Kulutan siis olen 7

Ihmiskunnan mittakaavassa ilmastonmuutos on valtava, mutta yksilön tasolla abstrakti ongelma. Siitä on vaikea saada otetta ja silloin sitä on myös vaikea käsitellä. 

Yksi tapa reagoida ylitsepääsemättömään ongelmaan on kieltää se. Silmien ja korvien sulkeminen ahdistavilta uutisilta on inhimillistä ja ymmärrettävää. Varsinkin jos ongelmaan ei tarjota mitään ratkaisuehdotusta tai ratkaisuehdotukset sotivat omia arvoja vastaan. 

Toisaalta, sopivan ratkaisun tarjoaminen voi helpottaa ongelman hyväksymistä. 

Ruotsalainen 15-vuotias Greta Thunberg aloitti kesällä 2018 koululakon ilmastonmuutosta vastaan. Thunbergin lakko kasvoi nopeasti globaaliksi ilmastonmuutosta vastustavaksi liikkeeksi ja on oiva esimerkki siitä, kuinka on mahdollista löytää oma tapa toimia kaipaamansa muutoksen puolesta ja kuinka voi myös kannustaa muita seuraamaan esimerkkiä. 

Kulutan siis olen 6

Ilmastokriisi on vakava aihe ja sitä on hyvä käsitellä sopivalla kunnioituksella. Silti vakaviakin aiheita on mahdollista tarkastella ilman että otsa on pysyvästi rypyssä. Suomen ympäristökeskus SYKEn erikoistutkija Jari Lyytimäki on tutkinut huumorin käyttöä osana vakavan aiheen viestimistö. Hän kirjoittaa Huumori ympäristönsuojelussa -teoksessaan aiheesta.

”Huumori voi myös edistää yhteiskunnallista keskustelua. Naurun siivittämänä ahdistavia, arkaluontoisia tai riidanalaisia aiheita voidaan käsitellä vapautuneesti. Erilaisia ilmiöitä ja näkökulmia yhdistävä komiikka synnyttää parhaimmillaan kokonaan uusia ideoita ja avaa tuoreita lähestymistapoja. Hyväntahtoinen pilke silmäkulmassa innostaa yhteistyöhön ja motivoi esimerkiksi rehevöityneen järven kunnostajia vuosikausia kestävässä talkootyössä. Itseironia auttaa suhteuttamaan epäonnistumisia. Musta huumori helpottaa, kun ylivoimaisilta tuntuvat ympäristöongelmat vyöryvät päälle.”

Kaikille on tietenkin selvää, että suuren matkustajalentokoneen alle ei voi asentaa vesitason ponttoneja ja laskeutua koneella mereen. Silti absurdi kuva moisesta voi alleviivata meidän oman toimintamme hulluutta. 

Kulutan siis olen 5

Lentoyhtiötäkin voi mainostaa vihreydellä, vaikka ilmailualan toiminta perustuu polttoaineintensiiviseen liikkumistapaan ja liikkumisen määrän kasvuun. Kumpikaan ei yksinkertaisesti ole toteutettavissa ympäristöystävällisesti. Vaikka tiedostamme ongelman, janoamme kokemuksia ja elämyksiä, joten lentelemme ympäri Maapalloa. 

Keskiverto suomalainen tuottaa reilut 10 000 kiloa hiilidioksidia vuodessa. Valtioneuvoston ilmastopolitiikka tavoittelee määrän puolittamista. Puolittaminen ei kuitenkaan enää riitä. Pariisin ilmastosopimuksessa asetetun 1,5 asteen lämpenemisen tavoitetason saavuttaaksemme vuosittainen päästötaso yhdelle suomalaiselle olisi noin 3 000 kiloa hiilidioksidia – tai jopa vähemmän. 

Edestakaisen Helsinki–New York -lennon hiilidioksidi-päästöt ovat Finnairin päästölaskurin mukaan 884 kiloa yhtä matkustajaa kohden. Toisissa arvioissa määrä on selvästi suurempi. 

Kulutan siis olen 4

Vuonna 2015 Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto EPA paljasti ennennäkemättömän röyhkeän huijauksen. Autovalmistaja Volkswagen oli ohjelmoinut autojensa ajotietokoneet tunnistamaan, kun auton päästöjä mitataan, ja pudottamaan mittausten aikana moottorin tehoja ja sitä myötä myös päästöjä. Testeissä huijaavia autoja ehdittiin myydä 11 miljoonaa kappaletta. Seurasi skandaali, ja Volkkarin maine ryvettyi. Vai ryvettyikö? 

Kaksi vuotta myöhemmin VW juhli nousuaan maailman suurimmaksi autovalmistajaksi. Muutaman vuoden takainen skandaali ei paljoa painanut. Volkswagen on yksi maailman arvostetuimmista ja luotetuimmista automerkeistä. 

Skandaalin vähäiseen merkitykseen voi vaikuttaa ainakin kykymme selittää ikävät asiat pois. Me kuluttajat tiedämme autojen saastuttavan, eikä tämä tieto ole meille uutta tai yllättävää. Samalla kun autovalmistajat kehuvat autojaan kilpaa puhtaimmiksi, me kyllä tiedämme, että öljyä siellä polttomoottorissa palaa. Haluamme kuitenkin uskoa mainoksia. 

Kulutan siis olen

Yritykset ovat valinneet mainokset keinokseen viestiä kansalaisille. Myös poliittiset puolueet ovat määrätietoisesti hilanneet viestintäänsä mainonnalliseen suuntaan. Mainokset täyttävät mediakanavien lisäksi myös kaupunkitilan ja ne ovatkin aivan liian tärkeä aihe jätettäväksi ainoastaan mainostajien käsiin.

Teologian väitöskirjatutkija Heli Yli-Räisänen pohti uskonnon ja mainonnan yhteneväisyyksiä. Hänen mukaansa ne kulkevat samalla polttoaineella.

”Uskomuksia, mielikuvia ja kokemuksia on vaikea ellei mahdoton palauttaa eksaktisti paikkansa pitävään totuuteen. Samoin kuin uskonto, brändi elää niin kauan kuin sillä on kuluttajia. Mielikuvia on luotava aina uudelleen, jotta kuluttajat eivät lopu, ja mielikuvien on aina lunastettava paikkansa, oltava jossain linjassa todellisuuden kanssa, jotta niiden uskottavuus säilyy.”

Kulutan siis olen 2

Aikanaan oli täysin loogista, että yhteisön moraalinen koodisto saatiin Jumalalta ja yksilön rooli osana yhteisöä on määrittynyt suhteessa seurakuntaan. Nykyään mainokset ja kuluttajuus ovat monin tavoin ottaneet Jumalan ja seurakunnan aseman elämissämme. Markkinoiden vilkkuvat valot voi hyvin mieltää uusiksi jumaliksi.

Mooseksen kerrotaan saaneen kymmenen käskyä Siinain vuoren huipulla. On vain loogista että markkinoiden uudet jumalat antavat meille uudet kymmenen käskyä kauppakeskuksen katolla, josta pääsee kätevästi alas liukuportailla.

Kymmenen käskyä – Toinen tuleminen -videolla tämä laskeutuminen on kuitenkin loputonta. Siinä, missä Raamatun Jumala lupaa lopulta palkinnon kuoleman jälkeisessä elämässä, luovat mainokset jatkuvasti uusia tarpeita ja tyhjyyden tunnetta kuluttajille: saatuaan tarpeensa tyydytettyä ostamalla, uudet tarpeet odottavat kuluttajaa jo seuraavassa mainoksessa.

Uudet jumalat eivät suo kuluttajalle ikinä helpotusta tai vapautusta.

Kulutan siis olen

Kulutan siis olen

Mainoksilla luodaan tarpeita, joita tyydyttääksemme me kuluttajat ostamme mainostettuja tuotteita ja palveluksia. Toisinaan tarpeet ovat todellisia, mutta usein eivät. Luomalla tarpeita mainostaja saa kuluttajan kokemaan sielua kuristavan tyhjyyden sisällään. Tuota tyhjyyttä täytetään sitten vaikkapa hiilihapotetulla kasviuutejuomalla, joka lupaa menestystä, onnea ja kauneutta. Oikeasti tuote ei tietenkään sisällä mitään näistä luvatuista ominaisuuksista. 

Myös mediassa ja kulttuurissa sisällön puute voi olla hyvä myyntivaltti. Ympäröivää todellisuutta katsoessa voisi jopa vetää johtopäätöksen, että sisällön puute myy paremmin. Haluamme siis limumme ilman sokeria, politiikkamme ilman politiikkaa ja taiteemme ilman taidetta. Pian saamme myös maailman ilman maata ja ilmaa merenpinnan noustessa ja ilmakehän pilaantuessa. Ja tämä kaikki sen takia, että saisimme täytettyä keksittyjä tarpeita. Tiedämme, että elämäntapamme pitäisi korjata ja suuntaa muuttaa, mutta se vaatisi luopumista tyhjyydestä. 

Koska muutos ja luopuminen ovat aina vaikeita, syytämme mieluummin viestintuojia pahanilmanlinnuiksi ja jatkamme tyhjyyden täyttämistä tyhjällä.