Sielun akupunktiopisteissä

Minä olen pamfletti

Helka-Maria Kinnunen

☆☆☆☆

Runoilija kirjautui huippuhotelli Anglaterreen, kirjoitti jäähyväisrunonsa ”Hyvästi ystäväni, hyvästi!” omalla verellään kuin japanilainen samurai ja hirttäytyi.
Jesenin/ Ville Ropponen / Parnasso 1/2016

Runoilijat ovat kummallisia, herkkiä.
Runot ovat kuin ostoslistoja: yksi substantiivi riittää kattamaan vaikka kuinka suureen asiakokonaisuuden, johtaa loputtomiin mielleyhtymiin. Sanat ovat runoilijasuutarin naskalin piikkejä joilla sielua pistellään, nipistellään, ripistellään – akupunktioidaan.

Hitto! CV
kun ei olisi tullut luetuksi ennakkoon: näyttelijä, käsikirjoittaja, teatteripedagogi, ohjaaja, dramaturgi, runonlausuja, teatteritaiteen tohtori.
Varsinkin tuo teatteritaiteen tri!
Tyrmäsi: ei silloin voi ymmärtää tieteestä kaikkein kauimmaisena olevaa mitattavaa – sielua.
Tohtoreiden mitat tahtovat olla niin toisenlaiset, maalliset, jämptit.

Minä olen pamfletti, Noxboox 2015, on Helka-Maria Kinnusen runokirja. HMK on ollut Kajaanin kaupunginteatterin johtaja vuoden 2016 alusta. Noilla koulutuksilla takuulla langat käsissä.
Vaan miten on sielun hallinnan?

Kenelläpä – (uskomattomalla)!

Hyvin huuhtoo kuitenkin iholle olennaisen runoissa, joita ensi alkuun vierastin, mutta jotka oikeasti hierovat, piikittävät, naskaloivat sielun akupunktiopisteitä. Eeva Kilpi kokosi hienon, naisen,Kuolinsiivouksen. Naisesta puhuu myös Helka-Maria Kinnunen. Rajaa turhaan, sillä ihmisestä on puhe; samalla tavalla huuhtoutuu esille elämänkulku, ’sielunvaellus’, enimmän elämän huimuuden ohimentyä, olipa mies eli nainen, male or female.
Eikä mitään kaduttavaa!.?
Vaikka tuntuukin:

Kuin olisi kalastamassa ja ongen päässä olisi pelkkä koho.

Taikka vaikka:

tästäkin kuulaasta kesäaamusta sinun on luovuttava
tästä heleästä päivästä korkein kirkuvin pääskyin
illan pehmeänä punertavasta valosta ….

Kommentoi Facebookissa
Avatar
  • 23.2.2016
  • Kirjoittanut hikkaj

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos loppuu