinnut myyttinen ja jo vanhentunut mielikuva yksinvaltiaasta “tähtikuraattorista”, joka ei mielestäni vastaa nykyhetken todellisuutta tilannetta. Lähtökohtaisesti suurin osa kentällä toimivista (ööö, voiko sanoa ”nuoren polven”) kuraattoreista pyrkii toimimaan horisontaalisesti, feministisesti ja läpinäkyvästi. Tietenkään näissä pyrkimyksissä ei aina onnistuta, mutta tuntuu, että suurempi syy sille ovat hatarat rahoitus- ja tuotantorakenteet, jotka tekevät työstä kiireistä ja epäselvää, kuin kuraattorin itsekkäät pyrkimykset.

Tuomas: Eli miten olla kiltti kuraattori, joka tukee taiteilijoita ja koko kenttää eikä lisää kilpailumentaliteettia?

Riikka: Ajatellaanko me tässä, että kuraattori ei lähtökohtaisesti ole ”kiltti” toimija?

Tuomas: Touché. Entä voidaanko ajatella, että on jotain kaikkien jakamia eettisiä tai sisällöllisiä periaatteita, joita kuraattorin tulee seurata? Vai onko nimenomaan hyvä, että kuraattori valitsee, mitä itse haluaa?

Riikka: Onko kyse kuitenkaan koskaan täysin siitä mitä kuraattori itse haluaa? Valinnat tapahtuvat aina jossain tietyssä kontekstissa, joka myös ohjaa niitä. Kyse ei ole yksinomaan siitä, mikä kuraattorin mielestä on ”hyvää”, vaan myös teosten suhteesta yleisöön, esityspaikkaan, tuotantorakenteeseen, instituutioon ja/tai rahoittajiin, kuten esimerkiksi erilaisten hankerahoitusten määrittämiin raameihin…

Martta Heikkilä ja Laura Kokkonen kirjoittivat muuten kuraattorin vallasta Mustekalassa jo melkein 10 vuotta sitten: http://mustekala.info/teemanumerot/kuratointi-3-13/kuraattorin-valta/

Tuomas: Kaikki ovat rikoskumppaneita, mutta toiset ovat rikoskumppanempia kuin toiset.

*

Fiilikset: Instituutiot herättävät minussa tunteita. Johtajan vallan pienuus on se puoli institutionaalisissa valta-asemissa, jonka olen tajunnut vasta kun olen toiminut kuraattorina. Vähäosaisena taiteilijana olen itsekeskeinen enkä tajua, mitä kaikkea joku vallankäyttäjä joutuu huomioimaan ja ajaudun naiiviin kritiikkiin. Kuukausipalkkaisena vallankäyttäjänä taas en enää tunnista vähäosaisen taiteilijan epävarmuuden määrää. %*#&”*!

Lauantai

Tilanne: Istun Helsingin kaupunginteatterin Studio Pasilan aulassa kirjoittamassa tätä juttua loppuun.

*

Jutun editoija Nora Rinne kannustaa kirjoittamaan enemmän omista tunteistani, korostaen että jutun kiinnostava pointti on ”tunteiden kulttuuripolitiikka”. Eikö syvempiä vitutuksia ole? Katselen juttua läpi vitutuksia ja onnentunteita kartoittaen. Ja miltä nyt tuntuu?

No, oikeastaan en ole kovin huolissani jutun vastaanotosta. Juttuja tulee ja menee ja harvoin näistä mitään palautetta kuitenkaan saa. Sen sijaan olen huolissani kuraattorintyömme onnistumisesta. Nykyesityksen näyttämö syntyi freelance-kentän taiteilijoiden kirjoittamasta vetoomuksesta, jossa oli yli 800 allekirjoitusta. Vetoomus käynnisti neuvottelut Helsingin Kaupunginteatterin johdon kanssa ja nyt, noin kolme vuotta myöhemmin, olemme avajaisten kynnyksellä. Mitä vetoomuksen allekirjoittajat mahtavat ajatella ohjelmistosta? Olemmeko vastuussa heille, työnantajallemme, rahoittajille vai kenelle? Miten onnistumistamme mitataan? Mitä jos ketään ei tule?

Hikikarpalo valuu ohimolleni. Seuraava kokous odottaa ja painan huolen jonnekin piiloon. Mikä olikaan kokouksen aihe ja roolini siinä? Aulan seinää peittävän köynnöskasvin automaattinen kastelujärjestelmä kytkeytyy solisten päälle.

Tuomas Laitiselle voi lähettää palautetta tästä jutusta osoitteeseen: taiteenpaikka@gmail.com

Tuomaan, Suvin ja Riikan kuratointityöhön HKT:ssa voi tutustua täällä: https://hkt.fi/esitykset/nykyesityksen-nayttamo-2022-2023/

Taiteen paikka on Todellisuuden tutkimuskeskuksen ja Voiman yhteistyössä toteuttama taidemedia. Todellisuuden tutkimuskeskus on vuonna 2001 perustettu esitystaidekollektiivi. Taiteen paikkaa rahoittaa Jenny ja Antti Wihurin rahasto.

Vuonna 2022 sivustoa toimittavat Katriina Kettunen, Tuomas Laitinen, Louna-Tuuli Luukka ja Nora Rinne. Tiedustelut ja palaute: taiteenpaikka@gmail.com