Kulttuurianalyysi: nukkeja, tyttönaisia, tyttökirjoja, prinsessoja ja Star Warsin Rey

Emansipaation ja ohjailun ristivedossa : suomalaisen tyttökirjallisuuden kehitys 1889-2011

Emansipaation ja ohjailun ristivedossa : suomalaisen tyttökirjallisuuden kehitys 1889-2011

Myry Voipio

☆☆☆☆☆

Tyttökirjoja sadalta vuodelta

Tutustuin Myry Voipion väitöskirjaan Emansipaation ja ohjailun ristivedossa : suomalaisen tyttökirjallisuuden kehitys 1889-2011.

Tyttökirjallisuus on kautta aikamatkan sekä normeihin sopeutuvaa että rajoja ylittävää ja normeja haastavaa: ”Teoksissa pyritään kasvattamaan tyttöjä, fiktiivisiä ja lukijoita, tiettyihin rooleihin, mutta tarjotaan heille samalla vaihtoehtoisia rooleja ja malleja”, Voipio kiteyttää.

1800-1900 –lukujen vaihteen kirjallisuudessa näkyy kansallisen identiteetin luomisen pyrkimys, mutta kirjallisuudessa käydään keskustelua myös tyttöjen ja naisten asemasta yhteiskunnassa. Teoksissa pohditaan tyttöjen koulunkäyntiä, ammatillisia mahdollisuuksia ja avioliittoa paikoin hyvin kriittisesti. Ajan ihanteita (kansallisaate ja valistus) ei käsitellä liian myötäsukaisesti, vaan normeja haastetaan.

”Varhainen suomalainen tyttökirjallisuus neuvottelee tasa-arvon ja emansipaation rajoista, mikä piirtyy näkyviin erityisesti tyttöhahmoissa ja heidän toimijuuden mahdollisuuksissaan. Tytöistä syntyvä kuva on ristiriitainen: yhtäältä tytöt haluavat pyrkiä kohti uusia, kiinnostavia ammatillisia polkuja; toisaalta he kokevat isänmaan, uskon tai lähimmäisenrakkauden sitovan heitä tiettyyn tehtävään, joka voi olla ristiriidassa omien toiveiden kanssa. Työskentely kodin piirin ulkopuolella on mahdollista silloin, kun vaatimattomaksi ja kunnollisiksi kuvatut tyttöhahmot omistavat itsensä ja työnsä Suomelle, köyhille tai uskonnolle.”

1910-20 –lukujen tyttökirjallisuus jatkaa samoja yhteiskunnallisia ongelmanasetteluja tyttöjen ja naisten asemasta, esmerkiksi koulunkäyntiin liittyen, mutta käsittelytapa on nyt kevyempi, viihteellisempi, osin humoristinen. Ala hakee vaikutteita kansainvälisestä nuortenkirjallisuudesta.

”Kepeämmästä kirjoitustyylistään huolimatta suomalainen tyttökirjallisuus jatkaa varhaisista juuristaan alkanutta emansipatorista linjaa kuvailemalla tyttöjen monia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja: teokset sallivat tyttöjen olla leikkimielisiä, hitusen romanttisia, huolimattomia ja turhamaisia sekä kokeilla voimavarojaan itsenäisesti.”

1950-60 –lukujen kirjoissa näkyvä ajan yhteiskunnalliset normit ja arvot. Esimerkiksi äiti on yhä useammin työelämässä. Ympäröivä maailma saavuttaa tyttökirjat: esimerkiksi Vietnamin sota, The Beatles ja Twiggy mainitaan.

Nykytyttökirjat puolestaan myötäilevät ja kritisoivat eri tavoin nyky-yhteiskunnan tyttöjä määrittäviä normeja ja ihanteita, joihin heitä ohjaavat esimerkiksi media, vanhemmat, yhteiskunta ja kulttuuri.

2000-luvun tyttökirjallisuus käsittelee samoja teemoja kuin klassinen tyttökirjallisuus: kasvutarinat, ystävyys- ja perhesuhteet, koulutus ja rakkaus. Teosten kuvaamat tyttöhahmot ihastuvat, rakastuvat ja haluavat. Merkittävin muutos aiempaan kirjallisuuteen verrattuna on juuri seksuaalisen kuvauksen murros. Rakkaus samaan sukupuoleen ei nykytyttökirjallisuudessa ole ongelma – rakastaminen itsessään sen sijaan voi olla vaikeaa. Emansipaatio on edelleen läsnä: nykymuotoa edustaa ulkonäkö- yms. normien kohtaaminen.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos loppuu

Seksuaalisuus tyttökirjoissa

”Tyttökirjallisuudessa seksuaalisuus säilyi tabuna pitkään; ensimmäiset nuortenkirjallisuuden tyttöä ja seksiä käsittelevät kuvaukset olivat lähinnä ongelmarealistisia, pelkoa ja vaaroja korostavia.” Vielä 1950–1960-luvuille seksuaalisuuden kuvaus on viatonta.

Nykytyttökirjallisuudesta puuttuvat seksiin aiemmin liittynyt pelko tai häpeä. Kirjoissa käsitellään nautintoa, himoa, seksifantasioita, masturbaatiota, seksiä toisen henkilön (samaa tai eri sukupuolta olevan) kanssa. Toisaalta ei epäröidä käsitellä myöskään tyttöjen seksuaalisuuteen liittyviä pelkoja, kuten seksuaalista ahdistelua, väkivaltaa ja kielteisiä kokemuksia.

***

Taide ja tyttönaiset

Tiina Heiskan näyttely Dollhous galleria Amassa teki minuun suuren vaikutuksen. Töissä on nukkekasvoisia hahmoja, jotka tuijottavat johonkin tahdottomina, staattisina. He herättävät hämmennystä. Toisen teeman muodostavat sisätilat, joihin ulkomaailma jotenkin tunkeutuu.

Töissä hämärretään rajoja monessa mielessä: ulko- ja sisätilan rajaa, toden ja kuvitellun välistä rajaa, ja ennen kaikkea naisen, tytön ja nuken välisiä rajoja. Jäljelle jää psykologisesti pyörryttävä fiilis –kukaan ei pääse nukketyttöjen pään sisään. Jotain heille on tapahtunut tai on tapahtumassa…

Työt ovat kauniita, eteerisiä, värit viestittävät toisaalta viattomuutta pehmeillä pastellisävyillään, toisaalta jotain uhkaavaa tummilla sävyillä ja aggressiivisilla vedoilla. Mielestäni osa teosten tenhoa on siinä, että niitä ei ole tulkittu katsojan puolesta. Jotain toki voimme päätellä siitä, että näyttelyyn meidät johdattaa Henriki Ibsenin Nukkekodin Nora.

***

Disney-elokuvien tuppisuut prinsessat

Disney-piirretyissä mieshahmot puhuvat keskimäärin kolme kertaa enemmän kuin naiset – vaikka elokuva kertoisi naisista, kertoo nyt.fi 26.1.

Uutinen sai heti paljon huomiota sosiaalisessa mediassa. Kielitieteilijät USA:ssa selvittivät mies- ja naishahmojen dialogien kestoa sekä sisältöä.

Pohjakosketus saavutettiin vuosina 1989-99 tehdyissä piirretyissä: Kaunottaressa ja hirviössä miehet puhuvat 71 prosenttia, Pocahontasissa 76 prosenttia, Mulanissa 77 prosenttia (kun mieheksi pukeutunut Mulan lasketaan naiseksi) ja Aladdinissa 90 prosenttia elokuvan kaikesta dialogista.

Hauskat ja puheliaat roolit ovat miespuolisilla sivuhenkilöillä, esimerkiksi Aladdinin Henki.

Tekijäpuolen naisistuminen näkyy hitaasti mutta varmasti myös tuotannon tasa-arvoistumisena. Esimerkiksi skottiprinsessasta kertovassa Urheassa (2012) naiset puhuvat 74 prosenttia dialogista.

Dialogin sisältökin on tasa-arvoistumaan. Klassikkopiirretyissä nais-/tyttöhahmoja kehuttiin erityisen paljon heidän ulkonäöstään. Nyt isoin osa dialogeissa esitetyistä kehuista koskee hahmojen kykyjä tai osaamista.

***

Poru leluhyllyn luona: missä on Rey?

Star Wars: The Force Awakenselokuvan tärkein naishahmo Rey puuttuu elokuvan oheistuotteeksi tehdystä Monopoli-pelistä. Elokuvan naishahmot puuttuvat myös muista leluista kuin Monopoli-pelistä. Leluvalmistaja Hasbro on Monopolin lisäksi julkaissut esimerkiksi lelupakkauksen, jossa on kuusi hahmoa elokuvasta. Rey puuttuu joukosta. Myös keskeisessä sivuroolissa oleva naishahmo Captain Phasma puuttuu.

The Force Awakens -elokuva on Disney-yhtiön tuotantoa. Disneyn julkaisemien kahden Marvelin supersankarielokuvan kohdalla on ollut samantapaisia ongelmia. Avengers: Age of Ultron ja Guardians of the Galaxy -elokuvien naishahmoista tehtiin vähemmän leluja kuin miespuolisista hahmoista. Naishahmot myös jätettiin pois joistain oheistuotteista. Lähde: nyt.fi 11.1.

Kommentoi Facebookissa
Avatar