Kulttuuri Ari Turunen 19.3.2021 11:30 Yhteiskunta Reetta Räty 18.10.2017 09:00LUOKAN OVEEN on kiinnitetty lappu, jossa lukee näin:
”Meillä osataan albaniaa, arabiaa, bengalia, ingushia, englantia, kurdia, nepalin kieltä, pashtua, somalin kieltä, suomea, tamilia, thaikieltä, turkkia, venäjää, viroa.”
Samantapainen lappu on itähelsinkiläisen koulun seuraavankin luokan ovessa. ”Meillä osataan arabiaa, bengalia, englantia, koreaa, kurdia, ranskaa, somalin kieltä, suomea, turkkia, venäjää, viroa.”
Seuraava ovi, uusi lappu: ”albania, arabia, kurdi, urdu….”
Ovissa kerrotaan, mitä kaikkia kieliä kussakin luokassa puhutaan. Yhteensä koulussa osataan yli 30 kieltä, ja koko asuinalueella on rekisteröity yli 60 eri kotikieltä. Helsingissä puhutaan äidinkielenä jo yli 130 eri kieltä, eli meillä tosiaan osataan kieliä – mutta osataanko tätä taitoa arvostaa tai edes tunnistaa?
