Pieni pala kolonialismia 4

Suomalaiset ovat kahvinjuojakansaa. Juomme lähes prosentin koko maailman vuotuisesta kahvisadosta. Suomen kahvimarkkinoita hallitsee Oy Gustav Paulig Ab, jonka toiminta tuskin on markkinoiden ongelmallisinta, mutta ei se myöskään ole markkinoiden vastuullisinta. 

Kahvimarkkinoilla on 2000-luvulla ollut havaittavissa suklaamarkkinoista poikkeava trendi, jossa suomalaisille myyty kahvi on yhä useammin sertifioitua. Finnwatchin vuonna 2016 julkaisema Vain murusia pöydältä – Suomessa myytävän kahvin sosiaalinen vastuu -raportti kuitenkin kertoo, että suomalaisten juoma kahvi on suurelta osin tuotettu huonoissa olosuhteissa tai olosuhteissa, joista me emme tiedä mitään. Se, että emme tiedä mitään tuotanto-olosuhteista, kertoo usein siitä, että olosuhteet eivät ole hyvät. 

Useissa kahvintuottajamaissa yhteiskunnan perusrakenteisiin kuten sananvapauteen, työläisten oikeuksiin ja poliittisen järjestelmän vakauteen liittyy ongelmia 

Vaikka joku muu teettää puolestamme orjatyön, halpatyön ja lapsityön, se ei pese käsiämme puhtaiksi. Me suomalaisetkin pääsemme kahvikuppi kerrallaan nauttimaan jälkikolonialismin hedelmistä. 

 

Pieni pala kolonialismia 3

Olisi väärin kaataa kaikkea vastuuta maailman markkinoihin liittyvistä rakenteellisista ongelmista yksittäisten yhtiöiden harteille. Esimerkiksi kaakaon tuotantoon liittyy paljon elementtejä, jotka ovat verrattomasti yksittäistä yhtiötä – jopa suuryhtiötä – suurempia. Silti yhtiöillä on vastuu kunnioittaa ihmisoikeuksia toiminnassaan, kuten Finnwatchin tutkija Anu Kultalahti muistuttaa. 

”Tämä tarkoittaa esimerkiksi yrityksen markkinoimien tuotteiden tuotantoon liittyvien ihmisoikeusriskien kartoittamista, toimenpiteitä riskien vähentämiseksi ja tästä työstä tiedottamista yrityksen sidosryhmille. Kansainväliset, riippumattoman kolmannen osapuolen vastuullisuussertifioinnit ovat olleet keskeinen keino, jolla yritykset ovat voineet hallita ihmisoikeusriskejä monimutkaisissa globaaleissa toimitusketjuissa.” 

Kultalahden mukaan monet kansainväliset suuryhtiöt ovat kuitenkin lähteneet viime vuosina vesittämään riippumattomia sertifiointijärjestelmiä. Yhtiöt ovat luoneet ja ottaneet käyttöön omia vastuullisuusohjelmiaan ja näin saaneet toimintaan liittyvän valvonnan ja määräysvallan omiin käsiinsä. Toisin kuin kolmannen osapuolen sertifioinneissa, yritysten omissa ohjelmissaan noudattamat vastuullisuuskriteerit eivät yleensä ole julkisia 

Pieni pala kolonialismia 2

Yritykset pyrkivät usein tuottamaan etäisyyttä itsensä ja niiden välille, joiden elämään yrityksen toiminta vaikuttaa kielteisesti.

”Globaaleissa tuotantoketjuissa yrityksen ja sen tuotannon oheisvaikutuksien välissä on yhä enemmän erilaisia toi- mijoita. Tämä vaikeuttaa ymmärrystämme siitä, kuka on vastuussa ja kenelle. Tuotantoketjuissa vastuuvelvollisuus onkin kasvavassa määrin ulkoistettu. Ketjujen hallintaa esitellään niin monimutkaisena, että yksittäiset yritykset ja toimijat ovat vain osallisina siinä, eikä kukaan siten ole täysin vastuussa, jos ja kun jotain ei-toivottua tapahtuu. Tätä voidaan kutsua eettisen välimatkan tuotannoksi”, toteaa tutkijatohtori Nikodemus Solitander Hanken-kauppakorkeakoulusta 

Usein yritykset näkevät itsensä loogisina ja amoraalisina toimijoina – eli toimijoina moraalisen määrittelyn ulkopuolella. Moraalinen vastuu ja eettiset peruskysymykset lankeavat kuluttajalle.

Pieni pala Kolonialismia teos kuvattu Mikkelin taidemuseon Häiriköt-päämajamuseo-näyttelyssä.

Pieni pala kolonia­lismia

Pieni pala kolonialismia

Me suomalaiset koemme usein olevamme ulkopuolisia kolonialismin historiassa, syyttömiä moiseen toimintaan. Ehkä korkeintaan uhreja. Tämä ajatus saattaa olla monelle mieluinen, mutta se ei vastaa vallitsevaa todellisuutta. 

Suomen juhliessa satavuotista itsenäisyyttään vuonna 2017 Fazer ilmoitti sinisten suklaalevyjensä kääreissä levyjen olevan ”Pieni pala Suomea”. Tämä linjaus oli röyhkeä mutta hyvinkin mahdollisesti totta. Onhan kyseessä yksi ikonisimmista suomalaisista tuotteista. 

Mikäli hyväksymme ajatuksen suklaalevystä suomalaisuuden ytimessä, joudumme kasvotusten myös kolonialismin kanssa. Kuten tunnettua, Suomessa ei tuoteta kaakaopapuja. Tuo suomalaisuuden pienen palan tärkein ainesosa tuodaan meille globaalista Etelästä. Vauras elämäntapamme perustuu suomalaisen sisun, kovan työmoraalin ja viisaan pääoman ohella myös halpatyövoimaan ja halpoihin raaka-aineisiin.