Me ja muut eläimet 5

Jotain keskeistä yhteiskuntamme suhteesta lihaan tiivistyy vuonna 2016 ensi-iltaan tulleen Teit meistä kauniin -elokuvan markkinointiin. Tuukka Temosen ohjaaman ja Apulanta-yhtyeestä kertovan elokuvan nimellä myytiin Hesburgerin lihalla täytettyä ”triplasipulihampurilaista”. Sekä elokuvan ohjaaja että Apulannan Toni Wirtanen ja Sipe Santapukki ovat kertoneet julkisesti olevansa kasvissyöjiä. 

Tätä voisi pitää jopa pähkähulluna.

Pikaruokaketjut välttelivät pitkään kasvisvaihtoehtojen tarjoamista. Taustalla on epäilemättä ollut osaltaan kysymys tuotannon volyymista – eli myyntiin ei oteta tuotteita, joiden menekin ei uskota olevan suuri. Toisaalta vegevaihtoehtojen kursailu saattaa liittyä myös siihen, että ne muistuttavat itse perustuotteeseen (jauhelihapihvi) liittyvän mahdollisesti ongelmia. Nykyään kasvisvaihtoehdon puuttuminen listalta vaikuttaa lähinnä omituiselta.

Me ja muut eläimet 4

Eläinoikeusaktivismi on muuttanut muotoaan viime vuosikymmenten aikana. Suomalaisen eläinoikeusaktivismin muuttuvasta tyylistä ja politiikasta väitöstutkimuksensa tehneen Pia Lundbomin mukaan vuotta 1995 pidetään suomalaisen eläinoikeusliikkeen syntyhetkenä kahdesta syystä: silloin tehtiin ensimmäiset tuotantoeläimiä turkistarhoilta vapauttaneet iskut ja samoihin aikoihin perustettiin Oikeutta eläimille -yhdistys. 

Noin kymmenen vuotta ensimmäisten tarhaiskujen jälkeen päätös aloittaa järjestelmällinen salakuvaaminen eläintiloilla ja tuotantolaitoksissa tarkoitti seuraavaan isoa muutosta. Vuonna 2007 Oikeutta eläimille -järjestö luovutti medialle salaa kuvattuja valokuvia ja videoita, joissa näkyi eläintuotannon vähemmän siloiteltu puoli. Yleisradion A-Studiossa esitetyistä videoista käynnistyi laaja yhteiskunnallinen keskustelu. 

Jos vuonna 1995 oli perusteltua ja taktisesti järkevää laskea turkiseläimiä vapaaksi häkeistä, reilua vuosikymmentä myöhemmin kuvat tuotantoeläimistä olivat monin kerroin tehokkaampi viesti. Tämä viesti tehostui entisestään, kun paljastui, että osa kuvista oli peräisin salakuvia mediassa vähätelleiden ja väärennöksiksi spekuloineiden tuottajien ja poliitikkojen omilta ja perheiden omistamilta tiloilta. 

Kymmenen vuotta ensimmäisten A-Studiossa näytettyjen tuotantoeläinkuvien jälkeen, vuonna 2017 järjestettiin ensimmäiset Vegemessut. Messujen muodossa tapahtuva eläinoikeusaktivismi veti puoleensa myös Suomen suurimpia elintarvikealan toimijoita.

Me ja muut eläimet 3

Suhteemme eläimiin on kokenut muutoksia. Samalla kun lemmikeistä on tullut osa perhettä, ovat tuotantoeläimet etääntyneet kauas ja pois kuluttajien silmistä. Kuolema on siivottu pois näkyvistä. Monien mielestä eläimen ruho, jossa on vielä pää jäljellä, on merkki vähintään barbaarisista asenteista. Eläimen siivoaminen pelkäksi puhdistetuksi ja tyhjiöpakatuksi leikkeleeksi sen sijaan näyttäytyy sivistyneenä. 

Muuttuvat eläinsuhteet tulevat tosiksi kaupoissa. Kasvisruoka on kasvattanut suosiotaan läpi 2000-luvun, mikä näkyy myös kuluttajille tarjolla olevan vegevalikoiman jatkuvana kasvuna ja monipuolistumisena. Toisaalta lihan kokonaiskulutus ei ole vastaavasti kääntynyt laskuun. Osa kuluttajista onkin hyödyntänyt halpuutuskampanjat täyteen mittaan ja lihan syömisestä on jopa muodostunut monelle keskeinen identiteetinrakennuspalikka. Kaikki tuohon palikkaan kohdistuva kritiikki tulkitaan kritiikiksi itseä kohtaan. 

Lihan kokonaiskulutuksen tasaisia numeroita on myös esitetty todisteeksi siitä, että koko kasvisruokabuumi on pelkkää humputtelua ja haihattelua. Tämä selitys ei kuitenkaan ota huomioon, miten eri-ikäisten kulutustottumukset eroavat toisistaan. Tilastokeskuksen mukaan esimerkiksi vuonna 2016 lähes viidesosa 17–24-vuotiaista on luopunut lihan syömisestä tai ei ole sitä koskaan aloittanutkaan. 

Me ja muut eläimet 2

Harva meistä laittaa kissamakkaraa leivän päälle. Monet jopa pöyristyisivät moisesta ajatuksesta. Myös ihmisen paras ystävä, koira, on useimmiten turvassa makkaramyllyltä. Mutta onko lopulta täysin eri asia laittaa leivän päälle makkaraa, joka on tehty possusta tai lehmästä – tai hevosesta? Nisäkkäitä kaikki. 

Suhtautumisemme eri eläimiin ei ole erityisen johdonmukaista. Se ei myöskään noudattele mitään luonnonlain kaltaista voimaa: eri paikoissa lautaselle päätyvät eri lajit. 

”Lihateollisuuden tuotantoketjujen ja niihin liittyvän julmuuden avaaminen on saanut monet harkitsemaan kahdesti lihan syömistä – hyvin perustein. Jos kanoihin, lehmiin ja sikoihin suhtauduttaisiin samalla tavalla kuin kissoihin ja koiriin, niitä ei syötäisi. Kissat ja koirat kuitenkin kelpaisivat ihmisravinnoksi siinä missä muukin liha – ja tiedämme, että eräissä kulttuureissa ne myös päätyvät ruoaksi. Toisissa kulttuureissa taas sikaa pidetään epäpuhtaana ja ravinnoksi kelpaamattomana”, kertoo Tuomas Tammisto, sosiaaliantropologian tutkija Helsingin yliopistolta.

Me ja muut eläimet

Me ja muut eläimet

Eläinfilosofinaan ja eläinsuhteisiin erikoistuneen tutkija Elisa Aaltolan mukaan ”maailma on piinan areena”. Samalla hän toteaa, että empatian kohdistaminen kaikkiin kärsiviin olisi musertavaa. Keskeytyksetön tietotulva kuitenkin tekee meidät tietoisiksi toisten tuskasta ja irtisanoutuminen tuotantoeläinten tuosta saattaa tuoda hetkellistä helpotusta.

Toisaalta media, joka tuottaa tietotulvaa tarjoaa samalla mahdollisuuksia puuttua vääryyksiin. Kuvat onnellisista yksilöistä voivat toisinaan havahduttaa enemmän empatiaa kuin pohjaton hätä. Asiaan liittyy myös väite, että hädänalaisia ei tulisi kuvata passiivisina kärsijöinä vaan aktiivisina yksilöinä, jotka viimeiseen saakka yrittävät pysyä elossa. Passiivisiin, hiljaisiin olentoihin on vaikeampi samastua kuin aktiivisiin toimijoihin”, Aaltola linjaa.

Sado Furs -vastamainoksessa poseeraa Otto-kettu, joka on todennäköisesti karannut turkistarhalta. Vankeus verkkopohjaisessa häkissä on pilannut Oton nilkat, mutta hän viettää nykyään iloista ketun elämää Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä. Tuulispää on lahjoitusvaroin toimiva entiselle maatilalle perustettu koti entisille tuotantoeläimille, jotka olisi muuten tapettu. Vastaavaa toimintaa harjoitetaan myös eläinten turvakoti Saparomäessä, joka aloitti toimintansa vuonna 2020.